fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Vaihtoehtoja

Mistä tietää, että henkilön päätös on vapaa? Onhan se voinut syntyä painostuksen myötä. Voihan siinä vaikuttaa pelko omasta epäonnistumisesta, tunne siitä, ettei elämä kanna. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.
Uskon universaaleihin periaatteisiin. Sitä kannattaa ensisijaisesti tukea, mikä voi kestävästi tukea mahdollisimman suurta osaa ihmiskunnasta. Tietyissä tilanteissa yksilönvapaus ei yleistettynä tue ihmiskuntaa. Vapaus luo myös vastuun. Jokaisella aikuisella on vastuu omasta kehosta.
Keskosten hoitokeinojen myötä raja sikiön ja vauvan välillä on hämärtynyt. Taitava hoitohenkilökunta pystyy auttamaan ennenaikaisesti syntynyttä, jolla muuten olisi todella pieni, jopa olematon mahdollisuus selvitä. Lääketieteen kehittyessä tulevaisuudessa voi olla hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja siihen, mitä tehdä, jos nainen on tahtomattaan raskaana. Tällaisessa tilanteessa keinokohtu voisi olla yksi ratkaisu. Toinen mahdollisuus on se, että raskauden mahdollisuus nähdään helposti jo hyvin varhain.
Jo nyt vaihtoehtoja löytyy, jos raskaus tulee vaikeassa elämäntilanteessa. Verkkokurssien myötä opintoja voi jatkaa kotoa käsin. Läheiset, kummit tai vaikka keräykset voivat huolehtia siitä, ettei tarvitse kantaa huolta ruoan saannista ja muista perustarpeista. Joku voi käydä kirjastosta lainaamassa kirjoja tai musiikkia, joita toki netistäkin löytyy, niin välillä voi ottaa rennomminkin. Ja jos villi muksu aiheuttaa harmaita hiuksia, niin ei huolta, hänkin niitä todennäköisesti aikanaan saa.
Ammattiopistossa ollessani erään nuoren opinnot keskeytyivät lapsen saamisen vuoksi. Hän päätti pitää lapsen. Ja niillä kerroilla, kun olen nähnyt, hän on ollut iloinen. Työtäkin hän on ehtinyt tehdä. Selvästi siis niin mullistavan elämänmuutoksen kanssa pärjää, kun saa tukea.
En nyt tässä ala sepustamaan, mikä raskauden aloittaa. Siinä asiassa on kuitenkin vastuun kantaminen ihan jo oman jaksamisen kannalta tärkeää. Ja vastuun kantaminen toisesta vaikuttaa myös moneen asiaan. Asiassa on kuitenkin tavalla tai toisella mukana toinenkin osapuoli, mahdollinen isä.
Sikiö ja alkio ovat kaikkein herkimmässä tilanteessa. Heidän oikeuksistaan ei juurikaan puhuta. Mutta niissä on selvää vaihtelua eri maissa. Ja vaihtelua voi tulla samassakin maassa ajan myötä. Se, mikä nyt on hyväksyttävää, ei välttämättä tulevaisuudessa ole. Jokin mielipide voi tiukentua tai hellitä.
Ihmisenalku ei päätä ulkoisia tai sisäisiä tekijöitään. Hän ei siis pyri rokkariksi tai rankkuriksi, rehtoriksi tai pehtooriksi, virkailijaksi tai kirjailijaksi. Tietyn rajapyykin hän ylittää kahdeksan raskausviikon jälkeen. Silloin hänestä aletaan puhua alkion sijaan sikiönä. Hän ei päätä kohtaloaan, vaan on ulkopuolisten päätöksen varassa. Hänen mahdollisuutensa lepäävät sen varassa, millaisessa yhteiskunnassa hän elää. Syntyessään hän on täysin riippuvainen hoivasta, odottaessaan syntymäänsä jo turvasta. Ja aina tietysti ravinnostakin.
Jos siis yhteiskunta ja sen säädökset muuttuvat ajan myötä, sopii esittää nöyrä pyyntö, että luodaan katsetta niihin kaikkein pienimpiin. He eivät päätä vanhempiaan, eivätkä heidän elämäntilannettaan, suhdettaan tai tahtoa tulla vanhemmiksi. Heidän tilanteensa on muiden päätösten mukainen.
Joskus me itse kukin olimme samassa asemassa. Ja meille annettiin tilaa tulla tähän maailmaan. Onhan täällä välillä takkuista, mutta potentiaalia on melkoisesti. Eikä sitä tiedä, kenestä tulee seuraava parannuskeinon löytäjä, yhteisöllisyyden tukipilari tai muuta hyvää.
Janne Kousa

Jaa artikkeli: