fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Imitaattorin eloa

Jos alkaa elää imitaattorin elämää, siinä voi tulla vastaan monia eriskummallisia puolia. Jos äänille antaa koko suun, voi tulla kutsutuksi suunsoittajaksi. Oikeasti pitäisi puhua kuorosta. Sillä ei kai kukaan puhuisi itsestään imitaattorina tai imitaation harrastajana, jos hänellä olisi vain yksi ääni käytössään. Johan siihen riittäisi yskä. Tosin, jos menettäisi äänensä, ei äänestäisi ketään tai puhuisi mitään.
Imitaattorin onni on se, ettei ääniä juurikaan rekisteröidä. Tiettyinä hahmoina julkisesti esiintyminen voi vaatia luvan. Mutta tietääkseni näin ei ainakaan todellisten henkilöiden kanssa ole. Siinä voisikin olla haasteensa. Presidentti, urheilija, rallikuski tai joku muu soittaisi imitaattorille ja tivaisi: – Kauanko puhuit minuna, pitäisi saada korvaus sen mukaan.
Pizzeriasta imitaattori voisi tilata joka kerta eri äänellä ja esittäytyä eri henkilönä. Pizzakuskille tuottaisi kyllä pettymyksen, jos joka kerta vastassa olisi saman näköinen henkilö. Täytyisi sitten olla hyvä vaatevalikoima, että olisi riittävän uskottava, eikä pizzakuskin tarvitsi luulla, ettei soittajalla ole ystäviä.
Imitaattorilla on aina seuraa itsestään. Toisaalta hänelle on ihan normaalia kuulla paljon ääniä. Tavallaan kaikki ovat omia, vaikka lainaavatkin muilta. Jos alkaa kuvittelemaan olevansa kaikki puhumansa hahmot, saattaa kyseessä olla monisuuntainen äänipersoonallisuushäiriö.
Diagnoosien määrä saattaa olla kasvussa. Melkoinen rasite olisi kyllä arjessa, kun huokailisi joka kerran eri kumppanin luokse. Ellei sitten satu imitoimaan sinkkua. Sen äänen voi levyttää useamman kerran, siinä kuin muutkin.
En tiedä, mitä porsaanreikiä monet imitaattorit ovat käyttäneet, mutta käsittääkseni Suomessa on kiellettyä mennä monen henkilön kanssa naimisiin.
Kun seurassa voi olla kymmeniä hahmoja, enemmänkin, eikö liitto ole aika erikoinen? Entä millaiset ovat häät? Pitäisikö kysyä joka hahmolta erikseen?
Sitten, kun jonkun äänen tekemisestä olisi sen verran aikaa, että se menee aivan sekaisin, pitäisi vihkijän tietää, kenestä on kyse. Voisi muuten tulla vihittyä aivan vääriä henkilöitä.
Sitten kun naimisiin tai vähintäänkin suhteeseen olisi päästy, niin jos toinen uhkaisi lähteä, pitäisi tietää, mihin hahmoon toinen on kyllästynyt. Vai häiritseekö useampikin ääni.
Ääniä voi madaltaa, mörisyttää, kohottaa korkeuksiin tai työstää muuten, niin johan tulisi taas uutta virtaa parisuhteeseen. Ja sitten voisi taas kuulla ääniä. Tietyn äänen kuullessaan tietäisi, että elämän kirjasta on aika kääntää uusi sivu.
Janne Kousa

Jaa artikkeli: