fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Koulumuistoja ympäri pitäjää

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävät ja Valkealassa kasvaneet ovat käyneet joko keskikoulua tai ammattikoulukursseja eri puolilla pitäjää. Kaksi tarmokasta naista järjestää yhteisen juhlan kaikille vuonna 1963 kristillisellä opistolla koulua käyneille tytöille.

Riitta Niemi ja Marketta Haikonen olivat vielä 60-luvulla sukunimiltään Piippo ja Tommola. He ovat kolme kertaa järjestäneet tapaamisia pienellä porukalla. Mukaan he ovat saaneet parhaimmillaan kymmenen samaan ryhmään kuulunutta.

On helppo uskoa, että pienimmässä kolmen hengen kokoontumisessakin sai odottaa suunvuoroa, sillä haastattelukin rönsyää äkkiä kauas pääaiheesta. Muistelu on niin mukavaa, että tempaudun itsekin siihen mukaan, vaikka kävinkin yläkouluni peruskoulun puolella ja naapurikunnassa.

Molemmilla tuntuu olevan koulusta alusta alkaen hyviä muistoja. Marketta muistaa Tuula Jaakkolan pelastaneen ainoan hankalan päivän. Kaikista välitettiin. Riitta muistaa, että kaksi oppilasta joutui kävelemään, vaikka muut ajoivat pyörillä. Tarakkaan ei saanut ottaa, joten jonkun piti aina jäädä heidän kanssaan kävelemään. Hän muistaa, että harmitti, jos ei voinut polkea, mutta moraalinen vastuu oli jäädä yhdessä.

Hetken pohditaan, miten kovilla opettajat ovat nykyisin. Oppilaat eivät kunnioita kuten ennen, eikä koskettaa edes saisi.

Maalla eri lailla

Suomalainen peruskoululaki hyväksyttiin vuonna 1968. Se astui voimaan 1970. Toteutus alkoi vaiheittain vuodesta 1972 alkaen. Valkeala oli yksi ensimmäisiä peruskouluun siirtyneitä. Siihen asti haettiin oppikouluun tai käytiin kaksivuotinen kansalaiskoulu. Jälkimmäisen sai maalaiskunnissa korvata kursseilla. Ainoa rajoitus oli oppituntien määrä. Niitä piti olla 200. Tuntimäärä oli helppo sijoittaa yhteen vuoteen, ja oppilaat saattoivat vaikka asua koululla.

Marketta ja Riitta kertovat käyneensä kursseja eri puolilla Valkealaa.

Säilykekurssi Utissa kesti vain pari päivää. Ruokakurssi Lappakoskella kesti toista kuukautta. Soppakouluksi he sitä kutsuivat. Riitta muistaa hyvin kurssin opit, sillä hänestä tulikin kotitalousteknikko.

Marketta muistaa muuten parhaiten juuri soppakurssin. Hän sai vanhemmalta sisarelta ohjeen, että varmasti kysytään perunajauhosuuruksen lisäämisestä. Hän muistaa yhä täsmäohjeen: lisätään kiehuvan kuumaan, mutta ei kiehuvaan.

Naiset kertovat Aune Uotisesta, joka oli jämäkkä neiti-ihminen. Hän muun muassa ajeli moottoripyörällä ja eli yli satavuotiaaksi.

Riitta on säästänyt kouluajan kirjeetkin. Aili Kälviä lähetti hänelle Tirvalle kirjeellä kutsun kurssille. Kirkonkylän seutuvilla asuneet saivat muuten kutsun.

Opistolla kurssilla

Osa kursseista käytiin pienissä ryhmissä. Opistolla otetussa kuvassa on yli sata oppilasta. Tapaamiseen kutsutaankin heitä kaikkia. Riitta ja Marketta toivovat, että viesti tapaamisesta välittyisi mahdollisimman monelle kuvassa olevalle.

Opiston kurssi on sikäli ainutkertainen, että opisto valmistui heidän syntyessään. Heidän kurssinsa jäi viimeiseksi opistolla, sillä kirkonkylään valmistui koulu ja kiertävät kurssit lopetettiin.

Molemmilla on tallella kuvia kurssiajoilta. Yhteiskuvat ovat toki samoja. Marketalla on yksi erityinen aarre. Erityisesti hän piti opiston matematiikan opettajasta. Kuvan veikeä hymy paljastaa, miksi moni muukin tyttö oli opettajaansa ihastunut.

Ihan toista maata oli opiston rehtori. Riitta kertoo, että kovaäänistä Kalevi M. Nykästä hieman pelättiin. Virsi Ei mikään niin voi virvoittaa täytyy tapaamisessa laulaa, mutta enää sitä ei tarvitse osata kokonaan ulkoa. Riitta naurahtaa, että eräs tytöistä kirjoitti kämmeneensä säkeistön, joka oli vaikein muistaa.

Suurin osa totteli sääntöjä, eikä edes Selänpään kaupalla käynyt. Riitta muistaa paljon koko kurssista. Marketalle ovat mieleen jääneet lähinnä nuotioillat rannassa.

Muita kursseja käytiin yleensä päiväseltään, mutta opistolla nukuttiin monen hengen yhteishuoneissa.

Tapaaminen

Tapaaminen järjestään 6.11. keskelle arkea, koska oletettavasti kaikki ovat eläkkeellä. Ohjelmarunko on selkeä. Yhdeltätoista nykyinen rehtori kertoo opiston tästä päivästä. Tässä yhteydessä lauletaan silloiselle rehtorille tärkeä laulu ja muutama muu. Ruokailun jälkeen kukin saa kertoa, mitä kuuluu. Juhlakahvien lomassa seurustelu on vapaata.

Riitta tuntuu erityisesti olevan kiinnostunut, mitä entisille opiskelutovereille kuuluu.

– Jos jollakulla on ollut surua, muistaa taas olla entistäkin kiitollisempi omista vaiheistaan, hän toteaa. Muutenkin häntä kiinnostaa, millaisia elämänpolkuja joukkoon mahtuu ja miten kukakin on mistäkin selvinnyt ja miten elämä on muokannut.

He molemmat kokivat, että nyt on juhlatapaamisen vuoro, ja pyysivät apua tiedon välittämiseen. Aiemmin on pieni porukka käynyt Kymin huvilalla, Repovedellä vaeltamassa ja Poikilon näyttelyssä.

Vuodet ovat haipuneet välistä pois, kun on tavattu. Kukaan ei ole sen enempää ylpistellyt saavutuksillaan kuin niitä vähätellyt. Hauskat asiat ovat saaneet koko joukon nauramaan. Samaa välitöntä tunnelmaa he toivovat juhlatapaamiseen, vaikkakin selvästi suurempaa joukkoa väkeä.

• AK

Marketta Tommola, nykyinen Haikonen, ja Riitta Piippo, nykyinen Niemi kutsuvat kaikkia muita kuvan kurssilaisia yhteiseen tapaamiseen opistolle.

Jaa artikkeli: