fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Miks’ Miss?

Mathilda Wrede, Aurora Karamzin ja Aino Ackté tulivat tunnetuiksi sanoillaan ja teoillaan. Kansallisbiografiasta voi lukea Aurorasta esimerkiksi seuraavaa: ”Auroraa pidettiin Stjernvallin kauniista tyttäristä viehättävimpänä ja käytökseltään edustavimpana.”
Eikö kuulostakin ihan Miss Suomelta vuosimallia 1828? Siis jos kilpailut olisi jo tuolloin järjestetty. On sanomattakin selvää, että monet nykyiset ehdot olisivat täyttyneet. Vai onko uskottavaa, että Aurora Karamzin olisi esimerkiksi ollut rikollisella tiellä tai unohtanut vaatteensa kuvauksista?
Kun näin arvostetut naiset olisivat periaatteessa saattaneet osallistua Miss Suomi -kilpailuun, miten kilpailijoiden arvostaminen vanhenisi?
Ikärajan voi nähdä nuoruuden suosimisena. Toisaalta esimerkiksi Karita Tykkä, silloinen Tuomola, Anna-Liisa Tilus ja Lola Odusoga ovat kaikki yhden tai useamman lapsen äitejä.
Kilpailun ikärajan raameissa harva on vielä ollut naimisissa tai saanut lapsia. Kuvitellaanpa, että Miss Suomen ikäraja olisi 35-45. Edelleen pätisi se, että Miss Suomen kruunusta kilpailevan pitäisi olla lapseton, eikä hän olisi saanut olla naimisissa. Eikö tällöin annettaisi sitä kuvaa, että misseys sulkisi todennäköisesti pois perhe-elämän?
Miss Suomea ei olisi koskaan ollutkaan, jollei kilpailuun olisi ollut osallistujia. Kuvitellaanpa, että osallistujia olisi vain kolme. Finaalissa täytyisi kruunata hän, joka jää lavalle. Toinen olisi niin ujo, ettei uskalla tulla yleisön eteen. Kolmas lähti semifinaaleista kotiin siinä vaiheessa, kun häneltä kysyttiin jotakin. Ujostutti liikaa.
Tässä tilanteessa olisi syytä katsoa, mikä meni pieleen. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että kilpailuihin halutaan osallistua.
Miss Suomi on yksi väylä naisille saada äänensä kuuluviin. Kauneus on hyvää oloa. Jos sen näkeminen luo lisää hyvää oloa, niin eikö maailma tarvitse sitä lisää?
Kilpailun kehittyminen lähtee siitä, että osallistujat voivat entistä paremmin tuoda esiin asioita, joiden puolesta haluavat tehdä hyvää.
Elektroninen urheilu on taatusti missikisoja myöhempää perua. Mutta kumpikohan on parempi ympäristölle, suuri määrä hurisevia tehokkaita koneita vai missikilpailut, joissa istutetaan puuntaimia?
Miss Suomi-kilpailu pyrkii siis käytännössä tasapainottamaan kilpailun aiheuttamia ympäristörasituksia. Vuosikymmenien varrella kilpailuissa on ollut kohuja, mutta mikä kilpailu olisi vuosikymmenestä toiseen täysin ongelmaton?
Onko nyrkkeily esimerkiksi jotenkin ajankohtaisempaa? Mitä hyvää se pyrkii levittämään?
Jos ajatellaan esimerkiksi finalistien painoindeksiä tai pituutta, niin kyllä siihenkin vaikuttavat hakijat. Sivuilla lukee: ”Mitään virallisia pituus- tai painorajoja Miss Suomi-kilpailuun osallistumiselle ei ole.”
Eli tuosta päätellen puolitoistametrisen kannattaa rohkeasti lähteä mukaan, jos kiinnostusta riittää ja ehdot täyttyvät. Siitä en sitten mene takuuseen, että valituksi tulee.
Janne Kousa

Jaa artikkeli: