fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Naisista musiikkielokuvia

Elonet-haulla löytyy kansallisfilmografiasta pohjaa mieleen tulleelle asialle. Naisista ei tehdä käytännössä laisinkaan Suomessa musiikkielokuvia.
Aino Acktésta on tehty dokumentti ja ooppera, Laila Kinnusesta dokumentin ohella musikaali. Tokihan hän aikanaan esiintyi useissa elokuvissa itse.
Mutta ovathan toki Tapio Rautavaara ja Olavi Virtakin nähty näytelmäelokuvissa esiintymässä. Kulkuri ja joutsen kertoo Tapio Rautavaarasta ja Repe Helismaasta. Olavi Virta jatkoi Timo Koivusalon suomalaisista miesmuusikoista kertovaa sarjaa.
Katri Helena näytteli iskelmäelokuva Toprallissa. Ja hän sai nauttia Kouvolan Teatterissa itsestään kertovasta musikaalista. Mutta ei ole hänestäkään tehty näytelmäelokuvaa.
Sibelius, Badding, Apulannasta kertova Teit meistä kauniin, Kari Tapion elämää kuvaava Olen suomalainen… miehistä musiikin alalla on tehty tukku elokuvia. Ei siinä mitään. Kyllä mieleen tulee useitakin miesartisteja, joiden tarina voisi monia kiinnostaa. Tällaisia voisivat hyvinkin olla muun muassa Vesa-Matti Loiri, Matti ja Teppo ja Tapani Kansa.
Jokaisen ihmisen elämässä on draamaa. Jotakin surua, kaipausta, turhia toiveita tai muuta, mikä karheuttaa siloisimpaakin julkikuvaa.
Naiset ovat toki monet kerrat laulaneet kotimaisissa elokuvissa. Esittihän Ansa Ikonenkin lauluja yksin ainakin ensimäisessä pääosaelokuvassaan Vaimokkeessa. No ei sen puoleen ole kyllä Tauno Palostakaan tietääkseni näytelmäelokuvaa. Onko kyseessä esitettävyydeltään liian haastavana pidetty pari? Sitä en jaksa uskoa, ettei Suomesta tai jopa ulkomailta löytyisi näyttelijöitä, joilta tämän kaksikon esittäminen sujuisi. Eikä mahdotonta olisi sekään, että tarinaa jatkettaisiin myöhempään sukupolveen.
Marjatta Rinteen isä oli Jalmari Rinne, äiti Ansa Ikonen. Marjatan roolisuoritus tuli lukuisille lapsille tutuksi Sirkuspelle Hermannin ihastuksenkohteena, ennustajaneiti Sylviana. Isosisko Katriina Rinne näytteli esimerkiksi Komisario Palmun erehdyksessä.
Puitteet ainakin saataisiin yhteistyöllä komeiksi. Ansa Ikonen syntyi nimittäin 19. joulukuuta 1913 Pietarissa, Venäjän keisarikunnan aikaan. Tauno Palon ja Kirsti Ortolan poika Jukka-Pekka Palo kestää Scarin äänenä vertailun Jeremy Ironsiin, jonka ääni on yksi filmialan arvostetuimmista.
Jukka-Pekka Palo selviytyi Intian valtameren maanjäristyksestä 26. joulukuuta 2004. Melkoinen toimintaelokuva saataisiin aikaan siis. Hän oli lomailemassa vaimonsa Riitta Anttosen kanssa Thaimaassa. Tsunamin iskiessä he kiipesivät vuorelle. Ansasta ja Taunosta jälkipolvineen saisi siis kokonaisen televisiosarjan.
Mutta mistä johtuu naismuusikoista kertovien elokuvien vähyys? Kyllä niitä maailmanlaajuisesti on jonkun verran, mutta ei kovinkaan suuria määriä. Mieleen tulee esimerkiksi Florence Foster Jenkins. Tosin naisten laulutaidosta hän ei ole kovinkaan hyvä esimerkki.
Arja Korisevan ja Hanna Ekolan elämiin on esimerkiksi kuulunut onnea ja draamaa. Kiinnostavia tarinoita siis löytyy.
Kenties ongelma on siinä, ettei kyseisille elokuville ajatella olevan kysyntää. Siihen taas vaikuttaa jokainen katsoja.
Mielelläni katsoisin myös esimerkiksi elokuvaa, jossa tuntureilla laulettaisiin Lapin äidin kehtolaulu. Siinä on nimittäin varmasti yksi aliarvostetuimpia musiikinlajeja. Vai montako listahittiä on, jotka sopivat illalla lasta uneen tuudittamaan?
Janne Kousa

Jaa artikkeli: