fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Herättäjät

Kolumni: Herättäjät

VS logo

janne
Ma, 11.03.2019 – 11:29

”Häivytkös siitä, senkin mokoma.” ”Eikö täällä saa kunnolliset ihmiset nukkua” ”Anna mun nukkua”.

 

Unesta herääminen ei ole kovinkaan mukavaa. Painajaisen keskeltä olo on rauhaton, mukavan unen kohdalla olisi puolestaan mielellään jatkanut tapahtumien seuraamista.

Kuitenkin herääminen on välttämätöntä. Mitä kauemmin nukkuu, sitä enemmän ehtii totuutta kulkea ohitse.
Maailma on erikoinen paikka. Miten on mahdollista, että useammissa uutisissa toistuvat samat aiheet? Vieläpä niin, että niistä kerrotaan pitkälti samoin sanoin. Jokainen lehti toimii tiettyjen periaatteiden mukaan. Päätetään, mistä tehdä juttua ja mistä olla tekemättä.
Yksi selitys siihen, että kolumnini ovat välillä arvoituksellisia on siinä, etten halua vyöryttää vaikeita asioita yksityiskohtaisesti. Oma heräämiseni maailman todellisuuteen tuli aluksi kuin lumipalloa tasaisella pyörittäen ja sitten saikin kuvainnollisesti olla alamäessä juoksemassa lumipalloa karkuun.

Ja kuitenkin samaan aikaan maailma on kuin surrealistinen uni. Toden ja valheen rajan erottaminen on välillä hyvin haastavaa, jopa mahdotonta.

Mitä kauempana ja suljetummissa ympyröissä jotakin tapahtuu, sen vaikeampi se on varmistaa. En sano, että jokainen salaliittoteoria olisi totta, mutta salaliittoteorian tyrmääminen oikopäätä hourepuheiksi antaa käsityksen, että vain yleisesti myönnetty voisi olla totta. Eihän kukaan halua salata mitään, eihän?

Nuoruuteni aikana maailmaa kohahdutti eräs tapahtuma, joka levisi nopeasti televisioruutuihin eri maissa ja josta kirjoitettiin pitkään sanomalehdissä. Monen silmien edessä tapahtumasta kerrottiin kerta toisensa jälkeen.

Kun tiettyyn kohteeseen kohdistetaan uhka kerta toisensa jälkeen viihteessä, miksi siihen ei kiinnitetty huomiota aikanaan? Toki pelkkä kuukausi ja päivämäärä eivät täsmennä, milloin jotakin on odotettavissa. On kuitenkin joko niin, että viihdeteollisuudessa on ennustajanlahjoja tai sitten siellä enemmän tai vähemmän sanellaan, millaisia asioita pitää tuoda esiin. Tai sitten joku ottaa vinkkejä viihteestä.

Helpoin tapa peittää totuus on tuoda se niin ilmiselvästi esiin, ettei kukaan koe tarvetta tutkia asiaa tarkemmin. Kuitenkin monista murhenäytelmistä on ollut merkkejä jo aiemmin ja niiden tekemistä ruokitaan kasvattamalla tunnekylmyyttä. Käsitykseni mukaan se tehdään ohjaamalla ihmiset todellisen myötätuntoisen rakkauden sijaan hetken hurmioon ja aineellisten asioiden tuomaan onnentavoitteluun. Se ei takuulla tuo sellaista viestiä, että olisi parempi olla tietäväinen torppari kuin tietämätön kartanonomistaja.

Miten on mahdollista, että pahamaineisessa villissä lännessä oli keskimäärin paljon turvallisempaa ja rauhallisempaa opiskella kuin nykyaikana Yhdysvaltojen kouluissa? Ja sitten sitä uutisoidaan näyttävästi. Pahasta pitää kertoa vain varoittaakseen, ei pyrkiäkseen tietämään sen kaikkia rumia puolia. Siksi koen tärkeämpänä ymmärtää, miksi paha liikuttaa marionettejaan, kuin millä kaikilla tavoin ne milloinkin liikkuvat.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: