Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistys on saanut uuden hallituksen. Heillä sormet jo syyhyävät
päästä tarttumaan toimeen.
Yhdistys itsessään ei ole uusi. Edellisen puheenjohtajan, Arttu Kunnaston, astuttua sivuun muiden omien kiireidensä vuoksi, puheenjohtajan saappaisiin astui Minna Raskinen.
Sippolassa asuva Minna Raskinen on tunnettu ja arvostettu kantelemuusikko. Vuosina 2010-2013 hän oli Kaakkois- Suomen säveltaiteen läänintaiteilijana. Tämän jälkeen hän on tehnyt musiikkia freelancerina ja opettaa tällä hetkellä kanteleensoittoa ja kansanmusiikkia muun muassa Kotkan seudun musiikkiopistossa.
Minna on myös säveltänyt uutta musiikkia kanteleelle, tehnyt kolme levyä ja vieraillut lukuisilla muiden muusikoiden äänitteillä. Hän on työskennellyt myös tanssijoiden, teatterin, kuvataiteen, elokuvan ja runouden parissa musiikin esittäjänä, säveltäjänä ja ohjaajana.
– Jäin yhden seuran hallituksesta pois, niin nyt minulla oli aikaa lähteä Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitukseen. Kannan mielelläni korteni kekoon Kymenlaakson kansanmusiikin edistämiseksi.
Musiikki kuuluu kaikille
Yhdistyksen tehtävä on edesauttaa kansanmusiikkitietämystä, tietoa ja harrastamista Kymenlaakson alueella. Minna iloitsee, että tällä seudulla on viimeisen kymmenen vuoden sisällä tullut uusiakin kansanmusiikkiyhtyeitä.
Äijäkanteleet, joiden soittajissa on Valkeala hyvin edustettuna, viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa. Upea naiskokoonpano Lohtutorttu on esiintynyt usein Valkealan eri tapahtumissa.
Siinä soittaa harmonikkaa ja laulaa Valkealan puuhanainen Maiju Laurila. Yhtyeessä Maijun lisäksi laulavat ja soittavat Anna Kuurne (kitara), Piia Pellikainen (viulu) ja Henna Mäkelin (nokkahuilut).
Kymen Biisiuittamo syntyi kolmen naisen kysymyksestä: Mitä on kymenlaaksolainen kansanmusiikki? Triossa soittavat Viola Uotila (kanteleet ja laulu), Saija Hostikka (kontrabasso ja laulu) ja Annika Lyytikäinen (klarinetti ja laulu).
Mitä sitten on kymenlaaksolainen kansanmusiikki? Sitä halutaan tuoda kaikkien tietoisuuteen yhdistyksen toiminnan kautta.
Erityisesti yhdistyksessä halutaan edistää lasten ja nuorten kansanmusiikkiharrastusta. Siksi Minnakin iloitsee, että Kymenlaakson eri musiikkiopistoissa on nykyään mahdollista tutustua kansanmusiikkiin ja sen soittimiin.
– Minusta on tärkeää esitellä lapsille kansanmusiikkia. Minussa asuu aina pieni valistaja ja kouluttaja, vaikka tekisin mitä tahansa työtä, Minna nauraa.
Rikas, rakas kansanmusiikki
Minna toteaa kansanmusiikin olevan mahtavan laaja ja rikas. Kansanmusiikkia ei kannata erehtyä luulemaan yksipuoliseksi, vaan sen sateenvarjon alle mahtuu valtavan kirjava joukko erilaista musiikkia. Unohtamatta upeita kansantanssijoita.
– Myös Kymenlaakso on jännittävä alue, sillä täällä on paljon Karjalan evakkoperinnettä. Myös joki tuo omia tarinoitaan kansanmusiikkiin, kuten satamakaupunki etelässä, Minna sanoo.
Kansanmuusikoita ja säveltäjiä löytyy myös ihan lähinurkilta. Opiskellessaan Minna tutustui tarkemmin iittiläisen Taavi Uutelan musiikkiin.
– Pidän paljon myös valkealalaisen Lilja Rämän lauluista.
Minna muistuttaa, että kukaan ei tee yksin yhdistystoimintaa. Hän iloitsee uudesta toimivasta hallituksesta, jotka ovat yhtä innoissaan kansanmusiikista kuin Minna itse. Hallituksen varapuheenjohtajana toimii Marja Mikkola. Muita hallituksen jäseniä ovat Henna Mäkelin, Arto Rinne, Riikka Suihkonen, Susanna Apo-Syrjänen ja Maiju Laurila.
Yhdistyksen suunnitelmissa on toteuttaa erilaisia konsertteja ja kursseja. Myös muusikoiden yhteisjameista on ollut puhetta. Ensin keskitytään kuitenkin toiminnan suunnitteluun, jotta yhdistyksessä ollaan valmiita, heti kun rajoitukset antavat myöten.
– Varmasti tulemme saamaan paljon aikaiseksi, Minna vahvistaa.
Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistyksessä halutaan olla avoimia kaikelle yhteistyölle. Mukaan saa tulla kuka tahansa, kenellä kiinnostusta kansanmusiikkiin löytyy.
–Tämä on koko Kymenlaakson yhteinen yhdistys ja haluamme kohdella kaikkia tasapuolisesti.
Nuorille, sekä vanhemmille
Valkealalainen Simo Helkala vetää Pohjois-Kymen Musiikkiopistossa kansanmusiikkiyhtye Mekkalaa.
– Se on nimenomaan kypsempien aikuisten ja soittoharrastajien terapiaryhmä, Simo nauraa.
Mekkala on perustettu jo vuonna 2005, mutta sen toiminta jäi sittemmin telakalle, kun silloisia soittajia lähti muualle opiskelemaan. Viime vuonna yhtye laitettiin taas uudelleen kasaan.
– Kävin miettimään, miksi ei ole sellaista ryhmää, jonne voi tulla soittamaan vaikka musiikkiopiston entiset oppilaat, tai muuten vain kansanmusiikista kiinnostuneet.
Mekkalaan tullaan musiikkiopiston avoimen puolen kautta. Myös opiston soitinopiskelijoilla on mahdollista soittaa tunneilla kansanmusiikkia.
– Kansanmusa on sikäli kivaa, kun se ei ole kiinni genrerajoista. Kansanmusiikkia ei kannata ajatella vain ”viulun vingutuksena”, vaan kaikki sen eri fuusiomuodot tekevät siitä mahtavan laajan.
Oleellista on, että kansanmusiikki ei ole se mitä soitetaan, vaan miten.
– Sama kuin bluesissa. Blues ei ole se bluesasteikko, vaan tapa tulkita musiikkia. Kansanmusiikki on oma tapa tulkita musiikkia.
Simo toteaa, että kansanmusiikkia opitaan korvilla, ei silmillä. Siinä on vissi ero perinteiseen nuoteista soittamiseen.
– Vaikka nuotit on edessä, pitää osata kuulla mitä nuottien takana on. Haetaan sitä kuulokuvaa.
Mekkalan lisäksi Pohjois-Kymen Musiikkiopiston opettaja Marja-Liisa Marttinen pyörittää nuoremmille suunnattua Hilppa ja Aatos-yhtyeitä. Hilpassa soittavat nuoret aikuiset ja Aatoksessa nuoremmat.
– On terveellistä että eri ikä- ja taitoluokat soittavat yhdessä, Marja-Liisa toteaa.
Alun perin Aikaansaapas-nimellä kulkenut yhtye oli aluksi viulukansanmusiikkiryhmä. Se on laajentunut ja mukaan on tullut haitaria sekä kontrabassoa.
Tänä keväänä opiston kansanmusiikkibändejä pääsee kuulemaan Lempo-festivaalilla.
Artikkelikuva:
Minna Raskinen työskentelee tällä hetkellä Kotkan seudun musiikkiopistossa, yksityinen musiikkikoulu
MuskatissaKotkassa ja Loviisan ja Kouvolan kansalaisopistoissa. Hän myös keikkailee Koirien
Karjala kirjailija-käsikirjoittaja Petri Pietiläisen kanssa. Kuva: Octavian Balea
- Laura Parkko
