Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kinansaaressa kohtaa historia ja nykyaika

Valkealan Sanomat pääsi Raili ja Raimo Koskisen vieraaksi. Pariskunnalla on monta kotia, ja yksi niistä on Kinansaaressa.

Istahdan puiseen rekeen. Se on kiinnitetty moottorikelk­kaan ja pian kiidämme kau­niissa talvisäässä jäätä pitkin kohti Kinansaarta. Moottorikelkkaa ohjaa tot­tuneesti Raimo Koskinen. Ta­kanani istuu hänen vaimonsa Raili. Olemme matkalla heidän kotiinsa. Railin syntymäkoti on Kinan­saaressa. Kun hän syntyi, asui saaressa noin 130 henkeä. Par­haimmillaan asukkaita on Railin tietojen mukaan ollut jopa 300. Varhaisimmat maininnat Kinan­saaresta ovat 1500-luvulta.

Kinansaaren asutus on ilmei­sesti ennen 1700-lukua sijainnut pelkästään itse saaressa, mutta tämän jälkeen se on laajentunut mantereen puolelle, ja saaren vakituinen asutus on pikkuhil­jaa pienentynyt. Nykyisin saareen on vedetty sähköt ja sinne on mahdollista saada kaikki nykyajan muka­vuudet.

Koska ollaan saaressa, ovat Raili ja Raimokin oppineet pak­kaamaan mukaan kaiken tarvit­tavan. Sieltä kun ei ihan tuosta vaan lähdetä takaisin kaupalle osta­maan puuttuvia tarvikkeita. Täl­läkin kertaa on Raili pakannut mukaan vesikanisterin ja ruoka­tarvikkeita.

Kyläyhdistys

Kinansaaren kyläyhdistys on perustettu vuonna 2011. Raili on perustajajäseniä. Piia Liila on nykyisin puheenjohtajana. Yhdistyksessä on muka­na paikallisia ja kesäasukkaita Nuolniemestä, Lapinniemeltä, Kinansaarelta, Hillosensalmel­ta, Kuisman kylältä, Orilammel­ta ja Repoveden rannoiltakin. Jäseniä on vähän toistasataa.

– Kesäasukkaat ovat oikein tervetulleita jäseniksi yhdistyk­seen.

Yhdistyksellä on tapana käy­dä yhdessä kesäteatteriretkil­lä. Kyläyhdistys on jo pitkään siivonnut keväällä ja syksyllä Mäntysaaren hautausmaan. Yhdistys on pitänyt Orilam­mella rantaongintakilpailuja, siellä on myös letun- ja makka­ranpaistoa. Repovesipäivien aikana ky­läyhdistys on pitänyt lettukotaa Orilammen Majan kodalla.

Mirkun kyydillä kouluun

Raili ja Raimo ovat saaren va­kituisia asukkaita. Kesämökki­läisiä on paljon ja moni on siellä myös talvisin, sillä saareen saa­tiin muutamia vuosia sitten säh­köt.

Railin ja Raimon talossakin on kolme sähköpatteria, joilla tupaa pidetään lämpimänä nii­nä aikoina, kun pariskunta on muualla. Muuten tupa lämpiää uunilla.

Railin ollessa pieni, sai hänen isänsä sydänkohtauksen saaren rannassa. Railia ja hänen kol­mea sisarustaan jäivät luotsaa­maan äiti, mummo ja vaari.

Raili Koskisella on museoaitta pihapiirissään.

Kouluun mentiin soutamalla ja talvella hevoskyydillä. Koulu oli Hillosensalmen aseman ta­kana mäellä.

– Ensin lypsettiin äidin kans­sa meidän 20 lehmää ja laitetiin maidot kaivoon jäähtymään. Kun lähdettiin kouluun, vie­tiin maitotonkat kärryllä ran­taan, sieltä veneeseen ja Hillo­sen puolella jaettiin ne kolmeen paikkaan.

Talvella kuljettiin Mirkku-hevosen kyydillä. Lapsilla oli sukset tai potkukelkka muka­na reessä. Kun maidot oli jaet­tu Hillosensalmella, käännettiin Mirkku ympäri ja lastattiin tyh­jät maitotonkat taas sen kyytiin. Mirkku osasi mennä itsekseen kotiin. Siellä äiti riisui sen valjaat ja laittoi sen takaisin talliin.

– Mirkku oli oikein laiska luonnoltaan ja usein se jäi saa­ressa ison mäen alle, eikä jaksa­nut köpötellä kotiin asti. Sitä sai välillä käydä hakemassa, Raili kertoo.

Monet Kinansaaren miehistä kävivät Hillosensalmella rata­töissä. Saarella oli tiloja toista kymmentä.

Railin perheellä oli parhaim­millaan kahdeksan hevosta, ja työmiehet lainasivat niitä lähti­essään ajamaan halkoja Hillo­siin. Raili kertoo, että siihen aikaan liikkeellä oli paljon kulku-ukkoja. Kun lapset olivat menneet kouluun Mirkun kyy­dillä, odottivat kulkumiehet Ki­nansaaren rannassa.

He käänsivät Mirkun taas ym­päri ja nappasivat näin ilmaisen kyydin mantereelle. Perillä he käänsivät Mirkun turvan taas kohti kotia.

Lapsirakkaat Raili ja Raimo

Raili ja Raimo ovat olleet yli 50 vuotta olleet yhdessä. Ker­tovat sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä. He tapasivat Kui­valan Nuorisoseurantalolla tans­seissa. Nykyisin pariskunnan kiinto­piste on Kinansaaressa. Kirkon­kylällä heillä on toinen asunto ja osan vuodesta he viettävät Es­panjassa.

– Asuttiin ensin Niinistössä, mutta piti tehdä uusi talo met­sään, että saatiin lapsille hevo­sia, Raimo kertoo.

Raimokin innostui hevoshom­mista ja hänellä oli ruuna, joka kävi raveissa. Kesäksi hevoset tuotiin ponttonin avulla saareen.

Pariskunta huomasi Pelas­takaa Lapset ry:n ilmoituksen lehdessä, jossa etsittiin lapsille mahdollisuutta päästä kokeile­maan viikoksi maalaiselämää. Monilla lapsista oli ihan nor­maalit kotiolot, mutta yhdistyk­sen kautta saatiin kaupunkilais­lapsille näytettyä, millaista on elää maaseudulla.

– Yhdistys maksoi pienet ku­lukorvaukset. Oli aika velikultia ne muksut. Lopulta lapsia kävi samasta perheestä jopa kolmes­sa polvessa täällä meidän luo­namme leirillä. Se oli ihanaa ai­kaa, Raili kertoo.

Sitten Raili näki lehdessä il­moituksen, että lapsille kaiva­taan sijaiskoteja, ja se oli taas menoa. Lopulta heillä oli neljä kasvattilasta omien lastensa li­säksi.

Mökki ja koti samalla saarella

Talvella Raili ja Raimo tule­vat saareen moottorikelkalla ja jään ollessa paksua monet tu­levat mökilleen saareen omalla autollaan.

Raimon kyydissä paluumatkalla saaresta mantereelle. Edessäpäin näkyy Orilammen maja. Kuva: Laura Parkko

Raili ja Raimo ovat tehneet mantereelta jäätietä saareen kolmenkymmenen vuoden ajan. Tämä on ensimmäinen talvi, kun he ovat jättäneet homman muiden hoidettavaksi. Se puuha alkoi käydä vähän liian työlääksi tienkäyttäjien vaatimusten koventuessa, eikä tienhoitomaksulla juurikaan pyydettyjä tehtäviä olisi hoidet­tu.

Kesäisin he tulevat saareen veneellä. Siellä ei ole yleistä ve­nelaituria, vaan kaikilla on omat laiturinsa. Raililla ja Raimolla on saaressa myös kesämökki, jonka laituriin he jättävät oman veneensä.

Mökki tyynessä lahdessa, jossa on mukava käydä uimas­sakin. Siellä on sauna, monta huonetta tuvassa ja savusauna­kin löytyy. Heillä on kalaverkot vesillä ja sieltä on tullutkin tänä talve­na hyvin kalaa. Tekemistä siis riittää.

– Kinansaaren kodissa ja sen pihapiirissä riittää aina puuhaa ja jotain jää aina tekemättä, Rai­mo naurahtaa.

Hän toteaa, että talvella on välillä vähän kurjaa, kun jou­tuu lähtemään pakkasella ulko­vessaan. Mutta siihenkin tottuu. He tekevät itse polttopuut oman metsän puista.

– Sata mottia tehtiin halkoja viime vuonna. Oli tuulenkaato­ja, niin niistä tuli reippaasti polt­topuuta, Raili kertoo.

Runsaudensarvi

Raili kehuu Kinansaaren ole­van kesällä oikea kukkame­ri. Kaunis se on nyt talvellakin idyllisine vanhoine aittoineen. Saaressa on hiekkarantaa, sekä kivikkoisempaa rantaa. Suota­kin on, ja sieltä Raili on poimi­nut lakkoja ja karpaloita. Yhte­nä vuonna Raili keräsi saarella 200 litraa puolukoita ja saman verran mustikkaa. Näiden lisäk­si saaliiksi tuli 50 litraa vadel­mia.

– Kanttarelleja keräsin myös paljon. Raimo katsoi ikkunas­ta, kun rouva taas vilahti sieni­metsään. Seitsemän ämpäriä oli täynnä, kun tulin takaisin met­sästä, Raili nauraa.

Maanviljelyä he ovat tehneet lähinnä harrastuksen vuoksi. Aiemmin heillä oli toistasataa lammastakin.

– Luonto on täällä lähellä ja se on se paras asia saaressa asu­misessa. Lintusia käy paljon pihassa. Pihassa on kasvimaa­ta, järvestä saa kalaa ja rapua, metsästä marjaa sekä sieniä. On laitettu omat perunatkin kas­vamaan, kun kaupasta sai niin huonoja. Kesäperunat on saatu omasta maasta, pariskunta ker­too.

Pihapiirissä on vanha aitta, jossa Raililla on pieni museo. Museossa on asumisaitta ja työ­kaluaitta, jossa on esineistöä Railin ja hänen äitinsä lapsuu­den ajalta.

Raimo myöntää, että olisi mieluummin Espanjassa tai kir­konkylällä. Raili olisi taas mie­lellään saaressa aina.

–Missään ei ole niin hyvä olla, kuin täällä.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: