fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Itsensä kanssa

Maailmalla juhlitaan jo vaikka mitä eroamisesta lähtien. Yksinkin voi joku mennä naimisiin. Joskohan jonakin päivänä kuitenkin löytäisin vaimoksi sopivan. Periaatteessahan olisi mahdollista kosia itseään. En kuitenkaan ala kokeilla parisuhdetta itseni kanssa, koska haluan kumppanikseni naisen. Toki sitä voi kuvitella, mutta häitä en ainakaan ala järjestämään itseni kanssa.
-Menisinkö kanssani naimisiin? -Oi tämä tuli niin yllättäen, mutta taidan vastata kyllä. -Sepä hienoa, milloin häät sopivat minulle? -Ehdin varmaan järjestää ne ensi viikolla. -Tuleekohan sukua enemmän minun vai minun puolelta? -Oletan, että minun. Minulla on enemmän sukulaisia kuin minulla. -Minähän olen toki meistä yhdestä enemmän minä. Mutta miten kerron kysyjille, kumpi minusta kosi minua ja kumpi minusta oli kosittu? -Sitä en tiedä.
Olen ollut seurassani kaksitoista tuhatta päivää ja rapiat päälle. Melkoinen leiri. Yölläkään ei saa rauhaa. Omia uniahan sitä näkee. Ei voi lähteä johonkin kyläilemään ja nähdä toisen unia. Josko ne olisivat mukavammat, kenties eivät, mutta toisivat ainakin vaihtelua.
Harva asuu lapsuudenkodissaan edes kymmentätuhatta päivää. Muuton jälkeen vähenevät lapsen ja vanhempien väliset päivät. Mutta edelleen sitä viettää aikaa itsensä kanssa. Jos ääntä pystyy vaihtamaan, voi yksinpuhelu vaihtua vaikka kymmenittäin puhumiseksi.
Mistä ihmeestä revitään höpinä, että lapset ovat vaikeita? Itsensä perään saa katsoa jopa yli 36500 päivää. Melkoinen kesä-syksy-talvi-kevät-leiri siis. Kiistaa on siitä, ovatko monilla vuosilla sadan ylittäneet todella eläneet niin pitkään. Siis aikuisethan he vasta osaavat olla vaikeita. Jotkut haluavat ottaa vauvan roolin. Helppohan se on pitää huolta vauvasta joka on vähintään kymmeniä kiloja kevyempi. Mahtuu syliinkin helpommin, eikä otteen tarvitse olla kuin karhulla. Varsinaisia siivekkäitähän lapset ovat kun lentävät aikanaan pesästä.
Itsestään ei voi ottaa eroa ja palata yhteen. Ehkä rajakokemusta voi toisaalta pitää tällaisena. Mutta tuskin siinäkään kenelläkään on päällimmäisenä ajatuksena, että otti lomaa itsestään. Enkä nyt tarkoita sellaista rajakokemusta, että lähdetään seurueen kanssa tutustumaan rajavartioston toimintaan. Joten, jos joku tuntuu hyvinkin rasittavalta, kannattaa muistaa hänen elävän itsensä kanssa päivin ja öin koko elämänsä ajan.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: