fbpx

Kolumni: Ken on suomalainen?

Istuin autossa ainoana venäjän kieltä taitamattomana. Hilpeästi saatoin ilmaista innostukseni, kun aika ajoin puhuttiin jotakin suomeksi.
En tiedä muusta maasta niin kuin Suomesta. Viro on ainoa toinen maa, jossa olen yöpynyt. Ruotsissa on tullut piipahdettua vain laivalta ja Lapin matkalta. En voi väittää, että tuntemukseni ruotsalaisuudesta olisi päässyt pintaa syvemmälle. Virolaisuuteen tutustuttivat kaikkein parhaiten tähän mennessä laulu- ja tanssijuhlat.
Sellaista sanojen löytämisen vaikeutta olen kokenut Suomessa ainakin Karjalan matkalla. On vaikea löytää sanoja, kun kotiseuturakkaus näkyy niin vahvasti kuin niissä tilanteissa.
Suomessa olen minä syntynyt, mutta Matalan torpan balladia en voi suoraan jatkaa elämästäni kertomaan. Lainaankin siis kotiseutuni laulua: – Kymenlaakso sun laulusi soikoon yli kaunihin Suomenmaan, se lapsesi haltioikoon sinun eestäsi toimintaan.
Kotiseutuja ei toisia ole. Suomea on tullut kuljettua ristiin rastiin, vaan vain kolme paikkaa on tullut vastaan tähän ikään mennessä, jotka voisin kokea synnyinseutuni ohella kodikseni: Lappi, Karjala ja Viro.
En tiedä esivanhemmasta, joka olisi tullut muualta. Kousakis-sukunimestä olen kuullut. Taisi olla se muoto, kun joitakin oppilaita nauratti tunnilla. Olinhan tavallaan mainittu oppikirjassa. Liljakanukan latinankielisessä nimessä mainitaan kousa. Liljakanukkaa kasvaa luontaisesti Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa. Olisikohan niin, että esivanhempia on sieltä?
Ancestry -sivustolta löysin sukunimelleni etunimiksi esimerkiksi Chaim, Samira, Habib, Nadesda, Anastasios ja Rahil. Voinee pitää siis todennäköisenä, että saman tyyppisiä sukunimiä on otettu käyttöön useissa eri maissa. Voinee kuitenkin sanoa, että sukunimeni on suomalainen. Toisaalta esimerkiksi Aleksis Kivi syntyi Alexis Stenvallina, mutta tuskin kukaan hänen suomalaisuuttaan kyseenalaistaa.
Kirjailija Jari Tervo kuvaili kohua herättäneessä kolumnissaan valkoista roskaväkeä näin: ”Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.”
Puhuisiko Jari Tervo roskaväestä millään muulla värillä? Onko todella niin, ettei huonosti koulutetulla ole mitään kulttuuria? Onko ymmärrettävä niin, että Jari Tervo on tälle nimeämälleen väestönosalle hyvin rakas? Onhan hän samaa ihonväriä.
Suosioon nähden on ihmeellistä, miten rajuja yleistyksiä Jari Tervo on tehnyt. Hän itse kuuluu Suomen parhaiten palkattuihin kirjailijoihin. Siinä voi hyvinkin mielestä lipsahtaa, että pienituloinen maassa syntynyt voi olla esimerkiksi yksinäisempi kuin maahanmuuttaja.
Jos oman äidinkielen osaamisessa on puutteita, tajunnee henkilö itsekin kielen leviämisen ja säilymisen olevan keskimäärin enemmän muiden varassa. Huonosti koulutettuna hän tuskin loistaa muiden kielten opiskeluissa, joten suomen kielen puhuminen on hänelle ainoa varteenotettava vaihtoehto.
En näe mitään syytä sanan suomalainen yhdenmukaistamiselle. Etenkin saamelaisia on ollut Suomessa todella pitkään ja kauan on aikaa myös ensimmäisten romanien saapumisesta. Silti heitä ei sanota vain suomalaisiksi. Miksi siis muualta tuleva unohtaisi juurensa? Mikä maa on sellainen, missä ei olisi erehdytty? Miksi sitä pitäisi peitellä tai hävetä, mistä sukua on kotoisin?
Tulee mieleen murteiden käytön raju väheneminen. Eikö se noussut saman tyyppisestä häpeästä? Raumal on oma giäl. Kyl o hianoo, että murteita edelleen käytetään.
Kun kerran kielikin on omansa, niin onhan toki kulttuurissa muitakin eroavaisuuksia. Ja niin on ympäri Suomea.
Tuskin missään vaiheessa kaikki ovat pitäneet yksinomaan samanlaisesta musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta… Nykyään vain tuntuu, että monikulttuurisuus sekoitetaan monivärisyyteen.
Aitoa monikulttuurisuutta on esimerkiksi tapahtumien koostaminen tiettyjen ilmiöiden ympärille. Oli se sitten maan tai meren marja kuten lakka tai silakka. Kansanmusiikki, kansallispuvut ja monet muut asiat ovat monikulttuurisuutta, koska niiden piirteet vaihtelevat.
Rasismikorttia vilautellaan helposti ja unohdetaan, että ennakkoluuloja on moneen suuntaan. Mikään ryhmä ei voi vuorotellen pestä käsiään puhtaiksi ja sanoa, ettei heistä kenelläkään ole ennakkoluuloja mitään toista ryhmää kohtaan. Entä millä nimitetään ihmisiä, jotka halveksuvat omaa heimoaan?
Koomikon tai taiteilijan ei tarvitse olla samaa ihonväriä naurattaakseen tai ihastuttaakseen teoksillaan. Mutta kummeksun ajatusta, että joku heittäisi vain maalia kankaalle ja sitä pitäisi hehkuttaa siksi, että hän on tiettyä ihonväriä.
Enkä kannusta siihen, että näyttelijä valitaan rooliin vain edustamaan tiettyä väestöryhmää. Kyllä roolisuorituksella pitäisi olla enemmän merkitystä.
Kulttuuri vaatii uurastusta, viisautta ja suorastaan rakkautta ollakseen korkealla tasolla. Sama pätee monikulttuurisuuteen. Se ei toimi, jos toisia alentamalla yritetään nostaa omaa. Pikemmin kannattaa pyrkiä nostamaan muitakin.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: