fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kuusankosken seurakunta juhlii

Kuusankosken seurakunta juhlii

Suuri seteli

janne
Pe, 15.02.2019 – 22:49

1.5.1919 perustettiin Kuusankosken seurakunta. Emäpitäjästään Valkealasta Kuusankoski erkani vuonna 1921, joten seurakunnan varhaiset vaiheet ovat myös Valkealan historiaa. 

Helmikuun toisena viikonloppuna oli luvassa aiemmin Maria-salissa esitetty Tuhlaaja-musikaali. Siinä näkyy Kouvolan alueen nuorten kättenjälki. Lavasteita tehtiin Niinirannassa.
Ohjelmaa on monen kuukauden aikana. Helmikuun viidentenä vietettiin lastenjuhlaa seurakuntakeskuksessa. 

 

Juhlat käyntiin

Runsaasti oli osallistujia ja puheensorina kävi vilkkaasti tilaisuuden alkua odotellessa. Seurakuntakeskuksen lastenjuhla oli 100-vuotisen Kuusankosken seurakunnan ensimmäinen virallinen juhlatilaisuus. Eri puolilta kaupunkia saapui yleisöä ilmaistapahtumaan.

Lapsikuoro Valonsäteet esitti kanttori Marianna Pellisen johdolla Jukka Salmisen laulun Vielä tilaa on.  Kuoron toinen kappale oli Kirkko on kuin koti, jota rytmittivät paikoitellen marakassit.

Seurakuntapastori David Paski kertoi seurakunnan varhaista historiaa esiin tuoneesta kuvasta. Yksityiskohtana hän mainitsi pienen, puunrunkoa nostavan pojan. Kirkon rakentamisessa ei ollut käytössä sellaisia apuvälineitä kuin nykyaikana, mikä kertoo työn vaativuudesta. Alkuhartaudessa David puhui seurakunnasta, jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus. 

 

kirkko
Kuusankosken kirkkoa alettiin pystyttää vuosia seurakunnan perustamisen jälkeen.

 

 

Valonsäteet
Valonsäteillä oli iloinen ja piristävä esitys. 

 

David
David Paski kertoi seurakuntaan kuulumisesta. 

 

 

Taikuriesitys

Viime vuosituhannen puolella ammattilaistaikurina aloittanut Timo Tiikkainen oli lastenjuhlan pääesiintyjä. Valkoinen huivi muuttui Timon käsissä vihreäksi. Povitaskuun laitettu pallo ilmestyi huivista. Ei ollut pallo hukassa, kun se sai kavereitakin taikurin taitavissa näpeissä. Timo kertoi käyvänsä sormijumppatunneilla. 

Helmikuussa palaa paljon rahaa, ihan kirjaimellisesti, kun Timon lompakko oli yhtäkkiä tulessa ja hänen täytyi katsoa, etteivät kaikki setelit kärähtäneet. Pienistä seteleistä hän sai tilalle yhden ison, sellaisen, mikä pitäisi taitella moneen kertaan, jotta se lompakkoon mahtuisi. 

 

Timo
Timo Tiikkaisella oli sana ja temppuilu hallussa. 
Ilmapallo
Taikurin ilmapallo on yllättävän kestävää tekoa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiippailleen avustajansa Timo arveli kuuluvan hiippakuntaan. Laatusaksissa luki kuulemma Made in Honkajoki. Niillä leikatut narunpätkät pystyi tuosta vain liittämään takaisin yhteen. Ilmapallokoiraan Timo antoi talutushihnan siltä varalta, että koira olisi lähtenyt karkuun. 

Limonadipullo katosi poikkeuksellisilla taikasanoilla.  Toinen juomatemppu oli hyvä janon yllättäessä. Tarvikkeina oli mansikkamehua ja sanomalehti.

Toiseksi avustajaksi Timo valitsi tasapuolisena tytön. Eeviä ei jännittänyt, taikuria kylläkin. 
-Jos tarvitsette sivuja, lainatkaa ne lähimmästä sivukirjastosta, kehotti Timo vajaan sanomalehden kohdalla. Kenellekään muulle ei kelvannut kirkossa kierrätetty pussukka, mutta Timo tuumi: 
-Kyllä mulle kelpaa. Nauru raikasi salissa.

Sateenvarjo, jota koristivat tempun lopulla vain pienet Suomen liput, oli kuulemma laihialaisten. Palloon eivät tehonneet tikarit, joiden näki menevän läpi palloa ympäröineestä, avattavasta putkilosta.  

Omaa ohjelmaa juhlaan keksi pari pienokaista, jotka ryömivät penkkien alta kesken esityksen. Hauskaa oli, ja tuskin se ketään mainittavammin häiritsi. 
Tekemistä oli lisää luvassa esimerkiksi askartelun myötä.

Kakku oli makean ystävän toiveiden täyttymys. Kinuskikuorrutus ja pikkuruiset vaahtokarkit koristivat herkkua. Rasvaa oli kuitenkin käytetty sokeria kohtuullisemmin, joten kakusta ei jäänyt äitelää vaikutelmaa. Toki pientä suolaista jäi kaipaamaan, mutta tarjoilut olivat ehdottomasti jonottamisen väärttejä.  

JK    

Jaa artikkeli: