fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lämmin kyläjuhla

Torstaina 16.1.2020 täytti Aitomäen oma teräsmummo Lyyli Järvinen sata vuotta. Suku juhli keskenään merkkipäivää seuraavana lauantaina. Ystävät järjestivät avoimen kyläjuhlan sunnuntaina.

Aitomäen NS-talon salissa on jopa poikkeuksellisen lämmin tunnelma 19. Tammikuuta. Hieman ennen yhtä on eteinen jo täynnä väkeä, joka odottelee pääsyä onnittelemaan Lyyli Järvistä, joten haastattelu lopetetaan lyhyeen.

Lapset aloittivat onnittelut, jotta he ehtivät valmistautua myös juhlan aloitukseen.

Yhteinen juhla

Eeva Ala-Krekola saa salin melkein hiljenemään ja avaa juhlan toteamalla:
– Uskomatonta, että meillä täällä Aitomäessä on tällainen persoona ja rautarouva.
Eeva edustaa juhlassa niin marttoja, kyläyhdistystä, nuorisoseuraa kuin riistamiehiä. Lyyliin hän kertoo tutustuneensa martoissa. Kaikki kylällä Lyylin ainakin jotenkin tuntevat. Eeva vetää yhteisen onnittelulaulun heti alkuun.
Ohjelman aloittaa Aitomäen nuorisoseuran lapsiryhmä Maiju Laurilan ohjauksessa. Ensimmäinen kansantanssiesitys vie hiirosten kanssa metsään. Kovin on kiire pikku jaloilla. Toisessa piiritanssissa ja laululeikissä kana lämmittää maidon ja harakka pesee lusikat.
Eeva meinaa jo kuuluttaa seuraavan ohjelman, kun Maiju toppuuttelee haitaria syliin nostaessaan, jotta vain pienet poistuvat. Isoilla on vielä jäljellä Kymenlaaksosta kerätty kansantanssi. Siinä on paljon muistamista, kun rytmikin vaihtuu.
Eeva toteaa, että kaikki tykkää Lyylistä ja Lyyli tykkää kaikista. Talkoovoimin ystävät järjestivät juhlan. Koska marttailu on tärkeää Lyylille ja monelle muullekin mukana olevalle, ohjelmaan kuuluu Marttalaulu. Siinä pitäisi muistaa laulaa kertauksen loppu alas.
Maria Eloranta kertoo, että heitä Lyylin kanssa yhdistää Matti eli yksi Lyylin pojista. He kävivät koulua samalla luokalla Aitomäessä ihan ekaluokasta alkaen. Eipä kotienkaan etäisyys ollut kuin kolme kilometriä.
Maria oli pyydetty lausumaan juhlassa runoja. Hän valitsi kaksi pientä runoa seurakunnan runoryhmältä vuodelta 2014. Marja-Liisa Kontulan runossa Lääkärissä huomataan, ettei vaivojen syitä löydetty. Runo päätyy kuitenkin kiitokseen, josta sujuvasti jatkaa Liisa Pyöriän arkisen kaunis runo, jonka hän on nimennytkin: Kiitos.

Aitomäen nuorisoseuran nuorimmat tanhuajat esiintyivät Maiju Laurilan johdolla.

Yhteistä matkaa

Kun Liisa Kupias kertoo muistelevansa menneitä, Lyyli tuumii, josko kaikki salaisuudet tulevat julki. Ihan niin ei taida käydä, sillä osuus kestää vain vähän aikaa.
Liisa toteaa, että tässä tullaan hissun kissun perässä kohti sataa vuotta, ei enää Lyylin tavoin nopsajalkaisena.

– Jälkeenpäin ajateltuna sata vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu sotia, pulaa ja koettelemusta. Lyyli on kuitenkin kaikesta selviytynyt iloinsena ja positiivisena. Hyvät enkelit ovat olleet aina matkassa, Liisa tuumaa.
Olkoon kylällä ollut mitä touhuja tahansa, Lyyli on aina ollut mukana. Läävänvinttitansseissa he viettivät illasta iltaan.
– Meitin bravuurina oli grillimakkaran paisto. Teltta oli etupäässä juhlapaikkaa, Liisa kertoo ja muistelee, miten Yrjö Parjanne halasi meidät molemmat. Jotakin terävää sanoikin. Tärkeiksi tunsivat he silloin itsensä.
– Olisi me Lyylin kanssa jatkettu vielä, mutta soitto loppui.
Liisa kertoo 20 vuotta sitten ajaneensa pöheikköön ja satuttaneensa selkänsä.
– Lyyli tuli polkupyörällä meille. ”Huh, kun tuli kuuma”, Lyyli totesi. ”Toin hiukan tuliaisia.” Lämmin paketti. Siitä löytyi herkullinen bostonkakku. Kahvit juotiin ja rupateltiin niitä näitä. Jälkeenpäin olen usein ajatellut tuota kohtaamista ja lämpimäistä, Liisa kertoo.
Lyyli on ollut Aitomäen Marttayhdistyksen jäsen peräti 70 vuotta. Hän tuntee kaikki toimet ja on osallistunut joka marttailtaan.
Liisa toivottaa kirjoitetun puheen lopuksi enkeleitä seuraamaan sekä yhä terveyttä, ystäviä ja tuttujen tapaamista. Lopuksi hänelle tulee vielä mieleen monet syksyiset Lapin reissut, joilla he kävivät yhdessä. Niistä matkanjohtajat kertovat lisää. Lyyli kävi jokusen enemmän ja toi näiltä reissuilta sitten Liisalle hyvät tarinat. Marttailloissakin reissuista keskusteltiin.
Liisa lupaa, että seuraavassa kymmenvuotisjuhlassa jatketaan juttua. Hän myös kiittää Lyyliä kaikkien kyläläisten puolesta.

Arvo ja Elli Suutari muistelivat työvuosia ojentaessaan Tiinan kaupasta hakemansa komean ruusupuskan Lyyli Järviselle. Monet ruusut ehtivät Lyylin käsien kautta Suutarin vuosina kulkea.

Sydämen sivistystä

Arto Helle arvattavasti avaa vapaan sanan osuuden. Hän puhuu syvistä juurista tähän maaperään, vaikka Lyydia (kirkonkirjojen mukaan) on syntynyt Hollolassa. Se oli Valkealan tavoin iso mesta aikanaan eli ihan naapuripitäjä.
Arto toteaa, että Lyyli tuli miehen perässä niinkuin yleensä. Hän kertaa tehtyä työtä ja merkitystä suvussa ja yhteisössä.
Psalmien kirjasta kirkkoherra löysi Lyylin luonnonläheisyyteen, lempeään luonteeseen ja sydämen sivistykseen sopivan otteen. Siinä puhutaan avarasta armosta, pilviin asti ulottuvasta totuudesta, siipien suojasta ja elämän virrasta.
Ohi ohjelman Arto Helle ehdottaa, että lauletaan kaksi säkeistöä virrestä Kiitos sulle, Jumalani. Kiitos myöskin kukkasista -säkeistö kuului toki Lyylin juhlaan. Kun virsikirja löytyy, saadaan Maijulta myös säestys. Arto hyppää kepeästi lavalle ja takaisin, varmistaakseen samasta kirjasta oikeat sanat.

Kirkkoherra Arto Helle toi Lyyli Järviselle lämmikettä. Taisi olla Lähetyspuodista.

Hyviä hetkiä

Sakari Vihma jatkaa muisteloja.
– Mitä olisi Aitomäki ilman Lyyliä? Ei mitään, tulee vastaus, vaikka muutkin sentään luovat kylän iloista, läheistä ja lämmintä henkeä. Hieno talo ja yhteiset juhlat kertovat yhdessä tekemisen meiningistä, yhteen hiileen puhaltamisesta.
Sakari toteaa, että Lyylistä on tullut ystävä. Rippikoululaiset kirjoittavat pitkän rimpsun ominaisuuksista, joita ystävältä vaaditaan. Psykiatrin lausunto on yksinkertainen: Ystävän kanssa on helppo olla.
– Lyylin kanssa on, Sakari vakuuttaa.
Sakari kertoo heidän matkanjohtajien muistelevan ilolla Lapin reissuja. Lyyli kuului Antsan rutusakkiin, mutta joitakin kertoja joukot liikkuivat myös yhdessä.
Hetassa aiottiin kiivetä Jyppyrän harjalle. Sakari tuumi, että Lyyli on varmasti liian vanha kiipeämään. Haetaan hänet autolla. Vaan Lyylipä harppasi mäen huipulle siinä kuin nuoremmat. Tämä hetki tuli mieleen, kun piti keksiä Verlan mökkipaikalle nimi. Niinpä siitä tuli Jyppyrä.
– Olisi voinut tulla Lyylikin, Sakari tuumaa.
Toinen hyvä muisto Lyylistä on kesäinen. Sakari oli liikkeellä Aitomäessä ja päätti käydä Lyyliä katsomassa. Kun pöydän antimet oli nautittu, he kävivät paistattelemaan päivää pirtin rappusille.
– Olimme kuin rakkauspari, Sakari naurattaa yleisöä. Lyylikin kertoo muistavansa tuon kesähetken. Sakari toteaa, ettei hän samanlaista kesäistä rauhaa ole monenkaan kanssa saanut kokea.
Hetken ihmetyttää, mitä Lyylin juhlaan kuuluu uuden ajokortin saaminen ja sen varmistaminen muistuttamalla mieleen, kuka on Suomen tasavallan presidentti. Selviäähän yhteys lopuksi. Kun kerran presidenttikin uudenvuoden puheen lopuksi, toki evp. kirkkoherra toivottaa Jumalan siunausta rakkaalle Lyylille.
– Pitkä ikä on jo. Hyvää ja valoisaa henkeä jos vielä jaksat jakaa, siitä olemme kiitollisia.

Iloinen kuva

Antero Korhonen tuumii, että muisti voi jo pettää, mutta vakuuttavasti hän myös jakaa muistojaan.
Televisiosta hän katseli vähän aiemmin ohjelmaa satavuotiaasta, jolla oli juhlavieraiden suhteen alaikäraja sata vuotta. Kuusi juhlavierasta hän sai. Lyyli istuisi yksinään. Valkealassa Antero tietää yhden, joka pian täyttää, ja kirkkoherra toisen, joka jo täytti sata vuotta.
Monelta matkalta on Anterolle jäänyt Lyylistä iloinen kuva. Hän on retkillä ollut hyvän mielen ja myönteisyyden synnyttäjä. Se on tärkeää, kun linja-autolastillinen on viikon yhdessä. Jokainen on omanluonteisensa. Joustavuutta ja valoisia ihmisiä tarvitaan luomaan yhteishenkeä, jotta kaikille jäisi hyvä maku suuhun.
Tervaskantoja on ollut ruskaretkillä muitakin. Vuontispirtiltä suunnattiin Monttellin majalle. Pallastunturilla on nousu jyrkkää Vuontisjärven jälkeen. Vesi virtaili polkua pitkin alas. Antsa huohotteli, ja hengästymistä lisäsi, kun kaveri totesi olevansa iältään 88.
– Yksi muisto opetti, että täytyy olla vieläkin tarkempi. Tievatuvalla, Saariselällä olimme jo Niilanpään porokämpällä menossa sisälle. Lyyli ja Maija Kulhelm tulivat ovella vastaan, mutta en osannut sen kummemmin sitä ihmetellä. Lähtiessä sitten ihmeteltiin, missä he ovat. Tulivat, että täällähän te olette, kun me jo mentiin tunturissa. Olivat lähteneet toisen miehen perään, Antero tarinoi. Tuon tapauksen jälkeen Antero aina muisti varoittaa, ettei pidä lähteä vieraiden miesten perään. Kun koivikkoon häipyy, on vaikea lähteä etsimään.
Tänä syksynä ollaan taas menossa. Lyyli toteaa, ettei sentään laiteta nimeä listalle. Lyyli on tainnut tarpeeksi jo Lapin maata nähdä.
Antero on monelta arvuutellut ja haastaa yleisön laskemaan, kuinka paljon lämpimämpää oli Suomessa 17.1.2020 kuin talvisodassa 80 vuotta aiemmin. Appiukon päiväkirjamerkinnöistä Antero pystyi tarkistamaan, että Valkealassa oli 42 astetta pakkasta. 46 astetta lämpimämpää siis oli tänä vuonna.
– Enkeleitä ja Jumalan siunausta jokaiseen hetkeen! Antero toivottaa.

Sakari ja Marjatta Vihma (oik.), Antero Korhonen ja Kaarina Honni lauloivat Lyylille säkeistön virrestä ”Joka aamu on armo uus”.

Liikuttavaa

Hanna Lindelin eli Matin tytär kiittää päivänsankarin ja suvun puolesta.
– Liikuttaa olla täällä, hän huokaa ja kiittelee, millaiseen kyläyhteisöön mummo toivottavasti pitkään vielä kuuluu.
Hanna lukee kaikkien kuullen muutaman mummolle osoitetun kortin värssyn. Irman ja Eskon kortissa todetaan, että hyvä on elämää elellä, oppia aina. Pienet murheet eivät kokenutta paina. Aitomäen maa- ja kotitalousseura muistuttaa hetken helmistä vaihtelevista. Anja ja Niilo ovat huomanneet, että onnen hippuja hiljalleen on tippunut mummon elämän lippaaseen. Juhlassa vahvasti esiin nousseet enkelit ovat mukana myös Ellin ja Arvon kortissa, jossa puhutaan myös ruusuista muistojen tarhassa.
Juhla päätetään nostalgisesti lauluun Kultainen nuoruus.
• A&SK

Artikkelikuva: Seurantalon saliin kertyi paljon kiitollisia ystäviä viettämään satavuotisjuhlaa.

Jaa artikkeli: