Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirkon kulmilta

Valkealan kirkkoherra Arto Helle kevään kynnyksellä

Kevät keikkuen tulevi”, tokaisi vankalla elämänkokemuksellaan aikanaan äitini, kun me perheen nuorimmat olisimme halunneet luopua yhdellä kertaa talvitamineista ja vaihtaa kevyempään kuosiin. Eilinen auringonpaiste vaihtui yöpakkaseen ja räntäpyryyn. Ihoon liimautuvat kylmät vaatteet ja räkä poskellehan siitä seurasi.


Viime aikoina sama sanonta on osaltaan kuvittanut mielenmaisemaani, kun olen miettinyt maailman menoa ja sen arvaamattomia ja nopeita käänteitä. Juuri kun tuntuu, että olemme ottaneet muutaman askeleen eteenpäin, onkin otettava taka-askel.


Valkeala ja Valkealan seurakuntakaan ei ole ympäröivästä yhteiskunnasta ja globaalista todellisuudesta irrallinen saareke. Samat kysymykset askarruttavat myös seurakuntalaisten mieliä. Sairaus ja terveys, sota ja rauha, huoli omasta ja rakkaiden jaksamisesta ja arkisen elämän pienet ilot. Niiden kanssa on opittava elämään.


Korona on toivottavasti lehtien puhjetessa puihin saatu kohtuullisesti aisoihin. Lääketieteen asiantuntijat ovat muistuttaneet, että kokonaan koronavitsausta ei saada poistettua. Itsensä ja lähimmäisen huomioonottava terveysturvallisuudesta huolehtiminen sekä rokotusten suoja antavat toiveita selviytymisestä lähes normaaliin. Seurakuntalaisetkin ovat jo rohkaistuneet yhteisiin kokoontumisiin ja kohtaamistilanteisiin.


Lukuisat hautausmaidemme sotien sankareiden ja uhrien muistomerkit, strategisesti tärkeiden varuskuntien läsnäolo seurakuntamme alueella, Euroopan kiristynyt turvallisuustilanne sekä vaikkapa Tirvan alttaritaulun luodinreiät muistuttavat sodan ja rauhan kysymysten läsnäolosta niin historian kuin tämän päivän sekä tulevaisuuden valkealalaisten elämässä.


Ainakin kalenterin mukaan olemme joka tapauksessa siirtymässä kohti kevättä, valoa ja lämpöä. Tutulla sananparrella ”kevät keikkuen tulevi” on alun perin ollut toisenlainenkin merkitys, joka aukeaa sen jatko-osasta: ”suvi suuta vääristellen.”


Suora lainaus internetistä (luontosivusto.fi): ”Aikoinaan, etenkin huonompien satovuosien jälkeen, kevättä odotettiin vielä hartaammin kuin nyt. Kevääseen mennessä ruokavarannot niin ihmisiltä kuin karjaltakin alkoivat olla vähissä. Lehmätkin saattoivat lypsää vain kesäaikaan. Niinpä keväällä sekä ihmiset että karja olivat niin ravintovajauksen heikentämiä, että kulkivat ”keikkuen”.


Edessä oleva pääsiäisen suuri juhla sisältää kevään lailla suuren toivon viestin. Myös pääsiäisen juhla koostuu kahdesta vastakkaiselta tuntuvasta Jumalan toimintatavasta. Ensin Jumala antaa Poikansa ristille, ottaa askelen taaksepäin niihin odotuksiin nähden, jotka Jeesuksen seuraajissa olivat kasvaneet.


Kolmantena päivänä Jumala herättää Jeesuksen kuolleista ja alkaa valjeta, että vain taka-askelen ottamisen jälkeen tuli mahdolliseksi, vaikka vasta horjuen ja epävarmoin askelin, ottaa kaksi seuraavaa askelta eteenpäin. Jeesus elää ja kulkee turvanamme niin omissa elämämme huolissa kuin ilon aiheissa.


Tervetuloa kirkkoon juhlimaan ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!

  • Kirkkoherra Arto Helle
Jaa artikkeli: