Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Koskettavasti paperista saveen

Kouvolan Teatterin johtaja Tiina Luhtaniemi haki pian aloitettuaan alueelta henkilöä, josta saisi teatterille uuden näytelmän. Nykyisin Kouvolan museoita johtava Johanna Vuolasto totesi, että Anu Pentikistä saisi vaikka useamman näytelmän.

Kaikki asiat tuntuvat loksahtaneen kohdilleen Kouvolan Teatterin merkittävimmässä, syksyllä kantaensi-iltaan saatavassa näytelmässä. Oli helppo vakuuttua yhteishengen voimasta ja avoimin sydämin tehdystä työstä, kun Anu ja Topi Pentikäinen istuivat samaan pitkään pöytään uuden näytelmän työryhmän kanssa.
Pentik Paviljonki tarjosi upeat puitteet esitellä näytelmää, joka varsinkin samalla paikkakunnalla päähenkilöiden kanssa asuneen on nähtävä. Esille nousi myös erityistoive saada paperitehtaiden työntekijöitä katsomaan näytelmää. Heille samastumispinnan tarjoaa ainakin Raimo Räty Anun isän eli paperikoneenkorjaajan roolissa.
Yläkerran gallerian tähän mennessä vaikuttavin näyttely täydentää kosketuspintaa kasvupaikkaan. Kymintehtaan ja Kuusaan ohella kaunein viittaus on Valkealaan, äidin kotimaisemiin.

Tieto äidin kuolemasta ja isän tapa lohduttaa jäivät lähtemättömästi mieleen. Anu Pentik osaa kuvata lähdön herkkyydellä, josta kuvassa näkyy vain osa.
Isä toi tehtaalta Annelilleen piirustuspaperia.

Tapahtumien ketjua

Johanna Vuolasto kävi Retretissä vuonna 2006 katsomassa Anu Pentikin näyttelyn, jossa hän tajusi, että muotoilija on myös taiteilija. 2012 hän toi Poikiloon Anun näyttelyn ja tutustui syvemmin taidepuoleen. Nämä kokemukset saivat nostamaan Anu Pentikin esille.
Ohjaaja Tiina Luhtaniemi nappasi ajatuksen heti. Nyt hän lupaa valtavaa taiteilijankaarta, herkullista kasvutarinaa ja maagista realismia.
Berliinissä hän oli tavannut Eppu Nuotion, joka lähti mieluusti rakentamaan kuvaa, jossa Anneli Pasi kasvaa Anu Pentikiksi. Epulla oli jokin mielikuva, että kankaiden ja astioiden tekijä sai pienenä tyttönä isältä tehtaalta piirustuspaperia. Se tuli ilman muuta mukaan näytelmään, vaikka paljon jouduttiin karsimaan.
Epun äiti oli Pentik-ihminen. Astioiden lisäksi hänellä oli syysverhot ja jouluverhot yrityksen mallistosta. Yksi kulho oli jopa Posiolta haettu. Kirjoitusprosessin kautta Eppu Nuotiolle avautui taiteilijan olemus. Hän kuvaa löytäneensä saven lujuutta ilman kovuutta.
– Topi, kuulitko! Anu heittää väliin. Topi vastaa kertomalla nimittäneensä puolisoaan taiteelliseksi tiejyräksi.
Eppu ylistää, ettei hän koskaan ennen ole saanut elävältä ihmiseltä samanlaisia vapauksia ja samanlaista tukea työlleen.
– Sinä kirjoitat, mitä haluat, Anu totesi ja täsmensi, että hän tekee omanlaistaan taidetta ja teatteriväki omaansa. Molemmat kokevat projektin aikana paljon myös toisiltaan ja toisistaan oppineensa.
Kotinsa ja sydämensä puolisot vilpittömästi avasivat. Mukana on ollut myös brändijohtaja Auli Harjama, joka on itsekin osa näytelmää. Anu ei ole edes lukenut kokonaan käsikirjoitusta. Topi ja Auli lukivat ja täsmensivät tietoja.
Inke Dahl kuvaa dramaturgin tehtävänsä sisältäneen ennen kaikkea kysymistä. Hän tuli mukaan, kun ensimmäinen näytös oli valmis. Hän auttoi karsimaan runsauden suota. Paljon oli sitä, mitä ei tuntunut voivan jättää pois. Yhdessä he Epun kanssa miettivät, mikä korostuu, kun jotain jää pois. Tärkeimmäksi teemaksi nousi kasvu oman äänen kuulemiseen. Siihen Anu itsekin toivoo näytelmän katsojia kannustavan.
– Toivon, että katsojalle jää tunne, että pienestä tytöstä, kouluttamattomasta, jopa Kymin puolella asuneesta, voi tulla jotakin.
Samaan hengenvetoon Anu kiittää lämpimästi puolisoaan. Ilman ymmärtävää ja huumorin sopuisasti sävyttämää yhteyttä he eivät olisi onnistuneet. Ilman Topia ei olisi Pentikiä. Heillä on molemmilla suuri tekemisen tahto ja samat arvot, vaikka he persoonina ovat hyvin erilaisia.
Ilman Kouvolan näyttelyä Anu Pentikin näyttely ei koskaan olisi päätynyt Helsingin taidehalliin. Siellä sen näki Kalle Ropponen, joka muistaa muidenkin sitä uskomattoman hienoksi kehuneen. Ilman tuota näyttelyä hän olisi kieltäytynyt lavastajan tehtävästä. Nähtyään töitä hän tarttui omaan työhönsä innolla ja kiittää nyt, miten he saivat Anun omaa taidettakin tarpeen mukaan lainaksi. Hän toteaa, että tämän kaltainen auttaminen on teatterimaailmassa harvinaista.
Erityisen iloinen Kalle on siitä, että hän sai luoda Anun näköisiä tiloja, tunnelmia ja mielentiloja, eikä tarvinnut tyytyä kunkin ajan kalusteisiin. Vaativa työ alkoi pari viikkoa ennen ensi-iltaa tuntua täydellisen onnistuneelta.
Kalle Ropponen teki myös valosuunnittelun ja projisoinnin, mikä on poikkeuksellista, mutta tässä varmasti hyväksi.
Puvustaja Sari Suominen rakensi ajan kuvan. Kun näytelmä etenee yli 70 vuotta, ovat vaihdot todella nopeita. Kuljetukset ovat osin poikkeuksellisia. Myös puvustus tukee taidemaailmaa. Aikakaudet esiintyvät väreissä. Neljässä viikossa teatterilla valmistettiin 117 erilaista pukukokonaisuutta, mikä on 130 produktiota tehneen Sarin ennätys.

Panu Poutanen (nuori Topi) , Satu Lemola (nuori Anu), Kalle Ropponen (lavastaja ja valosuunnittelija), Sari Suominen (puvustaja), Topi Pentikäinen (mies Pentikin takana), Eppu Nuotio (käsikirjoittaja). Tiina Luhtaniemi (ohjaaja, teatterinjohtaja), Anu Pentik/Pentikäinen (taiteilija itse), Juha Hippi (Topi), Nina Petelius-Lehto (Anu), Johanna Vuolasto (museonjohtaja) ja Inke Dahl (dramaturgi) ovat vaikuttaneet merkittävästi näytelmän onnistumiseen.
Ninan ja oikean Anun välillä löytyi ainutlaatuinen yhteys.
Näyttämö vie tunnelmiin enemmän kuin paikkoihin.

Yksi ”Anu” valmiina

Yksi oli selvästi valmiina, kun Tiina Luhtaniemi lähti hakemaan muita tekijöitä. Nina Petelius-Lehto pystyy näyttelemään Anua sekä lapsena että aikuisena.
Lapsinäyttelijäksi Nina teatterille aikanaan tuli. Pieni koko ja veikeä olemus mahdollistavat roolit yhä. Pikku Anussa hän on jo hakenut määrätietoisuutta, joka aikuisen roolissa korostuu.
Pilkan koulun kupeessa kasvaneilla tyttösillä oli jo valmiiksi paljon samaa. Nina perehtyi lähteisiin ja totesi, että rooli alkaa nyt mennä lihaksiin ja päähän. Sydämessä se on ollut alusta alkaen..
– Olemme itkeneet vähän väliä, hän hymyilee. Topia nuorena näyttelevä Panu Poutanen tuntuu elävän mukana, vaikka kaksi ”Anua” ovat lähinnä kahdestaan nyyhkineet. Satu Lemola on hakenut vanhemmalta Anulta tukea roolin sisäistämiseen. Nina vei hänet muun muassa tutustumaan Anun lapsuuden maisemiin, ja siis samalla omiinsa.
Satu tajusi alusta alkaen, että he tekevät jotakin poikkeuksellista. Hän tuo esiin vahvan yhteen hiileen puhaltamisen meiningin, mikä saa muilta vahvistuksen. Satu tekee ensimmäistä kertaa roolia elävästä ihmisestä. Määrätietoisuutta, eläväisyyttä ja herkkyyttä hän on löytänyt mukaan. Oikea Anu nostaa peukalot kommentille. Muutkin ylistävät silmiä hivelevän kaunista työskentelyä.
Panu Poutanen toteaa, että, jos hänen äitinsä olisi jokin merkki, tämä olisi Pentik. Näytelmän kautta hänelle on auennut erityisesti merkityksellinen kuvaus parisuhteesta. Hän kokee näytelmän olevan intiimein, jossa hän on ollut mukana.
– Näyttelijän tehtävä on kantaa tunnekokemusta, avata sydän ja rakentaa luottamusta, Panu maalaa. Hän lupaa, että viimeiset viikot tehdään töitä vielä suurella intohimolla ja tulos tulee olemaan mykistävä. Hän lupaa ainakin kahden taiteenlajin vahvan yhteisen kokemuksen.
Topia nykyisyyteen jatkava Juha Hippi toteaa vastuun viitan olevan jopa pelottava. Se on haastavaa vetää päälle lopun painaviin kohtauksiin, varsinkin muiden roolien jälkeen.
Taisin erehtyä, kun arvioin jonkun muun tanssineen enemmän kuin Satu Taalikaisen, joka loistaa tansseissa myös syksyn musikaalissa. Hän on toiminut tämän näytelmän koreografisena assistenttina. Suomeksi se tarkoittaa, että hän on neuvonut muita näyttelijöitä siinä, miten tanssillista liikettä saa mukaan silloinkin, kun ei varsinaisesti tanssita. Hän on osaltaan vienyt tunnelmaa maagisuuden puolelle.
Antti Helineva on hakenut musiikkiin mahdollisimman paljon paikallisuutta. Mukana ovat muun muassa Esa Kotilainen ja Mika Kallio. Tunnelma on kuitenkin ollut tärkein määrittäjä.
Raimo Räty keventää tunnelmaa heittämällä, että hän olisi halunnut näytellä Anua. Voin kuvitella, että taustalla on myös vahva halu kertoa tätä tarinaa. Mieluinen on pääosin myös Lauri Pasin rooli, vaikka mukana on kohtauksia, joihin ei ole helppo mennä. Raimo kertoo Laurin kehuneen jätkien kesken avoimesti, miten hyvä piirtäjä ja fiksu likka oma tytär on. Kotitöiden kanssakin tyttö oli ottanut ison vastuun äidin kuoltua.
Eero Niinikoski kysyy, kuinka paljon kuusaalaisuutta on mukana. Hän toteaa kuusaalaisten arvostavan oman tyttönsä menestystä. He saavat itse haukkuakin, kunhan muut eivät sitä tee.
Nina vastaa puhuvansa ihan kuusaalaisittain ja näyttelevänsä paperikoneen kanssa. Ohjaaja vakuuttaa Kymijoen kulkevan läpi näytelmän. Käsikirjoittaja toteaa Kuusankosken olevan yksi päähenkilöistä.
Anu Pentik – nainen, joka loi savesta maailman kiinnostaa myös muualla. Kiinnostusta varmasti lisää Pentikin oma kampanja. He nostavat näytelmää esiin niin markkinoinnissaan kuin suositussa ystävä-klubissaan.
• A&SK

Herkkä kohtaaminen…
…ja ensitanssi johtivat vahvaan yhteyteen.
Huolet kasaantuvat, mutta periksi ei anneta, päinvastoin.

Artikkelikuva: Anu Pentik on antanut kirjoittajalle ja muille tekijöille vapaat kädet ja paljon apua.

Jaa artikkeli: