fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Komea mies tuli kaupunkiin

Miksi kunnollisia miehiä vastaan käydään? Miten oven avaamisesta, kauniiksi kehumisesta tai takin auttamisesta päältä tuli sortoa? Eikö toinen aseta niissä toisen tarpeet omiensa edelle? Eikö oikea vastaisku olisi avata ovi miehelle, jolla on raskaat kantamukset?
Minua on kutsuttu vaikka millä nimellä, mutta jotenkin en vain osaa ottaa itseeni millään sitä, jos joku kehuu komeaksi. Ei vaan kerta kaikkiaan tunnu sorrolta. Tai ehkä se johtuu siitä, ettei sitä kuule kovinkaan usein.
Naiset, jotka laittavat aikakauslehteen kuvan miehestä, jota tekee mieli suudella, kirjoittavat varmastikin vailla mitään takaa-ajatuksia. Siinähän on aivan takuulla kirjoittajan kuva vieressä ja lehti lähetetään vain ja ainoastaan kohteelle itselleen.
Mikäköhän olisi reaktio, jos miestenlehti, joka olisi vaikka Ukko-Pekka julkaisisi viikon muiskauksen.
Kuvassa olisi Laura Lepistö. Tekstinä lukisi: ”Taitoluistelijat ovat urheilijoista kauneimpia, mutta Ukko-Pekan silmä lepää etenkin kilpailu-uransa päättäneissä. Laura, olet suosikkini. Olet melkein kuin ilmetty Kirsi Salo. Olette molemmat tummahiuksisia ja näytätte naisellisilta ja mukavilta.”
”Kauniin ulkonäkösi lisäksi vaikutat aina julkisuudessa esiintyessäsi rauhalliselta ja itsevarmalta. Nyt olet yrittäjä. Jatka aloittamaasi hienoa työtä. Rakkaudella Ukko-Pekka P.S. Puhelimeni on aina varattuna – sinun soittoasi varten.”
Edellä on täysin keksitty viesti, mutta pohja sille on naistenlehdestä, jossa on kerta toisensa jälkeen ollut kuvia miehistä, joista oletan aika monen olleen seurustelevia. Tuumiiko joku oikeasti, että onpa ihanaa, kun joku toinen haluaisi suudella omaa kumppania?
Siis missä menee sitten tyytyväisyys? Voi ei! Vain miljoona haluaisi pusutella tätä kumppaniani, kun naapuria haluaisi suukotella miljoona ja kaksi. Siis aivan hirveää. Enhän minä voi tästä tykätä yhtä paljon kuin naapuri omastaan. Tämähän on siis ihan sosiaalinen hylkiö.
Missä on se nainen, joka lueskelee säännöllisesti Albert Einsteinin puheita, ja pöydällä on kehystetty valokuva Albertista? Sitten hän tuumii: ”Voi olipa siinä komea pörröpää.”
Tai Remontti-Reiska eli Jorma Piisinen. Kumpikaan tuskin täyttää sellaisen abstraktin ilmaisun kuin tavallinen kaikkia tunnuspiirteitä. Silti heidän komeina pitäminen ei ole laisinkaan sellainen ilmiö kuin vaikka minkä julkimoiden. Kummatkohan mahtavatkaan olla aidompia?
Janne Kousa

Jaa artikkeli: