Kesä on vaarallista aikaa. Muista, että juuri tämä kesä voi tappaa sinut ja läheisesi. Pappi voi sitten aloittaa muistotilaisuuden elokuvasitaatilla: Tiedän, mitä teit viime kesänä. Olit ulkona.
Vaaroja on loputtomasti, koska luonto on kavala. Aloitetaan auringosta. Sitä kannattaa pelätä vielä enemmän kuin toista kesän uhkaa, sokeria.
Molemmat tosin toimivat samalla tavalla. Ihminen ei tulisi toimeen ilman aurinkoa eikä sokeria, muttei kykene annostelemaan kumpaakaan sopivasti. Talvella suomalainen saa aurinkoa vaarallisen vähän, mutta jos hän lähtee hakemaan sitä etelästä, vaara on vielä suurempi. Siellä palaa, saa turistiripulin, hepatiitin ja alkavan maksakirroosin.
Kesällä, kun aurinkoa olisi kerrankin tarjolla, jo 20 minuutin ulkoilu riittää täyttämään d-vitamiinivarastot. Sen jälkeen olet vähän paremmin suojassa joiltakin syöviltä ja sydäntaudeilta. Mutta pidemmästä paistattelusta ei koidu terveyshyötyjä, päinvastoin.
Palataan sokerivertaukseen, koska aurinko on samalla tavoin katala. Sen uvb-säteily lisää mielihyvää aiheuttavan beta-endorfiini-hormonin eritystä. Kyseessä on morfiinin sukulaisaine, joka aiheuttaa euforian ja riemun tunnetta. Aurinkoon jää siis koukkuun.
Kuten kaikissa huumeissa, ensimmäinen annos on ilmainen, tosin niin ovat auringon kohdalla kaikki muutkin annokset.
Ja vasta siinä vaiheessa, kun tämä ilmainen ihmeaine on saanut ihmisen otteeseensa, tiedemiehet tulevat ja julistavat, että kesällä kaikkien suomalaisten pitäisi välttää suoraa auringonvaloa klo 11-15 tai ihosyöpä uhkaa.
Palaminen on tiedetty pahaksi jo pitkään, eikä se niin kivalta tunnukaan, mutta nykyään rusketuskin on riski.
Ruskettuminen on kuulemma ihon suojakeino auringon ultraviolettisäteilyä vastaan eli rusketus tarkoittaa sitä, että soluissa on jo tapahtunut dna-vaurio.
Nähdessäsi kauniisti ruskettuneen, leveästi hymyilevän kesäihmisen avoautossaan, voit lievittää kateuttasi muistuttamalla häntä tästä faktasta.
Vietä siis kesä sisällä, avaa televisio ja katso jalkapallon EM-kisoja. Mutta vältä Suomen pelejä, niistä voi saada sydänkohtauksen. On muissakin peleissä tosin vaaransa.
Muutamat kisat takaperin menin mökkinaapuriin katsomaan Saksan matsia ja unohdin taaperoikäisen poikani ulos.
Kesken kauniin hyökkäyksen poika tuli mökkiin sen näköisenä, että on kakannut pihalle. Menin etsimään pökälettä. Mitään ei löytynyt.
Palasin sohvalle, naapurin koira saapui ulkoa syliini. Ihmettelin hetken, miksi sen henki haisee ihan siltä itseltään. Sitten tajusin, että poikani tuotos oli mennyt parempiin suihin.
Kaikesta huolimatta, hyvää kesää!
- Janne Metso
