fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirjoja: Kettuja ja muuta

Onnellinen lapsi
Jari Sinkkonen on kirjoittanut monta kirjaa lapsista ja kasvattamisesta. Viimeisin on WSOY:n kustantama Onnellinen lapsi. Kirjan alussa noin 20 sivua on elämäkertaa. Sen jälkeen on yli 300 sivua työssä hankittua kokemusta.
Jari Sinkkonen suorastaan kiehuu, kun toimittaja heittää, että hänellä on hyviäkin mielipiteitä. Mielipide voi olla ihmisellä, joka satunnaisesti keskustelee jostakin asiasta. Jarilla on vankkaa kokemusta ja paljon tieteellistä näyttöä, joten vähintään näkemyksestä täytyy puhua. Pari yksittäistä kohtaa on, joissa etsisin enemmän lapsen omaa persoonaa ja antaisin lapselle enemmän tilaa. Muuten teksti vakuuttaa.
Kirja jakautuu kahteen osioon. Ajallisesti ne kulkevat sisäkkäin. Mukana on keskenään ristiriitaisten teorioiden kuvausta. On helppo päätyä kirjoittajan näkemykseen, joka kumoaa kaikkein yksioikoisimmat ja ne, joissa selvästi on taustalla jokin muu aate kuin lapsen paras.
Ensimmäisessä osassa käsitellään ihmismielen rakentumista vuorovaikutuksessa. Vanhempien liitto lapsen pesänä saa 9 lukua. Jari Sinkkonen tuo esiin suhteen lisäksi äitimyytin ja isyyden muutoksen. Lopussa on varoitus, että lapsen vieraannuttamisella toisesta vanhemmasta on vakavat seuraukset.
Mukana tässä osassa ovat muun muassa kiintymyssuhteet, kehitysasteet, harrastusten merkitys ja määrä, oikea ja väärä sekä eron sietäminen. Eniten tilaa saa hyvä itsetunto ja sen viholliset.
Rajojen vetäminen korostuu osassa Pesästä lentoon. Siinä kirjoittajalta jää ehkä huomaamatta, miten helposti lapselle syötetään käyttäytymismalleja, jotka rajoittavat elämää haitallisella tavalla. Aito välittäminen ja turvallisuus kuitenkin korostuvat hyvin ja kirjoittaja ajattelee selvästi lapsen parasta.
Netin koukuttavuudesta irti päästämiseen kasvattajat saavat ohjeita niin itselleen kuin lasten avuksi. Totaalikieltoja Jari Sinkkonen ei kannata kuin väliaikaisesti tai ääritapauksissa.
Ihailen useita kertoja Valkealassakin vanhempainilloissa puhumassa käyneen Jari Sinkkosen rohkeutta tarttua vaikeisiin aiheisiin, joista mediassa yritetään luoda vain yhtä mahdollista mallia. Tässä kappaleessa niitä on ainakin kaksi.
Päiväkoti ei ole kaikille paras paikka ainakaan ihan pienenä. Lapsi ei tarvitse tietoa, jota vanhempi ei yleensä pysty antamaan. Tärkeintä on, että lasta hoitava tuntee hänet parhaiten ja välittää juuri hänen tarpeistaan.
Otsikko Suuri sukupuolisekaannus saa peräti 11 lukua. Oleellisin sisältö on se, miten ihmiset sotkevat käsitteet ja fysiikan ja mielen. Fyysisissä on vain kaksi yleistä. Yksi harvinainen saa kirjassa jaottelun ja hyvät selitykset. Täytyy olla aika ahdas mieli, jos tekstin ymmärryksellä lukee ja jostakin närkästyy. Teksti puuttuu myös tyhmään kielenkäyttöön, jossa esimerkiksi naisesta yritetään tehdä mies fyysisin mielikuvin.
Juuri ennen loppusanoja Jari Sinkkonen muistuttaa, että miehen tehtävä on suojella perhettä terveellä ja tasa-arvoisella tavalla. Hän ei nimittäin näe, että tasa-arvo tarkoittaisi samanlaisuutta. Se tarkoittaa kullekin perheelle ja tilanteelle parasta tehtävien jakoa.
Kirja on yhtä tärkeä ammattikasvattajalle kuin jokaiselle lapsen vanhemmalle, jopa isovanhemmalle. Hyvä se olisi jo lapsista tai hoitoalasta haaveilevan nuorenkin lukea.
• Auli Kousa

Hämääviä älytehtäviä
Nemo-kustannus on innostunut mukaan japanilaisiin numerosokkeloihin. Naoki Inaba ja Ryōichi Murakami ovat koonneet kirjaan Menseki viiden eri vaikeustason älytehtäviä. Joistain olin eri mieltä vaikeustasosta, kun vaativan tehtävän ratkaisutavan keksii nopeasti, ajatus tulee helposti mieleen.
Minulle kävi niin kuin tyypillisemmin miehille. Homma osoittautuu hankalaksi, kun ei lue käyttöohjeita vaan luulee osaavansa. Menin siis useissa tehtävissä vaikeamman kautta, kun helpoissa totuin tekemään tietyllä tavalla. Vasta luettuani ohjeesta, että murtolukuja ei tarvita, aloin etsiä helpompia reittejä. Sinänsä ihan hyvä, että tuli hieman mietittyä murtoluvuilla laskemista. Pääsin myös nauramaan itselleni, mikä on kasvattavaa.
Sen verran voinen kokemuksesta oppineena vihjata, että älyä tarvitaan, vaikka lukisikin ohjeet. Ja pinta-alat voivat viedä tulokseen nopeammin, vaikka yhden suorakulmion yhtä kanttia kysyttäisiinkin.
Voi näiden kanssa muutaman puhteen viettää. Ihan heti en usko näistä sudokun haastajaa tulevan. Nämä ovat liian nopeita tehdä, kun oivallus on syntynyt.
• Auli Kousa

Romantiikkaa
Essi Pajun kirjoittama Koskenniskan naisia on jatkoa Koskenniskan naapurissa -kirjalle.
Jollei Kariston kustantaman sarjan ensimmäinen osa ole vielä romantiikan ystävälle tuttu, kannattaa siihen tutustua ensin. Mukana on hurmaavia kohtia, joista tulee varmasti hyvälle tuulelle.
• Janne Kousa

Rajan eriyttämä
Lasse Erolan Viipuri-opas suomalaisille – 50 kiinnostavaa nähtävyyttä toimii parhaiten, jos Viipuri on tuttu lähinnä nimenä. Bazarin kirja on helpon kokoinen ja tekstiä kohteittain on kohtuullisesti.
Ihmisiä voisi kirjassa olla enemmänkin. Tuo elävyyttä, kun kuvassa näkyy muutakin kuin rakennuksen julkisivu. Sisäkuviakin jäin kaipaamaan lisää.
Erityisen viehättäviä kohteita ovat Hovioikeuden rakennus ja Maaherran palatsi. Viipurin ja samalla Suomenkin historiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kirjaan.
• Janne Kousa

Lumoavasti kettuillen
Hannu Laakson Me kettuset on mainio lastenkirja. Julkaisijakin on tässä mitä sopivin: Into Kustannus. Minäkin haluan saada otettua hienoja kettukuvia. Ihan herää hyväntahtoinen ketutus.
Kirjan parissa viihtyvätkin varmasti niin luontokuvien, kuin lastenkirjojenkin ystävät. Luonnon arvostaminen tulee selvästi esille, sävyn muuttumatta saarnaavaksi. Muovinkappale ketun suussa osoittaa jo itsessään, että pienetkin teot tai tekemättä jättämiset vaikuttavat. Kirja sopii hyvin vaikka koko perheen yhteiseksi joululahjaksi. Ihmettelen nimittäin, voiko olla joku, joka malttaisi jättää tutustumatta kirjaan, saadessaan sen käsiinsä.
• Janne Kousa

Sietäisi hävetä – vai sietäisikö?
Häpeä värähtelee ihmisen tunteista matalimmalla. Kouluttaja ja psykoterapeutti Katja Myllyviita on tehnyt hyvän työn tarttumalla häpeään, sen aiheuttamiseen, aiheuttamaan ja hoitoon. Duodecim kustansi kirjan Häpeän hoito.
Harva mieltää häpeän olevan sairasta, saati että siihen voisi tai pitäisi saada hoitoa. Katja Myllyviita näyttää, missä ja millainen on hoitamista tarvitseva häpeä. Syyllisyys on tervettä, jos huomaa itse tehneensä väärin. Häpeäksi se muuttuu, jos sitä lähtee kantamaan mukanaan. Haitalliseksi häpeäksi voidaan lukea myös muiden syyllisyyden kantaminen. Naiset ovat keskimäärin alttiimpia kantamaan toisten häpeää. Moni häpeää puolison ongelmia tai sitä, miten lapset käyttäytyvät.
Häpeä on siis yksi vaarallisimmista uskomuksista ihmisen sisällä. Se voi ilmetä esimerkiksi sisäisenä, sairastuttavana ahdistuksena, riippuvuuksina tai vihan kohdistamisena toisiin. Häpeä saa luomaan pakonomaisia toimintamalleja, selviytymismekanismeja. Yksi häpeän muodoista on riittämättömyyden tunne. Sitä yritetään peittää esimerkiksi tekemällä liikaa töitä tai tavoittelemalla täydellisyyttä.
Jos löytää oman sisäisen maailmansa, ei koe koskaan olevansa yksin. Itseään ei kannata koskaan verrata muihin. Olemme kaikki ainutlaatuisia.
Kirja on suunnattu erityisesti psykoterapeuteille ja muille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät häpeästä ja sen välttelykeinoista kärsivien asiakkaiden parissa. Se auttaa myös tavallista lukijaa tunnistamaan omia mallejaan ja avaa ymmärtämään muita.
Ensimmäisessä osassa on tutkimustietoa ja toisessa hoitotapoja. Kolmas muistuttaa hoitajaa käsittelemään ensin oma häpeänsä, jotta voi muita auttaa. Paras hoito on myötätunto, erityisesti itseä kohtaan.
• Auli Kousa

Halu viihdyttää
Raija Pelli oli Kikan ystävä. Kirsi Sirén oli ristiriitainen hahmo. Hän sai suosiota, mutta arvostusta ja vakavampaa musiikkia hän kaipasi. Kirsi kuoli vain 41-vuotiaana. Hän oli saanut yhden tyttären. Kouvolassa hän esiintyi ainakin Mulligansissa maaliskuussa 2004.
Mä haluun viihdyttää -levyä yksistään myytiin jo noin 71 800 kappaletta.
Kikasta paljastui kirjaa selaillenkin ihan uusia piirteitä. Musiikkimaailmassa tarina ei ole sieltä rajuimmasta päästä, mutta kirjan kohderyhmä ovat kuitenkin nuoret ja aikuiset.
Alkoholilla ja liikunnalla itseään kuluttaneen Kikan elämä on varoittava esimerkki siitä, miten voi käydä, ellei käsittele henkisen puolen asioita.
Docendon julkaiseman kirjan ansioihin kuuluu, että käsitys Kikasta monipuolistuu. Ihan uutta oli itselle jo lapsuuden turvattomuus. Vanhempien eron jälkeen isästä ei kuultu mitään. Äidin luona ei ollut takuuta ruoasta ja hellyydestä. Mummu onneksi tarjosi niitä. Äidin luona käyneiltä miesystäviltä Kirsikin kohtasi ajoittain väkivaltaa. Kotoa olikin muutettava mummulle.
• Janne Kousa

Kaksi Räppääjää
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola saivat syksyn markkinoille kaksi uutta Risto Räppääjä -kirjaa.
Väärä Vincent on syysloman molemmin puolin pyörinyt elokuvateattereissa. Siitä ilmestyi myös elokuvakirja. Itse en lähtenyt syyslomareissulle teatteriin. Kuvistakin pystyy päättelemään, että hivenen elokuva eroaa kirjan tarinasta.
Minka Kuustonen on elokuvassa Rauha, joka nousee kirjassa päähenkilöksi uskomalla, että Risto on reinkarnoitunut Vincent van Gogh. Risto on Silmu Ståhlberg ja Nelli on Lumi Kallio. He joutuvat taas kiipeliin, josta heitä tällä kertaa yrittää pelastaa Lennart, jossa roolissa jatkaa Ylermi Rajamaa. Jenni Kokander on aina yhtä napakka Elvi-täti, joka sotkeutuu myös väärennystouhuun. Eero Ritala näyttelee Herkulesta, joka tällä kertaa ratkaisee asian päätelmillään.
Tarina on hauska välipala aikuisenkin lukemistolle.
Koska kyse on Räppääjien suvusta, ovat laulut tärkeä osa elokuvia. Pullistelija ja Väärä Vincent yhdistyvät Risto Räppääjän elokuvalauluja -kirjassa. Sävelet lauluihin on luonut Iiro Rantala. Pullistelijasta lauluja on seitsemän ja Vincentistä peräti 11. Kaikista on erikseen sekä pelkät sanat että sanoitetut nuotit. Lisäksi kirjaan kuuluu levy, jotta (nuotin)lukutaidotonkin voi laulaa mukana.
Molemmat kirjat on kuvittanut Christel Rönns ja kustantanut Tammi. Elokuvan ohjasi Maria Sid, joka Josefina Rautiaisen kanssa osallistui myös käsikirjoittamiseen.
• Auli Kousa

Jaa artikkeli: