Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirkon kulmilta: Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Pekka Simojoen Tulkoon joulu on kohonnut perinteisten joululaulujen
rinnalle yhdeksi suosituimmista. Siihen on helppo yhtyä ja se jää
helposti mielenkin pohjalle soimaan. Jotenkin juuri tänä jouluna olen
miettinyt erityisellä merkityksellä myös laulun sanomaa ja sen säettä
”Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.”


Joku kirjoitti äskettäin lehteen, että paras joululahja hänelle olisi se,
että tänä jouluna ei puhuttaisi enää sanaakaan koronasta. Tätä kirjoittaessani
tuntuu, että ainakaan tiedotusvälineet ja sen myötä kahvihuonekeskustelut
eivät juuri muusta puhukaan ja tahti vain kiihtyy. Eräs ihmetteli
minulle, että eivätkö sentään kirkon ihmiset voisi olla vapaita ja
vapauttaa muutkin tästä ahdistavasta aiheesta.


Kuinka usein pappina olenkaan törmännyt kanssakulkijan tilanteeseen,
joka on lajissaan niin vaikea, että se on herättänyt syvän myötätunnon
ohella tunteen neuvottomuudesta. On tilanteita, joissa sanat eivät riitä.
On asioita, joista olisi helpompaa vaieta ja joista kuitenkin on puhuttava.
Kirkkokaan ei voi vaieta koronasta. Koronan vaikutus on vahva ja
paljolti vielä hämärän peitossa sekä yksityisten ihmisten että ihmisyhteisöjen
elämässä. Rutkasti reilu vuosi sitten mietimme, millaista seurakuntaelämää
elämme koronan jälkeisessä uudessa todellisuudessa. Tänään
näyttää siltä, että on päivitettävä kysymys uuteen näkökulmaan:
miten elämme koronaviruksen kanssa todellisuudessa, jonka päivittäin
kohtaamme.


Harkitsevuudestaan mainetta niittäneen kirkonkin on ollut välttämätöntä
lähteä liikkeelle myös käytännön kysymyksissä. Miten pidämme
huolta toisistamme ja ihmisen elämään luovuttamattomasti piirtyvistä
hengellisistä tarpeista myös poikkeusoloissa?


Konkretian vaatimukset me jo olemme oppineet: vain terveenä koolle,
käsidesit kirkon ovella, vahva maskisuositus, mahdollisuus säilyttää
turvallinen etäisyys, tilojen pintoja puhdistetaan tehokkaasti. Näillä toimenpiteillä
kokoontumisemme ovat pysyneet turvallisina. Ja tulihan lopulta
ne koronapassitkin käyttöön kauneimpiin joululauluihin ja konsertteihin,
joissa riskitaso on korkeampi.


Vähemmälle huomiolle on jäänyt kirkon yhteiskunnallisen ja ihmisen
kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevan tehtävän merkitys. ”Yhteiskuntavastuu
ja lähimmäisenrakkaus ovat Suomen evankelis-luterilainen
kirkon toiminnan ytimessä. Haluamme kaikin mahdollisin tavoin
olla mukana auttamassa tässä vaikeassa tilanteessa”, Kirkkohallituksen
kansliapäällikkö Pekka Huokuna toteaa kertoessaan, miten kirkko on
päättänyt osallistua ylikuormittuneen terveydenhuollon tehtävän tukemiseen
diakoniatyöntekijöiden osaamisen ohjaamisella käyttöön.


Piispamme Seppo Häkkinen puolestaan kirjoittaa: ”Yhteiskunnan
turvallisuusstrategia turvaa kirkon edellytykset toimia väestön henkisen
tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistajana sekä henkisen huollon ylläpitäjänä.
Seurakunnilla on erityinen tehtävä luoda ihmisille toivoa ja yhteyttä
sekä estää yksinäisyyttä.”


Korona-aikoina tämä tehtävä on keskeinen, mutta sen toteuttamiseen
tarvitaan rajoitusten ja suositusten erämaassa luovuutta ja uusien
toimintatapojen hyödyntämistä. Joulua ei ole tänäkään vuonna peruttu.
Jos ahdistaa ja kaikki tuntuu olevan kiellettyä tai turvatonta, on hyvä
muistaa, että rukoukseen ei tarvita koronapassia. Joulukalenterin sanoin:
Joskus paras tapa ottaa kädestä kiinni on ristiä omansa.


Kutsun sinua lukijani joulun aikana ”seisahtamaan seimelle” (VK 25:1)
yhteiseen jumalanpalvelukseemme, Tapulin seimelle, kodin yhteiseen
hetkeen sekä sydämen hiljaisuuteen paikassa ja tavalla, joka on sinulle
mahdollinen. Seimessä lepää läsnä yhtä aikaa maailman suurin ja selittämättömin
sekä arkisin ja lähimmäksi ihmisen ihoa tuleva ihme: Jumalan
Poika, maailman Vapahtaja.”


Simojoen laulun Tulkoon joulu kertosäkeen myötä toivotan sinulle lukijani
rauhallista ja voimaannuttavaa joulua. Joulu on uusi mahdollisuus.


”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus
ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.”

  • Kirkkoherra Arto Helle
  • Artikkelin kuva: Ari Luomajoki
Jaa artikkeli: