fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

”Lasten pitäisi oppia pinnistelemään ja näkemään vaivaa”

Kääpälän koulun vanhempainyhdistys sponsoroi kasvatuspsykologi Keijo Tahkokallion luennon tiistaina 14. toukokuuta. Paikalle oli kokoontunut varsin runsaslukuinen joukko vanhempia ja ammattikasvattajia sekä päiväkodeista että koulusta.

Keijo Tahkokallio opasti vanhempia arkisissa kasvatustilanteissa ja -haasteissa käyttäen oivallisia ja hauskojakin esimerkkejä muun muassa omasta perheestään, niin omien lasten kuin lastenlastenkin elämästä.

Tahkokallio tunnetaan Suomessa ehkä hieman vanhanaikaisesta mutta erittäin toimivasta kasvatusfilosofiastaan. Eräs hänen tunnetuimpia sloganeita on, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsillensa pettymyksiä:
-Ei vanhempien tule tehdä tätä ilkeyttään vaan opettaa lapsensa kestämään elämässä pettymyksiä koska elämä itsessään järjestää nämä pettymykset. 

-Jos luonnollisen kärsimyksen tulo lapsen elämään estetään, tehdään ylisuojelulla lapselle karhunpalvelus, Tahkokallio tähdentää.
Illan luennoitsijan mukaan työnteko elämässä on periaatteessa vaivalloista ja se, joka pystyy nämä vaivat selättämään, pärjää elämässä ja pääsee pitkälle.

Keijo Tahkokalliolta on ilmestynyt seitsemän kasvatuskirjaa, joita on myyty yli 100 000 kappaletta. Suurin osa kirjoista on jo loppuunmyyty. Viime syksynä ilmestyi “Uskalla olla lapsellesi aikuinen”. Siinä kirjailija muistuttaa, etteivät lapset ole tasavertaisia neuvottelukumppaneita, koska lapsilta puuttuu riittävä arviointikyky arvojen ja riskien suhteen. 

-Lapset tekevät mielellään mielihyväpäätöksiä. Aikuiset puolestaan tekevät päätöksiä arvopohjalta. Lapset eivät tähän vielä pysty, luennoitsija muistutti.

-Tästä syystä demokraattiset päätökset lasten kanssa eivät yksinkertaisesti ole mahdollisia.

Oppimista ei tapahtu, elleivät aivot joudu ponnistelemaan

Tahkokalliolla on pitkä perspektiivi suomalaiseen kasvatukseen ja koulun kehitykseen. 
Hänestä oppimisen edellytys on edelleen vaivannäkö:

-Ei koulusta pidä tehdä kivaa ja hauskaa. Oppiminen vaatii vaivannäköä, jos aivot eivät ponnistele, aivoissa ei välttämättä tapahdu oppimista. Tämä ei ole mielipide vaan neurologinen totuus, Tahkokallio muistuttaa.
Luennoitsija vertasi oppimista kuntoiluharrastukseen:

-On se kuntoilukin usein alussa kärsimystä, mutta kun suostuu tähän kärsimykseen, alkaa kuntoilu tuntua vähitellen mukavalta, kun kunto kohoaa. Näin se menee oppimisenkin kanssa.

Oppimisen oivaltaminen tekee oppimisesta kivaa. Kiva ei tule etukäteen vaan vasta jälkikäteen, ja siksi elämässä pitää kohdata asioita, jotka vaativat tätä ponnistelua.

Joissakin kouluissa yritetään tehdä oppimisesta miellyttävää ja hauskaa erilaisilla olosuhteilla ja uusilla metodeilla. 

-Jos matematiikan opiskelusta pyritään tekemään hauskaa niin, että oppilas saa valita, opiskeleeko hän säkkituolilla löhöten tai lattialla maaten, ollaan vähän hakoteillä.

-Meillä on kulttuurissa tapahtunut muutos: lapset eivät kestä enää pitkää paikallaoloa kun taas paikallaan olo edistää tarkkaavaisuuden oppimista ja keskittymistä.

-Olen kuullut, että jossain koulussa lapset saavat viiden minuutin välein vaihtaa paikkaa ja kun tätä treenataan, mitä se lisää? Tietysti levottomuutta, luennoitsija vastaa omaan kysymykseensä.


Elä lasten kanssa tavallista elämää

Keijo Tahkokallio kehotti vanhempia elämään lastensa kanssa aivan tavallista, hyvää elämää. Lapset oppivat elämään elämää elämällä sitä.

-Lapset mallintavat aikuisia ympärillään ja oppivat sitä kautta.

-Lapset eivät välttämättä pidä tästä hyvästä elämästä, koska he haluavat helppoa ja hauskaa ja mukavaa elämää. Elämä taas ei aina ole tällaista, vaan siihen kuuluu myös kärsimys.

-Tavallisessa elämässä pitää tehdä asioita, joista ei välttämättä pidä, kuten syödä sellaista ruokaa, mistä ei pidä.
Pitääkö lasten sitten syödä sellaisia ruokia, mistä he eivät pidä?

-Kyllä pitää, on luennoitsijan lakoninen vastaus.

-Esimerkiksi lasten tulee nähdä kuoriperunoiden kuorimisen vaiva. Se kehittää myös käden koordinaatiota. Aikuisen tulee vain kestää se rutina, mikä tulee tehtävistä, mistä lapsi ei pidä.

-Mutta kysymys ei ole pakottamisesta, vaan vaatimisesta esimerkiksi uusien ruokalajien maistamisesta. Lapselta ei pidä liikaa kysellä, haluaako hän maistaa vai ei, Tahkokallio tähdensi.

Keijo Tahkokallion mukaan lapset eivät osaa arvioida elämää eteenpäin, he haluavat nähdä vain elämän helppouden. Myös vanhemmat alistuvat liian helposti elämän helppouteen.

-Aikuisen pitää uskaltaa olla lapselle aikuinen ja kestää esimerkiksi lapsen kärsimys vaikkapa lasta rokotettaessa. Aikuisen tulee vain auttaa lapsi tämän kärsimyksen yli ja osoittaa omalla esimerkillään, että aikuinen kestää lapsen pelon.

Loppuillasta keskusteltiin myös lasten älylaitteiden käytöstä, mikä tuntuu olevan yksi tämän ajan suurimpia ongelmia. Luennoitsija kehotti vanhempia viettämään enemmän aikaa lasten kanssa niin, ettei älylaitteille jää liiaksi aikaa ja tehosti sanomaansa kokemuksilla omien lastenlastensa kanssa.

Reijo Vaurula
 

Psykologi Keijo Tahkokallio kehotti vanhempia ja kasvatusalan ammattilaisia ystävällisen imperatiivin (käskymuoto) käyttöön: aikuisen tulee antaa selkeät ohjeet eikä neuvotella lasten kanssa.
Jaa artikkeli: