fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Penkkiurheilua

Metsässä tapahtuu koko ajan. Luonto tarjoaakin oivan osion elämään penkkiurheilun ystävälle. Kun on kannettu tuoli ei tarvitse kuin odotella, niin johan alkaa tapahtumaan. Oikein intohimoinen penkkiurheilija kantaa vähintään tietokonetuolin. Jos penkkiurheilu ei ole vielä kovinkaan tuttua, voi aloittaa varovaisesti retkituolilla. Syyspukkihan tietysti varautuisi säkkituolilla. Joulupukki voisi laittaa säkin tuolille. Siis säkki tuolille, säkkituolille.
Mitä pidemmälle penkin tai tuolin raahaa, sen rankempi laji penkkiurheilu tietenkin on. Mutta siinä voi olla sitten hernepusseja heiteltäväksi. Jos mukana on pelikortit niin on sitten patojakin. Vedenpaisumuksen estämiseen ne ovat jääviä. Mutta aina sitä yhdelläkin padalla hernerokka syntyy. Ainakin niin että etsii käsiinsä Tuntemattoman sotilaan kirjana tai elokuvana. Sitten asettaa Rokan kohdalle asianmukaisesti herneen ja korteista jonkun padan. Hernerokkapata on näin valmista.
Sitten itse asiaan, koska kaukomatkoja etenkin vältellään. Orava, tuo latvuston huimapää, järjestää kiipeily- ja ruokailunäytöksiä. Ei tarvitse olla jonkun verran vanha käpy tai pähkinää purtavaksi. Kyllä oravalle kelpaa vaikka mikä muukin. Siinä se nakertaa murkinaansa pienemmäksi sitä tahtia, että sopivat äänitehosteet voi valita mielensä mukaan työkoneista.
Toki metsässä on suotavaa antaa luonnon tuottaa äänet. Mutta kotipihalla päiväseltään voi oravan syöntiä tahdittaa vaikka höyryjunan äänillä. Naapurit voivat kummeksua, jos sisämaassa kannustaessaan huutaa kuin hinaaja. Eeppinen urheilumusiikki siivittää varmaan hienosti lintujen lentoa. Tai ehkä se sopii oravan hypyille.
Saattaa olla, että penkkiurheilu tarkoittaa jotakin muuta. Mutta kenties vielä jonakin päivänä tuolit tuulettuvat ja oravat saavat oksaramppikuumeen runsaslukuisen katsojakuntansa tähden.
Oravien kävynsyöntikilpailujen seuraaminen on haastavaa. Oraviahan on runsaasti. Ei nyt niin paljon, että oravayhdyskunnat peittäisivät autotiet etsiessään, ovatko kävyt parempia tien toisella puolella. Ehkei kuitenkaan kannata järjestää jokaisen oravan näkemiskerran takia ilotulitusta. Luvan kysyminen voi herättää huvittuneisuutta toisessa osapuolessa.
Janne Kousa

Jaa artikkeli: