fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Varsinaisia sukankuluttajia

Sukat – nuo hiostavat keinokuituiset turvakkeet, joita sijoittelemme päivittäin räpylöihimme estääksemme jalkapohjiemme kulumisen. Nuo varrelliset kulutustuotteet, joita keskivertoperheessäkin uskoisin olevan sadoittain. Ne ovat tämänpäiväisen preludini aihe. Oikeastaan sukille voisi säveltää kokonaisen oopperan.

Aivan hekumallista sukkien omistamisessa on niiden pesupäivä. On sitten tumman, valkoisen tai kirjopyykin vuoro, ei sukkien kohtaamiselta voi välttyä. Pesukoneeseen työntäminen on vielä helppoa, mutta pyykin kuivaamisen kohdalla työmäärä kymmenkertaistuu. Narulle ne kannattaa laittaa siinä järjestyksessä kun korista poimii, muuten niitä ei ennättäisi ripustaa, ennen kuin kuivuvat.

Lajittelu kaappeihin on urheilulaji itsessään. Mieheni sukat erottuvat joukosta helpoiten. Niissä on aina vähintään yksi reikä – varren aukon lisäksi. Pikkuhiljaa reiät suurenevat ja muutamasta reiästä tulee yksi iso kokonainen. Reiät aivan kuin sulautuvat toisiinsa. Niiden elämänkaarta saan seurailla, usein niiden hautaan asti, joka on meidän autotallissamme. Sinne ne loppusijoitetaan räteiksi, joita ei koskaan käytetä. Uudet sukat kaivetaan vasta tässä vaiheessa vaatekaapissa olevasta sukkakammiosta, jonka tarjonta ylittää Tokmannin sukkaosaston laajan kirjon. Tässä tapauksessa kysyntä ja tarjonta ei koskaan kohtaa. Tai riippuu siitä, kuka kysyy. Joka tapauksessa ehjiä sukkia riittäisi ihan loppuiäksi, vaikka kuluneen sukan heittäisi pois jo ensimmäisen reiän ilmaantuessa. Toisaalta jääpähän pienempi hiilijalanjälki – muihin jalanjälkiin en ota tässä kantaa.

Kuopukseni sukat ovat oma laji sinänsä. Niitä sikiää joka paikasta: sängyn alta, käsilaukusta, lipaston laatikoista, astianpesukoneesta, kissanastiasta, jääkaapista ja purkkakoneesta. Niitä on koko muun perheen sukkiin määrällisesti verrattuna potenssiin kolmekymmentäkaksi. Lisäksi niiden parit selkeästi hylkivät toisiaan. Tyttärelläni ei koskaan ole saman parin sukat jaloissa. Se on hyvin ymmärrettävää, koska niitä ei yksinkertaisesti löydä. Jos ne haluaisi parittaa uudestaan, siihen menisi koko kesäloma – koko perheeltä.

Uusia sukkia ostaessa nousee kieltämättä mieleen ajatus vanhojen sukkien täydellisestä hävittämisestä. Nyt kaikki vanhat pois ja uudet tilalle. Niin ei kuitenkaan koskaan tule käymään – sukat elävät omaa elämäänsä ja ottavat vallan sekoittuen kumouksellisesti keskenään yhdessä silmänräpäyksessä.

Että sellaisia sukankuluttajia.

Virve Mattila

Jaa artikkeli: