Kuutinlahti soi Merikantoa ja ukulelea

Valkealan kotiseutuyhdistys järjesti Kuutinlahden konsertin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, jo heinäkuun puolella. Järjestelyvastuuta on saatu sen verran jaettua, että voimavarat yhä riittävät tämän upean tapahtuman toistamiseen.

Järjestelyt toistuvat Kuutinlahden konsertissa ja tyyli pysyy. Esiintyjät vaihtuvat kiitettävästi. Tänä vuonna sopimisvastuun ottanut Heikki Aalto sai järjestettyä solisteiksi Jorma Hynnisen ja tämän puolison Johanna Tuomen. He toivat mukanaan Leppävirralta ukuleleyhtyeen Ukevirtaset. He ovat aiemminkin esiintyneet yhtyeen kanssa. Säestäjänä osassa kappaleita toimi valkealalainen pianisti Kirsi Saari. Siirrosvaiheessa syntyi pieni tauko.

Esiintyjille oli järjestetty mahdollisuus muotoilla ohjelmaa pitkään, joten paperilla se oli vain Erkki Sillanpäällä. Esiintyjät itse kertoivat, mitä esittävät.

Pieni tuulenvire vei ääntä sen verran, että yleisöstä kuului valituksia, ettei puhe kuulu. Laulu ja soitto kyllä kuuluivat hyvässä tasapainossa. Oopperalaulajat osaavat käyttää ääntään laulaessaan, mutta puhe olisi tosiaan kaivannut vahvistusta.

Konsertti alkoi Ukevirtasten kahdella tähtiaiheisella laululla. Solistit aloittivat negro spiritualeilla. Jorma Hynninen lauloi Deep river (syvä virta) ja Let my people go (päästä kansani vapauteen). Johanna Tuomi esitti Sometimes I feel like a motherless child (kuin äiditön lapsi) ja Swing low, sweet chariot (taivaiset vaunut). Go tell it on the mountain (Vie vuorille tää viesti) kulki vuoroin ja yhdessä.

Heikki Aalto (oik.) neuvotteli Kuutinlahden solisteiksi Jorma Hynnisen ja Johanna Tuomen.
Osan säestyksistä hoiti ukuleleyhtye Ukevirtaset. Puheet kuuluivat huonosti pienen tuulenvireen vuoksi, mutta laulu kaikui vahvana.

Loppuosiossa kaikuivat Merikannon sävelet. Näistä useimmat Kirsi Saari soitti.

Onnelliset ja Miss’ soutaen puolisot lauloivat yhdessä, kuten myös lopun Oi kiitos sä Luojani. Johanna Tuomi lauloi kappaleet Päivyt paistaos, Tule kanssani lehtohon, Kuuluu kellon kalke seutuvilta eli Suloinen suvi-ilta ja Tein minä pajusta eli Itkevä huilu. Sää ei heti yhtynyt lauluun, vaikka vibrato kuinka helisi, sillä päivä meni ensimmäisen laulun alkaessa hetkeksi pilveen. Itkevässä huilussa saatiin vielä kuulla ukuleleja. Myös huilu yhtyi soimaan oikeassa kohdin. Ja aurinko yltyi paistamaan, kun Johanna Tuomi siitä uudelleen lauloi.

Jorma Hynninen oli valinnut astetta suositumpia lauluja. Kirsi Saari auttoi yli aukon kappaleessa Muistellessa. Ääni soi vaikuttavana. Ma elän… ja ”ma laulan, sillä Luoja mun laulamaan loi”. Siinä välillä sielu kurkottaa kohti tähtiä. Myrskylintu päätti liian lyhyen osuuden. Tuntuu, että ääni yhä nuortuu ja norjistuu.

Konsertti kesti noin tunnin ja kahvitkin sai matkaan nopeasti, jos ei niitä mennessä nauttinut. Niinpä oli vielä hyvin valoisaa, kun luontotunnelmaa jatkettiin kotimatkalla.

Helteisenä iltana matka taittui keveimmin vesitse. Tuulettarella olisi ollut yläkannelle menijöitä enemmän kuin tilaa oli. Yhtä henkilöä piti jopa moneen kertaan vaatia laskeutumaan siltojen kohdalla alas, kun hän ajatteli käytännön turvallisuuden riittävän. Kipparina toiminut Heikki Vesalainen totesi, että ennen ei siltoja aliteta ennen kuin kaikki ovat alhaalla.

• A&SK

Melojat väistivät vesibussia aivan rantaan.
Ilta vaihtoi kultasävyihin konsertin päättyessä. Ranta oli rauhaisa ennen kuin yleisö alkoi luonnon katsomosta purkautua.
Jaa artikkeli: