fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Koulupäiviä

Koulupäiviä

Koulumuistoja

janne
Su, 17.02.2019 – 19:51

Yksi Eläkeliiton Valkealan yhdistyksen turinailtapäivien aiheista on ollut ensimmäinen koulupäivä. Ihan täsmällisesti aiheessa ei pysytty, sillä kuinka moni sitä ensimmäistä päivää sen kummemmin muistaa kuin että ainakin vähän jännitti.

Koulumuistoja oli kuitenkin runsaasti jokaisella.

Tuula Faye ja Saara Puomiranta ohjasivat keskustelun muistoihin kouluajasta. He alustivat historialla ja esittivät väliin vaativia kysymyksiä muun muassa koulujärjestelmän muutosten vuosiluvuista. 

Mukana muistelemassa olivat Lea Veijalainen, Pentti Hytti, Sinikka Manelius, Armas ja Marja Tiihonen, Seija Vanhatalo, Toini Hyvönen, Jouko Ahola, Orvokki Granberg ja Tuula Honni.

 

Hieman historiaa

Vuonna 1858 tuli Suomeen keisarillinen julistus. Kansakoulut erotettiin seurakunnan valvonnasta. Kansakoulujen perustaminen oli vielä hetken vapaaehtoista. 1866 kunnat velvoitettiin uudella asetuksella perustamaan kansakouluja. Ankarat katovuodet siirsivät kuitenkin koulujen alkua. 

Lapset eivät joutaneet kouluun, kun kotonakin oli tekemistä. 
Pian alkoi olla yhä useammalle mahdollista jatkaa käsityöläiskouluun, teollisuuskouluun tai seminaariin.
Asetus oppivelvollisuudesta astui voimaan vuonna 1921.

60-luvun lopulla koulun aloittaneen oli helpoin sijoittaa lähelle oikeaa vuosi, jolloin lauantai poistettiin koulupäivistä. Suurin osa osallistujista oli vuonna 1971 jo lopettanut koulunkäynnin.

Nyt puhutaan ala- ja yläkoulusta. Keskimääräiseksi oppilaan kuluksi peruskouluvuonna on laskettu 8 700 euroa.

 

Koulumuistoja Valkealasta

Tuula Faye kävi koulua Selänpäässä. Opettajina toimi kolme vahvaa naista. Oppilaita oli yli kuusikymmentä. Tuula oppi kaksi vuotta vanhemman siskonsa perässä lukemaan ennen koulun alkua vuonna 1952.

Marja kävi Kääpälän vanhaa koulua. Hän aloitti 8-vuotiaana, koska sitä ennen ei Emäntälahden metsäkämpältä kouluun päässyt. Koulun vuoksi perhe muuttikin kylään vuonna 1957. Äiti vei tytön kouluun ja kysyi opettajalta, olisiko mahdollista käydä kaksi vuotta yhden vuoden aikana. Niinpä Marja oli jouluun asti ensimmäisellä luokalla ja kevään toisella luokalla. Seitsemän luokan jälkeen Marja jatkoi soppakouluun Lappakoskelle. Selänpäässä hän kävi opistossa harjoittamassa kädentaitoja.

 

Koulumuistoja muualta

Muut osallistujat ovatkin sitten muualta tulleita.
Seija kävi supistettua koulua Luumäellä, Viuhkolan koulua ja Taavetissa kansalaiskoulua. Sen jälkeen hän on suorittanut vain elämänkoulua. 

Orvokki on käynyt koulun vakaasti Kuusankoskella. Vuonna 1944 hän aloitti ja lopetti 9. luokalla saman Pilkan koulun. Iida Ritari Valkealasta oli paras mahdollinen opettaja. Orvokki jatkoi vielä ammattikoulussa.

Tuula Honni aloitti 1949 Talan koulun Sastamalassa, Äetsässä. Koulu paloi, mutta silloin koulua käytiin kartanossa. Hän joutui oman äidin oppiin kahdelle ensimmäiselle luokalle. Kun äiti kuoli 1952, perhe muutti Asikkalaan.

Armas kertoo aloittaneensa koulun ison maalaistalon tuvassa Hirvensalmella. Lyhyitä pätkiä hän on opiskellut muuallakin. Esimerkiksi Otavan kansanopistoa hän kävi puolitoista kuukautta.

Toini Hyvönen aloitti 1944 Siilinjärven Kuuslahdella. Hovin alakoulussa, maalaistalossa oli paljon lapsia niin paljon. 

 

Sota-aikaan
 

Lea muistaa käyneensä kuudessa tai seitsemässä paikassa koulua. Hyvinkää, Kärkölä, Janakkala… hän luettelee. Vasta aikuisena hän lähti opiskelemaan.

Lea aloitti 1944 Jalasjärvellä, johon hän oli juuri tullut evakkoon, Kirvusta Kannakselta.

Pentti Hytti jatkoi evakkomuistoilla. Hän oli 5-vuotias, kun sota alkoi. Erityisesti hän muistaa Nuijamaan kirkon pommituksen. Hän vielä koki Laitilaan lähdön lomareissuna. Koulun hän aloitti varsinaisesti 1941 Multamäessä. Karjalassa oli koulu palanut, joten koulua pidettiin heillä kotona. Toinen kouluvuosi jäi kokonaan väliin. Pentti otettiin kuitenkin suoraan kolmannelle. Neljännellä luokalla hän opiskeli taas jo Multamäessä, johon tie toi Hauhon kautta. 

Sinikka Manelius oli 1942 juuri muuttanut takaisin Karjalaan, Sortavalan maalaiskuntaan. Koulu oli palanut. Käyttöön saatiin huonekalutehtaan johtajan entisen asunto. Sinikka muistaa esiliinat, rusetit, eväspullot ja mustepullon kaatumisen. Toijalan yhteiskoulussa hän jatkoi.

 

Mieluisia ja vähemmän mieluisia
 

Pentti Hyttiä harmitti, kun koulu oli 13-vuotiaana käyty, eikä hän päässyt enää osallistumaan alueen urheilukilpailuihin, joissa hän oli hyvin menestynyt. Hän hyppäsi esimerkiksi korkeudessa pitäjänmestariksi tuloksella 165 cm.

Sinikka Manelius kertoi alkaneensa koulun myötä inhota hiihtoa. Saksan opettaja oli hyvä ja mieluinen ja numero sen mukainen. Kemiasta hän sai lisäopetusta. Lea muistaa, että oppi hyvin tavaamaan.

Armas Tiihonen kuului Pentin tavoin urheilun menestyjiin. Hänen puolisonsa Marja Tiihonen oli Valkealan koulujen välisissä hiihdoissa viides, vaikka kaatui matkalla.

Armas muistaa hyvät numerot erityisesti laulussa, joka siihen aikaan tarkoitti yksinlaulua. Koulusta päästyään hän ei enää laulanut, vaikka jatkoi muuten musisointia.

Jouko Ahola tunnusti, ettei hän edes muista ensimmäistä koulupäivää. Hänkin muistaa kuitenkin laulukokeet ennen joulua. 8 hän sai numeroksi. Yläkoulussa hän ei kehdannut laulaa, kun isot pojat olisivat nauraneet.

Tuulakin (Faye) muistaa, miten pelkäsi laulamista. Opettaja ei hänen osaamistaan arvostanut. 

Sinikka muistaa vieläkin, miten harmitti, kun ei päässyt koulun juhliin. Tuhkarokko esti tonttuleikkiin pääsyn, ja keväällä keijuleikin aikaan hän taas oli sikotaudissa. Kuoroesiintymisen vei lavantautirokote.

 

Rangaistuksia ja kiusaamista

Seija kertoo jääneensä kerran arestiin. He joutuivat molemmat, kun poikakaveri vieressä räpläsi kelloa. Hiihtotunnin muistot ovat vielä harmillisempia. Hänellä ei ollut suksia, joten hän joutui kävelemään. Toiset törkkivät lumihankeen.

Tuula puhuu koulukiusaamisesta toisesta vinkkelistä. Hän kiusasi itse ja joutui nurkkaan. Sanominen jäi tunnolle niin, että täytyi myöhemmin käydä kysymässä, jäikö toiselle trauma. Tämä ei muistanut koko tapausta.

Sinikka kertoo olleensa lapsesta asti vilkas, mutta kiusaamista hän ei muista. Armas ei myöskään muista kiusaamista. Marja kertoo saaneensa lumipesuja, tai saattoi joku viedä pipon.

Jouko kertoo opettajan antaneen jostakin sopimattomasta rangaistuksen. Kun tämä lähti välillä syömään, pojat karkasivat. Sen jälkeen he olivat viikon joka päivä tarkkaan kytätyssä arestissa.

Toini on kokenut opettajan väkivaltaa. Tämä iski karttakepillä, kun tämä ei millään oppinut kuorimaan perunoita oikealla kädellä. Tuula lohduttaa, että vasenkätisyys osoittaa matemaattista lahjakkuutta.

Saara puolestaan kertoo, miten opettaja yritti houkutella poikia laulamaan. Pojat väänsivät joululaulun sanoja ja opettaja alkoi itkeä.
Tuula Honni muistaa äidin laittaneen hänet pienenä mielellään pois luokasta, koska hän oli häiriöksi. Oppi hän kuitenkin vaivihkaa lukemaan.

Toini joutui hoitamaan opettajan lasta samalla, kun muut saivat opetusta. Se ei ollut yhtään hauskaa. Piti muilta sitten kysellä, mitä koulussa opetettiin.
Saara kertoo kukkapenkkien istuttamisesta ja haravoinnista. Sitä Toinikin teki opettajalle mielellään.

 

Kouluruokaa

Lea kertoo, että ruokaa ei kouluissa annettu. Mukana oli leipäpalat ja maitoa pullossa.
Laki kouluruokailusta astui voimaan vuonna 1948. Saara muistelee, että ruokaa annettiin jo sitä ennen. Hänen tätinsä oli kertonut saaneensa Rautalammilla ruokaa koulussa jo vuonna 1909. Rautalammi olikin tärkeä pitäjä, sillä se näkyi Turun ohella Suomen kartoissa ainakin Venetsiassa.

Sinikka muistaa, kun saunan padassa keitettiin puuroa, velliä tai kastiketta. 

Saara on kuullut Valkealasta, että oppilaille oli vain lautanen ja alumiinilusikka. Utissa päällystöön kuuluva upseeri oli koulun johtokunnassa. Hän vaati, että pitää olla haarukat ja veitset. Ruokaliina piti olla omasta takaa.

Marjoja ja perunoita piti kouluun ainakin viedä. Saara muistaa sienten keräämistä koulun keittäjän säilöttäväksi. Orvokki täydentää, että ainakin Kymiyhtiön pelloilta sai kerätä koululle sinne jääneet viljantähkät. 

Saara kertoo asuneensa erään mummon luona kouluviikot. Kotoa sai ruokaa evääksi. Se oli vaikea tasata koko viikon tarpeisiin.
Pentti kertoo äitinsä laittaneen ruokaa, joka jaettiin koululaisten kanssa. Iso kattila tarvittiin. Oppilailla oli omat leivät ja maidot mukana. Pentti arvioi, että kunta maksoi siitä jonkinlaisen korvauksen.

Opettajat saivat usein palkan lisäksi ainakin kotieläimiä, pienen maa-alan ja polttopuita. Jos hävikkiä tuli, se meni opettajan sioille.
Sinikka kertoo päässeensä Kääpälän koululla käymään isovanhempien päivänä.
Ei pitäisi valittaa ruoasta, kun on salaatit ja kaikki, hän tuumaa.

 

Koulumatkat

Koulumatkat taitettiin yleensä omin voimin, kelillä kuin kelillä. Saara kertoo, että koulun eteisaula oli täynnä pyykkinaruja. Jos lasten omat vaatteet kastuivat, oli opettajilla vaatetta antaa lainaan, kunnes omat kuivuivat.

Sinikka muistaa, että hän välillä itki koulumatkalla, kun nahkasiteetkään eivät pysyneet, eikä olisi jaksanut hangessa hiihtää. Matkaa tosin oli vain 1,5 kilometriä. Myöhemmillä luokilla matka piteni. Junamatkoista hän jo piti. Junassa tehtiin läksyjä, ja konduktöörit olivat kivoja.
Myös Tuula Faye kulki Selänpäästä yläkouluun junalla. Sitä ennen koulumatka oli kolmisen kilometriä.

Armas taivalsi 5 kilometriä suuntaansa jalkaisin. Pimeällä pelotti kulkea korpea susien ja karhujen kanssa. Aukeaa kohti hän osasi jotenkin suunnistaa. Seitsemän jälkeen hän aamulla lähti ja viiden aikaan iltapäivällä oli takaisin kotona. Ylemmillä luokilla matka vähän lyheni. 

 

AK

 

Jaa artikkeli: