Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kymenlaakson laulut

Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistys on saanut uuden hallituksen. Heillä sormet jo syyhyävät
päästä tarttumaan toimeen.

 Yhdistys itsessään ei ole uusi. Edellisen puheen­johtajan, Arttu Kun­naston, astuttua sivuun mui­den omien kiireidensä vuoksi, puheenjohtajan saappaisiin as­tui Minna Raskinen.

Sippolassa asuva Minna Ras­kinen on tunnettu ja arvostet­tu kantelemuusikko. Vuosina 2010-2013 hän oli Kaakkois- Suomen säveltaiteen läänintai­teilijana. Tämän jälkeen hän on teh­nyt musiikkia freelancerina ja opettaa tällä hetkellä kante­leensoittoa ja kansanmusiikkia muun muassa Kotkan seudun musiikkiopistossa.

Minna on myös säveltänyt uutta musiikkia kanteleelle, tehnyt kolme levyä ja vieraillut lukuisilla muiden muusikoiden äänitteillä. Hän on työskennel­lyt myös tanssijoiden, teatterin, kuvataiteen, elokuvan ja ru­nouden parissa musiikin esittä­jänä, säveltäjänä ja ohjaajana.

– Jäin yhden seuran halli­tuksesta pois, niin nyt minulla oli aikaa lähteä Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitukseen. Kannan mielellä­ni korteni kekoon Kymenlaak­son kansanmusiikin edistämi­seksi.

Musiikki kuuluu kaikille

Yhdistyksen tehtävä on edes­auttaa kansanmusiikkitietä­mystä, tietoa ja harrastamista Kymenlaakson alueella. Minna iloitsee, että tällä seudulla on viimeisen kymmenen vuoden sisällä tullut uusiakin kansan­musiikkiyhtyeitä.

Äijäkanteleet, joiden soitta­jissa on Valkeala hyvin edus­tettuna, viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa. Upea nais­kokoonpano Lohtutorttu on esiintynyt usein Valkealan eri tapahtumissa.

Siinä soittaa harmonikkaa ja laulaa Valkealan puuhanai­nen Maiju Laurila. Yhtyees­sä Maijun lisäksi laulavat ja soittavat Anna Kuurne (kita­ra), Piia Pellikainen (viulu) ja Henna Mäkelin (nokkahuilut).

Lohtutorttu. Kuva: Nana Matikkala

Kymen Biisiuittamo syntyi kolmen naisen kysymyksestä: Mitä on kymenlaaksolainen kansanmusiikki? Triossa soit­tavat Viola Uotila (kanteleet ja laulu), Saija Hostikka (kontra­basso ja laulu) ja Annika Lyy­tikäinen (klarinetti ja laulu).

Mitä sitten on kymenlaak­solainen kansanmusiikki? Sitä halutaan tuoda kaikkien tietoi­suuteen yhdistyksen toiminnan kautta.

Erityisesti yhdistyksessä ha­lutaan edistää lasten ja nuorten kansanmusiikkiharrastusta. Siksi Minnakin iloitsee, että Kymenlaakson eri musiikki­opistoissa on nykyään mahdol­lista tutustua kansanmusiikkiin ja sen soittimiin.

– Minusta on tärkeää esitellä lapsille kansanmusiikkia. Mi­nussa asuu aina pieni valistaja ja kouluttaja, vaikka tekisin mitä tahansa työtä, Minna nauraa.

Rikas, rakas kansanmusiikki

Minna toteaa kansanmusiikin olevan mahtavan laaja ja rikas. Kansanmusiikkia ei kannata erehtyä luulemaan yksipuoli­seksi, vaan sen sateenvarjon alle mahtuu valtavan kirjava joukko erilaista musiikkia. Unohtamat­ta upeita kansantanssijoita.

– Myös Kymenlaakso on jän­nittävä alue, sillä täällä on pal­jon Karjalan evakkoperinnettä. Myös joki tuo omia tarinoitaan kansanmusiikkiin, kuten sata­makaupunki etelässä, Minna sa­noo.

Kansanmuusikoita ja säveltä­jiä löytyy myös ihan lähinurkil­ta. Opiskellessaan Minna tutus­tui tarkemmin iittiläisen Taavi Uutelan musiikkiin.

– Pidän paljon myös valkea­lalaisen Lilja Rämän lauluista.

Minna muistuttaa, että kukaan ei tee yksin yhdistystoimintaa. Hän iloitsee uudesta toimivasta hallituksesta, jotka ovat yhtä in­noissaan kansanmusiikista kuin Minna itse. Hallituksen varapuheenjoh­tajana toimii Marja Mikkola. Muita hallituksen jäseniä ovat Henna Mäkelin, Arto Rinne, Riikka Suihkonen, Susanna Apo-Syrjänen ja Maiju Lau­rila.

Yhdistyksen suunnitelmissa on toteuttaa erilaisia konsertteja ja kursseja. Myös muusikoiden yhteisjameista on ollut puhetta. Ensin keskitytään kuitenkin toiminnan suunnitteluun, jot­ta yhdistyksessä ollaan valmii­ta, heti kun rajoitukset antavat myöten.

– Varmasti tulemme saamaan paljon aikaiseksi, Minna vahvis­taa.

Kymenlaakson Kansanmu­siikkiyhdistyksessä halutaan olla avoimia kaikelle yhteistyöl­le. Mukaan saa tulla kuka tahan­sa, kenellä kiinnostusta kansan­musiikkiin löytyy.

–Tämä on koko Kymenlaak­son yhteinen yhdistys ja halu­amme kohdella kaikkia tasa­puolisesti.

Nuorille, sekä vanhemmille

Valkealalainen Simo Helkala vetää Pohjois-Kymen Musiikki­opistossa kansanmusiikkiyhtye Mekkalaa.

– Se on nimenomaan kypsem­pien aikuisten ja soittoharrasta­jien terapiaryhmä, Simo nauraa.

Simo Helkala julkaisee tänä keväänä oman levyn kansanmusiikkia. Kuva: Laura Parkko

Mekkala on perustettu jo vuonna 2005, mutta sen toimin­ta jäi sittemmin telakalle, kun silloisia soittajia lähti muualle opiskelemaan. Viime vuonna yhtye laitettiin taas uudelleen kasaan.

– Kävin miettimään, miksi ei ole sellaista ryhmää, jonne voi tulla soittamaan vaikka musiik­kiopiston entiset oppilaat, tai muuten vain kansanmusiikista kiinnostuneet.

Mekkalaan tullaan musiikki­opiston avoimen puolen kautta. Myös opiston soitinopiskelijoil­la on mahdollista soittaa tun­neilla kansanmusiikkia.

– Kansanmusa on sikäli ki­vaa, kun se ei ole kiinni gen­rerajoista. Kansanmusiikkia ei kannata ajatella vain ”viulun vingutuksena”, vaan kaikki sen eri fuusiomuodot tekevät siitä mahtavan laajan.

Oleellista on, että kansanmu­siikki ei ole se mitä soitetaan, vaan miten.

– Sama kuin bluesissa. Blues ei ole se bluesasteikko, vaan tapa tulkita musiikkia. Kansan­musiikki on oma tapa tulkita musiikkia.

Simo toteaa, että kansanmu­siikkia opitaan korvilla, ei sil­millä. Siinä on vissi ero perin­teiseen nuoteista soittamiseen.

– Vaikka nuotit on edessä, pi­tää osata kuulla mitä nuottien takana on. Haetaan sitä kuulo­kuvaa.

Mekkalan lisäksi Pohjois-Ky­men Musiikkiopiston opettaja Marja-Liisa Marttinen pyö­rittää nuoremmille suunnattua Hilppa ja Aatos-yhtyeitä. Hil­passa soittavat nuoret aikuiset ja Aatoksessa nuoremmat.

– On terveellistä että eri ikä- ja taitoluokat soittavat yhdessä, Marja-Liisa toteaa.

Alun perin Aikaansaapas-ni­mellä kulkenut yhtye oli aluksi viulukansanmusiikkiryhmä. Se on laajentunut ja mukaan on tul­lut haitaria sekä kontrabassoa.

Tänä keväänä opiston kansan­musiikkibändejä pääsee kuule­maan Lempo-festivaalilla.

Artikkelikuva:

Minna Raskinen työskentelee tällä hetkellä Kotkan seudun musiikkiopistossa, yksityinen musiikkikoulu
MuskatissaKotkassa ja Loviisan ja Kouvolan kansalaisopistoissa. Hän myös keikkailee Koirien
Karjala kirjailija-käsikirjoittaja Petri Pietiläisen kanssa. Kuva: Octavian Balea

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: