fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Kirkko liekeissä

Pariisin Notre Dame on tulessa. Melkoinen aihe vastassa, kun herään kesken unien aamuyöllä 16. huhtikuuta. 


15. huhtikuuta 2019 katedraalissa syttyneen tulipalon epäillään saaneen alkunsa käynnissä olleista mittavista restaurointitöistä. 
14 miljoonaa matkailijaa on vieraillut vuosittain katedraalissa. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1163. Valmistuminen vaati monen sukupolven työn. Se päättyi vasta vuonna 1345. Moni ihminen ehti katsoa vierestä ja saattoi hyvinkin pohtia, josko omat lapset vielä näkisivät katedraalin valmiina. Se on ollut kymmenien sukupolvien maamerkki, katolisten paikka rauhoittua ja lukuisten ihmisten vierailun kohde näkemyksestä riippumatta.


Kirkkopaloja on tapahtunut monet kerrat Suomessa vuosisatojen aikana. Myös Valkealaa aihe koskettaa, paloihan täältä kirkko 1795 ja 1920. 

Asia koskettaa yhä monia uskonnollisia yhteisöjä. 1997 tuhopoltettiin Nastolan helluntaiseurakunnan rukoushuone ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Vammalassa.  2003 paloi Lieksan adventtikirkko. 2006 Jehovan todistajien valtakunnansali Martinlaaksossa Vantaalla tuhopoltettiin. 2008 tuhopoltettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Tampereella. Ongelma ei rajoitu vain sisämaahan. 2010 Hammarlandin kirkkoon heitettiin viisi polttopulloa ikkunan läpi. Vauriot jäivät onneksi vähäisiksi. Eivätkä tässä olleet edes kaikki palot tältä aikaväliltä. 

Kirkot ovat osa arkkitehtuurin historiaa ja kulttuuriperintöä sekä paikkoja uskolle ja rauhoittumiselle. Niihin kohdistuva tuhoaminen ei aikojen saatossa ole rajoittunut edes todelliseen maailmaan. Wonder Woman on suuren suosion saanut seikkailuelokuva, jossa päähenkilö hyppää kirkontorniin tuhoten sen. Kylä, jota hänen piti auttaa, joutuu perikatoon myöhemmin. Onko päähenkilön mielestä hyväksyttävää tuhota kulttuuriperintöä, jos siellä sattuu olemaan vastustaja? Vai eikö hänellä kerta kaikkiaan ole aikaa mennä portaita? 

Rakennusperinnön kohtaamat jopa tahalliset tuhot ovat yleismaailmallinen ongelma. ISIS hävitti esimerkiksi vuonna 2014 räjäyttämällä mausoleumin, jonka Mosulin shiiamuslimisulttaani Badr al-Din oli rakennuttanut vuonna 1239. Lähemmäs 800 vuotta kestänyt rakennus tuhoutui tuosta vain. 

Mitä tulee tuohon Pariisin Notre-Dameen, en ole lähelläkään käynyt, joten kirkko on tuttu lähinnä elokuvista ja valokuvista. Mutta se ei estänyt sitä, että surullisen uutisen jälkeen oli vaikea nukahtaa uudestaan. Yhtä lailla Sulttaani Ahmedin moskeija, Yasukunin temppeli ja monet muut rakennukset ovat osa ihmisten kulttuuriperintöä ja niiden toivoo säilyvän mahdollisimman pitkään. 

Parempi olisi ihan jo ympäristön kannaltakin, jos edes tahallinen tuhoaminen loppuisi. Jälleenrakentaminen vie aikaa, rahaa ja materiaaleja, jonka voisi käyttää paremmin. Mutta onko sille vaihtoehtoja? Haluaisimmeko elää raunioiden keskellä? Haluaisivatko pariisilaiset nyt maailmankatsomuksesta riippumatta luovuttaa ja antaa korjausten olla? Rakennus on merkittävä osa kaupungin historiaa ja sen kohtalo selvästi koskettaa ihmisiä eri maissa. Toivoa sopii, ettei jälleenrakennus myöskään jää vain pariisilaisten harteille, onhan rakennus herättänyt arvostusta jo pitkään hyvinkin kaukana Ranskasta. Presidentti Emmanuel Macron lupasi jälleenrakentamisen. Siihen on jo merkittävää rahoitusta tiedossa.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: