fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirka suosiossa

Syyskuun viidentenä Kouvolan Teatterissa ensi-iltaan tulleeseen Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaaliin on tälle syyskaudelle todella vaikea enää saada lippuja. Kannattaa siis katsoa, vieläkö löytää paikkaa vai täytyykö suunnata katse jo tyystin kevätkaudelle.
Paikkarajoitukset vaikuttavat osaltaan siihen, että niin moni näytös myytiin loppuun.

Lavalle

Kirka-musikaali avasi Kouvolan Teatterin 60-vuotisjuhlasyksyn. Kirkana nähdään musikaalitähti Mikael Saari. Hänen veljeään Sammyä esittää Mikaelin oikea veli Markus Waara. Muissa rooleissa nähdään muiden muassa Annina Rubinstein, Veli-Matti Karén ja Tiina Winter.
Musikaalin on ohjannut Niko Taskinen, koreografian tehnyt Antti Lahti, lavastuksen Sanna Halme ja puvut suunnitellut Laura Dammert. Liveorkesteria johtaa Iikka Kahri.
-Pukusuunnittelussa oli antoisinta paneutua siihen Kirkaan, joka oli aiemmin minulle vieras. 1980-luvun lapsena Kirka oli minulle enemmän iskelmälaulaja kuin rokkari. Oli huikeaa löytää artistista se 1960–70-luvun Kirka, joka teki enemmän itsensä näköistä musiikkia uskomattoman lauluäänen päästessä kunnolla oikeuksiinsa. Sen ajan musiikin ja muodin olen aina tuntenut jotenkin omakseni. Oli myös hienoa tajuta, miten rohkea ja tyylitajuinen pukeutuja Kirka on ollut. Tässä esityksessä on jännittävää myös olemassa olevien ihmisten toisintaminen, kuten Dannyn, Vexi Salmen, Remun tai Muskan hahmojen visuaalinen ratkaiseminen, pukusuunnittelija Laura Dammert kertoo työprosessistaan.
-Vaikka sitä ei tule juuri koskaan ajatelleeksi, Kirka on toisen polven maahanmuuttaja. Hänen vanhempansa tulivat Tsaarin Venäjältä Helsinkiin Venäjän vallankumouksen pyörteissä. Miten köyhän venäläisen putkiasentajan lähiöpojasta ja koulupudokkaasta tulee ensin maan kovin rocklaulaja ja teini-idoli ja lopulta supisuomalaisten tunteiden tulkki, yksi Suomen rakastetuimmista iskelmälaulajista? Se on todella kertomisen arvoinen tarina, ohjaaja Niko Taskinen huomioi.

Markus Waara kertoo musikaalin teosta. Raimo Räty, Satu Lemola ja Nina Petelius-Lehto kuuntelevat.

Ensi-illassa

Kirkan musiikista on helppo löytää yhtymäkohtia teatterille ehtimiseen. Hetki lyö, eikä ole aikaa vain olla ja hengailla viisarien lähetessä esiripun avaamisen ajankohtaa.
Kirkan ensi-illassa lähti ääntä. Eihän sitä hiljaa malttanut pysyä Kirkan musiikin äärellä. Tietyn varjonsa tilanne löi. Musikaalissa olisi mieluusti nähnyt täyden katsomon.
Nähtyäni musikaalin jäin kaipaamaan Kirkan vaikutusta suomalaisiin. Fanit, suhdekuviot ja perhe eivät kattaneet sitä kuviota, miten monet täälläkin päin Suomea asuvat ehtivät Kirkan tavata, kuunnella ja jopa jutella.
Mieleen ei ainakaan jäänyt, että ääniroolityö olisi mainittu. Oliverissa ja kumppaneissa kuultu laulu Olipa kerran New Yorkissa sekä nimirooli Rokkikukossa takasivat osaltaan, että Kirkan musiikkia kuuntelivat myös monet lapset. Ja melkoinen on se väkijoukko, joka on laulanut Kirkan hittejä esimerkiksi karaokessa tai kouluissa. Monet mukavat ja arvokkaat muistot ovat syntyneet Kirkan hittien äärellä.
Siitä en Mikael Saarta moiti, ettei hän imitoi Kirkaa vaan luo oman versionsa. Ei toista ihmistä voi korvata. Vaikka toki kaipasinkin sitä, että ääni kuulostaisi enemmän Kirkalta.
Millään ei kaikkia Kirkan laulamia kappaleita voitu musikaaliin ahtaa, joten tietty mielenkiinto on jo siinä, että kuulee, mitä kappaleista valittiin.
Tarina on paikoin jopa pakahduttavan koskettava. Jotenkin yleisön keskellä on helpompi päästää kuuluviin nauru ja kannustus kuin kyyneleet.
Mikael Saari ottaa yleisön heti omakseen. Takarivissä asti on mukavaa. Tunnelma vaihtuu lennosta. Ilon, surun, rokin ja romantiikan vaihteleminen pitää hyvin jännitettä yllä. Kirkaa ei pidetä jalustalla, joskin rokkari sinne toki aika ajoin nostetaan.
Remu Aaltosesta tuli mieleen Pulkkinen. Veli-Matti Karén on elementissään, ja se näkyy hulvattomassa puhetyylissä.
Esityksen huumoripaukuissa ponnahti esiin esimerkiksi kehotus siitä, että sammakko vetäisi Lintsillä Besame Muchoa. Arvoituksellisuutta tuo lehtikansi kahdeksasta velhosta vihreässä metsässä. Ilmeisesti kyseessä on ihan todellinen juttu vuosikymmenien takaa.
Leijat oli parhaimmillaan herkissä kohtauksissa, jolloin satumainen mystisyys pääsi kunnolla esille. Rokkimaisempi ote irrotti salaperäisyyttä.

Häissä näkyy ortodoksisuus. Vaimoa esittää Tiina Winter.

Musiikki

Kirjoittamisen taustalle täytyi pärähdyttää Kirkaa soimaan. Tunnelmaan voi päästä vaikka etsimällä netistä katsottavaksi Mestarit stadionilla -taltioinnin. Siinä todella saatiin kansaa liikkeelle. Kirka, Hector, Pave ja Pepe vetivät elokuussa 1999 peräti 36 000 katsojaa Helsingin Olympiastadionille.

Syyskuun 22. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta Kirkan syntymästä. Karaokeilloissa hänen hittejään lauletaan kerta toisensa jälkeen.
Oli Kirkan ääni sitten mieleinen tai ei, niin jopa niille hevimmille kappaleille on yhä kuulijansa. Kirkan levyt myivät yhteensä satoja tuhansia kappaleita. Siispä useimmat saavat mieleen vähintään jonkun Kirkan kappaleen. Ja niiden lisäksi tulee vastaan tuttuja kappaleita, joita täytyy vähän enemmän etsiä muistilokeroista. Ota lähellesi, Surun pyyhit silmistäni, Niin paljon se sattuu, Anna käsi, Hengaillaan, Hetki lyö, Varrella virran, Leijat… Varrella virran tarttui jo hyvin vakavaan aiheeseen, mutta sävel keveyttää kappaletta.

Mikael Saari esiintyy valokeilassa.

Venäjältä

Pietarissa 1914 syntyneen Leo Babitzinin perhe pakeni Suomeen bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankaappausta. Juliaanisen kalenterin mukaan oli lokakuu. Kirkan äiti Jelizaveta eli Elisabeth, o.s. Zarubina, syntyi 1917 Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa.
Leo Babitzin kuoli 2-vuotiaana hukkuen sadevesitynnyriin. Sammyn elämän pysäytti liikenneonnettomuus, jossa kuoli myös tyttöystävä. Ihme kyllä kyydissä ollut toinen nainen selvisi. Vauhdiksi arvioitiin onnettomuushetkellä 130–160 kilometriä tunnissa. Sammy ei ollut vielä ehtinyt edes levyä julkaista, kuoltuaan 24-vuotiaana. Kirka itse eli syyskuulta 1950 tammikuulle 2007.
Perheeseen syntyivät myös Marija eli Muska 1952, Georgij eli Ykä 1955 sekä Anna 1960. Kaikki he ovat laulaneet. Ykä ja hänen vaimonsa Marjut ovat kokeneita tuhkauurnien tekijöitä ja heillä on Keraurn -yritys. Anna on tullut monille lapsille ja vanhemmille tutuksi toimiessaan lastenhoitajana päiväkodissa. Muska aloitti uransa 1969. Välillä hän keskittyi muuhun.
Janne Kousa

Mikael Saari rokkaa Kirkana.

Jaa artikkeli: