fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirja-arvosteluja

Kevään mittaan on ilmestynyt jälleen monipuolisesti luettavaa. Ohessa poimintoja.

Löylyjen väkeä

Suomalaisen kirjallisuuden seura on julkaissut Satu Laatikaisen kirjan Saunan kansa. Ote kertoo, että saunaan oli päästävä sodassakin: 
-Viereeni heittäytynyt nousi, vilkaisi minua, sanoi hymyssäsuin ”terveisiä saunasta” ja hävisi etumaastoon teräs- ja tulimyrskyyn… 
Suomalaisten saunominen herätti ulkomaalaisissa ihmetystä jo satoja vuosia sitten. Giuseppe Acerbi kirjoitti höyrykylpyjen merkityksestä talonpoikien jaksamiseen. Suomessa saunakulttuuri on vuosisatojen myötä pysynyt puhtaampana ja välttämättömämpänä  kuin Keski-Euroopassa. 

Meidän kylpemiskulttuuriimme verrattuna kuulostaa oudolta, että saunassa on pelattu shakkia. 
Kirjassa on paljon kuvia ja monia otteita kirjallisuudesta. Lähemmäs 400-sivuisesta kirjasta saa tuhdin määrän saunatietoutta. Kirjaan kannattaa saunomisen ystävien tutustua. Tuhti koko aiheuttaa kyllä sen, ettei kirjaa ihan tuosta vain viedä mökkituliaiseksi. Äkkiä loppuu toisaalta kirjasta tila kesken, jos saunavieraat kirjoittavat tervehdyksiään.
JK

Viikinkiajan lapsia

Avaimen kustantama Ihan oikeat viikinkiajan lapset on mielenkiintoinen kirja elämästä Suomessa ennen muinoin. Karoliina Suoniemen kirjan lukija voi hyvin verrata asioita nykyaikaan. Rautakauden herkuista mainitaan esimerkiksi mämmi, hernekeitto ja ohrapuuro. Monella perinneruoalla on siis yllättävän pitkä historia. Kirjassa kerrotaan myös saamelaisista. Saamelaisten ylijumala Äijjih’in puoliso oli Ahku. Beaivi eli Päivä oli kaikkien eläinten äiti. 


Kirja tarjoaa aikuisillekin kiinnostavaa luettavaa. Teos voi hyvinkin kertoa siitä, millaista omien esivanhempien elämä oli viikinkiajan Suomessa. Arkeologisten löytöjen antama kuva tuskin on likimainkaan täydellinen, ja on asioita, joita ei välttämättä koskaan saada tietää. Kirja on kuitenkin hyvin monipuolinen, vaikkei sivuja olekaan kuin noin 80. Lopussa on mainittu lisää luettavaa ja huomioitu sekä lapset että aikuiset.
JK

Eläinrakkaasta perheestä

Pet Agents Katie & Ti-bot: Täältä tullaan lemmikit on värikäs seikkailu lemmikkien ystäville. Riina ja Sami Kaarlalla on neljä poikaa. Kun heillä on myös kaksi koiraa ja neljä kissaa voi varmasti sanoa, että kirjan aihe on tullut luonnostaan. Nykyaikaista otetta tuo lentorobotti, jonka kanssa Kati-e auttaa eläimiä. Ja samallahan sitä ihmistenkin huolet vähenevät. Luvut on helppo erottaa toisistaan. Kirjassa on runsas nelivärikuvitus, jonka vuoksi sitä on lapsen mukava itse lukea tai kuunnella.
JK

Eläimiä myyteissä

Eero Ojasen kirjoittama ja Sirkku Linnean kuvittama kirja Suomen myyttiset eläimet on värikäs teos, joka kattaa veden, ilman ja maan eläimiä. Jalopeurasta on moni varmasti kuullut, vaan mitä olivatkaan esimerkiksi kissaporo tai Juoletar? Kirja herätti kysymyksen siitä, miten monella suomalaisella mahtaakaan olla sukunimi, joka viittaa johonkin myyttisenä pidettyyn eläimeen? 
Suurimmasta päästä suomalaisia myyttisiä eläimiä on härkä, jonka häntäluuta orava juoksi kuukauden. Aika vaikea tuosta on härän kokoa alkaa laskemaan. Siitä on sentään vähän helpompi arvioida pituutta kun härän pää keikkui Hämehessä, häntä torkkui Torniossa. Arvioksi se menee kyllä tuostakin. Häme kun ei ollut ihan mitättömän kokoinen maapläntti. 


Selvää kuitenkin on, että suureksi on osattu Suomessa kuvata muitakin kuin kaloja. Pienempi lienee ollut sika, joka kasvoi suunnattoman suureksi. Sialle eivät muinaisten suomalaisten jumalat mahtaneet mitään. Itse olen lukenut paljon satuja ja tarinoita, mutta silti kirjassa oli vaikka mitä uutta. Suosittelen kirjaa eläinsatujen ja vanhan kansan perinteiden ystäville. 
JK

Suomalaista tarinointia

Martti Haavion Suomalaisesta mytologiasta on ilmestynyt toinen tarkistettu laitos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema kirja on tuhti yli viisisataasivuinen opus. Jos esimerkiksi karhun mytologia kiinnostaa, niin aineistoa löytyy 27 sivua. Kirja toimii parhaiten hakuteoksena. Sisäistämistä riittää lukijalle hyvin paljon. 

Kirjaa ei ole kevennetty lapsille sopivaksi satukirjaksi. Osa myyteistä liittyy kuolemaan. Joten jos pienille haluaa jotakin poimia, kannattaa lukea se ensin itse. Toki kirjan koko jo itsessään pitää huolta siitä, etteivät sitä käy kovinkaan nuoret lukemaan.
Monien pohjoismaisten hahmojen ja eläinten lisäksi kirjassa viitataan esimerkiksi Kainiin. Kerrotaan, että maahiset polveutuvat Kainista. Teos osoittaakin, miten laajalti levinnyt myyttien maailma on. Runoja on monia, ja niistä jo itsessään saa paljon inspiraatiota. Kirjaan kannattaakin tutustua kiinnostipa mytologia lukumielessä tai halusipa siitä ammentaa ideoita omiin teksteihin.

JK

Jaa artikkeli: