Kirja-arvostelu: Katoavaa romantiikkaa

Liikkeelle lähdetään tatuointistudiosta Tampereelta. Vahvoin kuvin edetään englantilaiseen kartanoon, jossa päähenkilön Noran uusiosisar valmistelee häitään. Nora eläisi varjoissa, jos ei Heli vetäisi häntä valoon. Noralla on myös tapana tutkia asioita ja ajautua hankaluuksiin joko tutkimalla tai puhumalla.

Elämän hauraus hiipii lähelle osin viehtymyksenä kuolemaan. Kirjasta saa eniten Shelleyn, Keatsin ja muiden viktoriaanisen ajan romantikkojen tuntija. Siitäkin on apua, että osaa hivenen englantia.

Kirjan epilogi antaa lukijalle vastauksen, jota päähenkilö kirjassa hakee aiheuttaen tahtomattaan kaaosta ympärillään ja löytämällä
lopulta jotakin tärkeää.

Kirja loppuu kahdella tavalla: ”Elämä oli täynnä ristiriitoja, ja keskenään riitelevät tatuoinnit olivat niistä pienimpiä.” ja ”…kuolema on katalyytti ylösnousemukselle, uudelle alulle. Mitään uutta ei synny, ellei vanha ensin kuole alta pois.”
• AK