fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Kärsin vakavasta Valkeala-kateudesta

Suomen kieleen tulisi lanseerata uusi termi: Valkeala-kateus. Helsingistä mökkimatkaa ajeleva tuntee sitä heti Veturi-apatian jälkeen.
Matkaajan huumori on joutunut koetukselle jo Porvoon moottoritiellä, jossa hän on suorittanut sakkokierroksen ajettuaan Kouvolan rampin ohi. Koko kolmikaistaisen Helsingintien mitan hän on kironnut itsemurhakandidaatteja, jotka kuvittelevat, että rekkaa voi lähteä ohittamaan, vaikka vastaan tulee toinen ohitusta suorittava huimapää. Viimeistään Kymen Paviljongilla matkaaja on niin rattiväsynyt, että on pakko pysähtyä syöttämään lasten kanssa pässejä. Tauko tietysti venähtää ja aikataulu kosahtaa. Autojonon madellessa Lahdentietä Kymijoen yli, takamus hikoaa niin, että lomamatkaaja alkaa kaivata takaisin ilmastoituun konttoriin.
Sitten vastaan tulee Veturi. Kuskin mieli on jo tilassa, jossa Kouvolan keskustan näivettäjälle keksii helposti uusia etuliitteitä kuten ”käteen-” ja ”hirteen-”. Lepolan hautausmaan kohdalla hän muistaa kaikki ne uutiset Utin kuolonkolareista. Hetken pelottaa, mutta ennen Utin ABC:tä ehtii silti vielä ohittaa pari karavaanaria.
Näin minulle käy joka kesä. Pahin on kuitenkin vielä edessä: Valkeala-kateus. Ja sitä seuraavat 200 kilometriä.
Kuutostiellä, Tirvan kohdalla olen kärsinyt autossa puolisentoista tuntia. Alkaa jo riittää. Oikealle kääntyy Metsontie. Jos maailmassa olisi lainkaan kohtuutta, Metson suvun kesäpaikka sijaitsisi siellä. Mutta ei. Matkani ei ole vielä edes puolessa.
Olen äärimmäisen kateellinen kaikille, jotka vapautuvat ratista jo Valkealassa. Tuntemattomia ihmisiä kohtaan on kuitenkin vaikea tuntea aitoa, riipivää kateutta. Siksi onkin kohtalon ivaa, että jos Metsontien kohdalta kääntyy vasemmalle, pääsee lapsuudenkaverini mökille. Hän on ehtinyt jo uida, grillata ja ehkä pelata kierroksen frisbeegolfia Harjunmäen radalla, kun minä vielä kärvistelen kahdeksankympin alueella jossain Simpeleen kohdalla.
Jokaisella mökkireissulla on tehnyt mieli pysähtyä Tirvalla katsastamaan kaverin tilukset. Tänä kesänä tein ensimmäistä kertaa sen virheen, että pysähdyin. Toki Tiurinvirrassa pulikoiminen oli mahtava kokemus ja tarinoita Tirvanjärven suurista kuhistakin kuunteli mielikseen, vaikka kateus sisällä polttelikin, mutta Valkeala-stopin jälkeen loppumatka tuntui entistäkin pidemmältä.
Perillä, Kiteen kulmilla yksi kesäni kohokohdista on ollut vähintään yhden Superpesis-ottelun seuraaminen paikanpäältä. Tänä kesänä Valkeala-kateus häiritsee sitäkin, sillä Kopla on törkeällä tavalla ryövännyt sekä Toni Laakson että Toni Kohosen Kiteen Pallosta.
Nauttikaa siis kesästä Valkealassa! Ja tietäkää, että kadehdin teitä.
Janne Metso

Jaa artikkeli: