fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Todellista etsintää

Vastustaako joku hiljaisellakaan äänellä sunnuntain nimeä? Sunday. Voiko enää selvemmin päivää liittää aurinkokuntaan kuin englanninkielisessä nimessä sunday, eli aurinkopäivä?
Mitä tekemistä sunnuntailla itsessään on auringon kanssa? Toki sunnuntai voi olla viikon ainoa aurinkoinen päivä ja muina tarvitsee etsiä uusia koteja kissoille ja koirille. Tai meillä kai täytyy nostaa jotakin pystyyn, kun sataa kaatamalla.
Jos kuitenkin sanoisi, että sunnuntain nimi pitäisi vaihtaa, voisi saada aika nyreän vastaanoton. Voisi joutua samanlaiseksi vitsailun kohteeksi kuin maapalloa litteänä pitävät. Minä kun olin siinä luulossa, että maapallo on selkeästi litteämpi napa-alueilta. No avannon ja suihkun ääriasennon kylmyys riittävät, kylmät navat eivät innosta tutkimusmatkalle.
Pistetäänpä hetkeksi syrjään pohdinta siitä, onko Jumalaa tai jumaluuksia olemassa. Sillä jos näin ei ole, on jumalalliseksi tulkittu jokin toinen asia. Energia, muutosliike, virtaus, kiertokulku, tai minkä sen asian sitten katsookaan olevan.
Aine muuttaa muotoaan, mutta tuskin katoaa tyhjyyteen. Kun olettamus on se, että Jumala tai jumalaista on olemassa, miten tilannetta muuttaa asiaan uskominen? Jos asian kieltää yhä useampi, muuttaako se asian todellista olemusta? Tai jos asian myöntää yhä useampi, ilmaantuuko Jumala tai jumalallisuus olevaiseksi sen myötä?
Peiliin katsomisen paikkaa on kaikkialla. Voi miettiä, ovatko kappelitkaan sellaisia kokoontumispaikkoja, millaisia pitäisi. Pitäisikö kokoontua taivasalle? Se ei kieltämättä ole kovinkaan mukava vaihtoehto pohjoisessa ilmastossa. Ehkä sitten kesällä.
Maailmassa vouhkataan paljon tähteydestä. Ei vähän mitään. Pitää olla valovoimaa kuin auringolla. Mutta tähti polttaa itsensä loppuun, eikä lopulta moni edes sitä huomaa.
Kuvitellaanpa tilanne, missä joka ikinen uskonto ja niiden suuntaus ilmestyy samaan aikaan. Kaikki vieläpä erillään, joten minkäänlaisia kerrostumia tai kytköksiä ei ole. Sitten nähdään, mikä tai mitkä kestävät pisimmälle omin voimin.
Nyt kuolleet surevat kuolleita ja jumaluuteen nostetut eläinten ja ihmisten kuvat saavat monet toivomaan suuria.
En toivo, enkä oleta saavani palvomista. Pääni on kipeytynyt asioiden miettimisestä. Mutta kaikkeen tottuu. Se kipu, ajoittainen uupumus, mikä lieneekään ei kerro siitä, että voisin nousta kukkulan kuninkaaksi. Ehkä joku helpommin luulisi vuorenpeikoksi. Se kertoo pikemmin siitä, että olen alikäyttänyt resurssejani.
En neuvo uskomaan unelmiin, vaan neuvon etsimään totuutta, viisautta ja hyvää. Ensisijaisesti levittämään niitä ja tarpeen tullen puolustamaan.
Tässä maailmassa luvataan usein enemmän kuin pystytään hoitamaan. Tietyistä asioista ei pysty ottamaan vastuuta. Mutta ainakin voi yrittää. Niin kuin silloin kun joku kirjoitti menettäneensä kiinnostuksensa elämään.
Ei aina kerkeä enkeliksi lähimmäiselle. Mutta yrittää voi. Australialainen Don Ritchie näki monien viimeisen hetken. Monilla loppu kuitenkin väistyi kohtaamisen myötä.
Voin ihan suoraan myöntää, etteivät tämän maailman peruskuviot ole riittävän suuret minulle. Haluan miettiä asioita ikuisuudessa, nähdä savuverhojen ja esirippujen taakse. Tietää, mitä tapahtuu, kun kamerat sammuvat ja lyhdyt hiipuvat.
Minulle ei riitä ajatus siitä, että kaikki on tässä. Niin kauan kuin yksikin lankeaa pahuuden kampittamisiin, eivät hyvää haluavat voi levätä laakereillaan. Jos haluamme hyvää itsellemme, miksi kieltäisimme sen muilta? Mutta kuka sanoo, että miellyttäminen on hyvää.
Sinusta on suuriin tekoihin, koska taho – mikä, kuka tai joka – on sinun elämäsi muiden joukossa mahdollistanut, on niin erityislaatuinen, ettei ihmiskunnalla ole vielä pitkän ajan jälkeenkään yksimielisyyttä asiasta.
Teknologialla voi nopeasti kannustaa tai lannistaa. Sisältö täytyy kuitenkin tulla ruudun takaa. Teknologiaintoilu näkyy surullisella tavalla niissä, jotka istuvat kännykkä kädessä ja katselevat pientä näyttöä, kun ympärillä olisi ihmisiä ja koko maailma.
Olkoon se näyttö vaikka norsun kokoinen ja safiirikoristeinen, se ei kuitenkaan ole ympäröivä todellisuus. Saati, että se kertoisi maailmasta nähdyn todellisuuden takana.
Janne Kousa

Jaa artikkeli: