fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Laulava latumestari jää eläkkeelle

Valkealan urheilualueen vastaavan tehtävät ovat olleet tekijöille mieluisia.

Seppo Kuparinen on paikalla nuoren juoksijan haastattelun aikaan ja ehtii perjantaisen työpäivän päättyessä hetkeksi juttelemaan Valkealan urheilukentän huoltotilan kuistille. Nurmi on juuri leikattu ja traktori pesty. Menossa ovat käytännössä viimeiset työviikot.

Seppo Kuparinen jää kenttämestarin tehtävästä eläkkeelle kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Hänen edeltäjänsä Veijo Peltola viihtyi työssä 40 vuotta.

Seppo Kuparinen aloitti liikuntapaikkojen hoitajana Valkealassa 3.9.1990. Tehtävä on ollut sinänsä sama, vaikka nimitys on vaihtunut. Virallisesti viimeinen työpäivä on lokakuun viimeinen. Käytännössä viimeinen työpäivä oli 10. elokuuta 2020, sillä kolmen viikon lomautuskin täytyy pitää, vaikka eläkkeelle jää. Sitä ennen hän ehti opettaa oppisopimusharjoitteluun tullutta tehtäviinsä.

Talvella varhain

Vuodenajat sanelevat kenttämestarin työt. Seppo Kuparinen toteaa, että talvella työtä on ollut joskus selkeästikin enemmän kuin kesäiseen aikaan.

Lähellä reittejä asuvien unen läpi on kuulunut jo kuudelta liikkeelle lähtenyt latukone. Seppo katsoo, että hänen tehtävänsä on ollut palvella erityisesti liikkumaan haluavia. Aamuvirkut hiihtäjät ovat monet kerrat olleet jo odottamassa, että latu aukeaa.

Jään teko ja huoltaminen on toinen tärkeä osuus kenttämestarin talvitöitä. Jäähallissa tehdään jäätä on keli talvinen tahi ei.

Kesällä työn kuvaan kuuluvat jalkapallokenttien ja juoksuratojen lisäksi uimarannat käymälöiden huoltoa myöten. Kesällä työpäivät ovat alkaneet viralliseen aikaan eli seitsemältä.

Juoksurata pysyy puhtaana pääosin rataimurin avulla. Paikoin on riittänyt myös käsin tehtävää puhdistusta. Samoin talvella osa lumitöistä on tehtävä käsin.

Lunta ja lumettomuutta

Tykkilumilatua on Valkealassa tehty jo puoli vuosikymmentä. Tehokas latukone on liian raskas, kun lunta on rajallisesti. Kelkan kanssa Seppo on luonnon lumeenkin uria ajellut. Alkuvuosina se oli ainoa vaihtoehto, sillä latukone tuli käyttöön vasta 2006. Yhä kelkkoja tarvitaan latupohjien tiivistämiseen.

Sillä hän on voinut ajaa viime vuosina tykkilumeen latua. Muutenhan lumet ja ladut on tehty täysin talkoilla. Veli Koski on vastannut lumen teosta. Levittämiseen hän on saanut koneellisia voimia avuksi.

Viime talven kaltaista lumettomuutta Seppo ei montaa muista. Eipä kertynyt yhtään tykkilunta edes varastoon, kun ei ollut edes pakkasia. Seppo ei jaksa ymmärtää, miten paljon tykkilumilatujen tekemisestä on vuodesta toiseen valitettu. Hiihto on kuitenkin koko kehoa vahvistava liikuntamuoto, ja reitit on tehty talkoilla.

Toinen ilahduttava talkootyö on ollut juoksuportaat. Niilläkin on paljon käyttäjiä.

Seppo Kuparinen jää eläkkeelle haikein mielin, mutta tyytyväisenä mahdollisuudesta luovuttaa paikkansa nuoremmalle. Harrastukset pitävät varmasti mielen virkeänä myös eläkepäivinä.

Vähittäistä muutosta

Kuntaliitos ei oleellisesti vaikuttanut pitkälti itsenäisiin työtehtäviin. Ne ovat muuttuneet vähitellen, parempaan suuntaan. Seppo Kuparinen pitää hyvänä siirtonurmena tehtyä urheilukentän keskiötä. Eipä ole enää myöskään hiekkakenttää.

Alalla tarvitaan kausityöntekijöitä. He ovat yleensä eri ihmisiä kesällä ja talvella.

Aiemmin hoidettavana ovat olleet esimerkiksi Tirvan urheilukenttä ja koulujen ladut ja jäät. Ensin siirryttiin talkoovoimien käyttöön. Kylillä erilaiset järjestöt ovat tehneet ja huoltaneet ainakin jäät. Nyt kaupunki uhkaa lopettaa myös palkkion työn tekeville järjestöille.

Viralliset uimarannat ovat tähän asti pysyneet kunnan huollossa. Niinistön ja Jokelan alueen koulujen läheisistä luistinradoista Seppo on vastannut.

Jo vuosia on ollut poissa huoltotöistä Valkealan retkeilyalue. Sitä kunnan työntekijät kävivät kaksi kertaa viikossa Repoveden maisemissa huoltamassa. Siitä syntyi yli sadan kilometrin lenkki. Kansallispuiston perustaminen siirsi huoltovastuun Metsähallitukselle.

Ladut jatkuvat

Seppo Kuparinen on itse hiihtomies henkeen ja vereen. Jos joku ajaa ja lunta tulee, niin häntä tullaan näkemään laduilla. Kainuussa hän tottui, että lunta on marraskuusta kevääseen asti. Kun ei 60-luvulla vielä ollut kuljetuksia, yli kolmen kilometrin matka kouluun kuljettiin hiihtämällä.

Synnyinseutu vetää eläkkeellä varmasti osa-aikaisesti takaisin. Siskon ja äidin luona Vuokatissa riittää tekemistä. Tällä seudulla pitää puolestaan toinen harrastus eli laulu. Seppo kuuluu sekä Kouvolan kirkkokuoroon että Veteraanien poikiin.

Seppo jää eläkkeelle kaihoisin mielin, vaikka mukana on hyvää mieltä siitä, että nuoremmat saavat tilaisuuden. Hän on sentään ollut mukana työelämässä 47 vuotta, tai 50, jos nuoruuden kesätyöt lasketaan.

Seppo on nauttinut työstään. Parasta siinä on ollut saada paikat kuntoon ja nähdä, miten käyttäjät nauttivat harjoittelusta ja hyvistä olosuhteista. Kajolla on paljon junioreita lähettää yleisurheilukisoihin. Lisäksi moni harrastaa yleisurheilua. Seppo on saanut iloita, miten kaikkia urheilutiloja käyttävien, erityisesti lasten määrä on viime vuosina kasvanut. 40-vuotiasta kenttää on hienoa juhlia.

 • Teksti Auli Kousa, kuvat Seppo Kousa ja Seppo Kuparisen arkisto

Kenttämestarin työstä osa on huolenpitoa teknisistä laitteista. Paljon saa työssä kuitenkin olla ulkona.

Artikkelikuva: Työviikko on takana ja kaikki kunnossa. Seppo Kuparisella on hetki aikaa rupatella huoltorakennuksen kuistilla.

Jaa artikkeli: