fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lauluperinne

Elokuun 20. päivänä Anjalankosken teatterilaiset laulattivat valkealalaisia tuttuun tapaan. Iloiset Pojat säestivät. Useiden kymmenien laulajien lisäksi paikalla oli koira. Arvostavasti tämä kuunteli kiltisti, enkä kuullut haukkumista.
Varmastikin moni valkealalainen tunnistaa jo teatteriväen parhaiten yhteislaulutilaisuuksista. Ja onhan toki ainakin Iloisten Poikien Arto Karnaattu ollut Valkealan kesäteatterilla ihan puheroolissakin.
Allekirjoittaneen ensikosketus Anjalankosken teatterin ohjelmistoon oli vuonna 1994 marraskuussa ensi-iltansa saanut näytelmä. Tarja Saikkosen ohjaamana nähtiin Roald Dahlin lastenkirjallisuuden pelottavimmasta päästä oleva Kuka pelkää noitia. Myönnän, että saatoin vastata kyllä näytelmän nimeen.
On ollut huojentavaa havaita, että mielikuvat Anjalankosken Teatterista ovat tässä vuosikymmenien varrella muuttuneet iloisiksi ja välillä jännittäviksikin.
Kappale ei ollut esittäjien nimien myötäinen, kun Iloiset Pojat aloittivat Kuolleilla lehdillä ennakoiden jo syksyistä tunnelmaa. Hilpeämpään tunnelmaan johdatteli Kulkurin valssi. Kelpasi sitäkin laulaa, kun iltasellakin oli vielä lämmintä. Virkistävä sade tekee aina hyvää, joten legendaariseksi mainitulta Unto Monoselta tunnelmoitiin yhdessä Sateen tango. Sanoittaja on leppeän kuuloinen Solja Tuuli. Tosin nimen taakse kätkeytyy kenties parhaiten Saukkina tunnettu Sauvo Puhtila.
Georg Ots, Kari Tapio, Olavi Virta ja Meiju Suvas taitavat olla Albatrossia edeltäneiden kappaleiden tunnetuimmat esittäjät. Lauluthan olivat siis Mustanmeren valssi, Myrskyn jälkeen, Hiljaa yössä ja Tahdon sinut.
Janne Kousa

Laulajat olivat sijoittuneet eri puolille puuta.
Teatterilaiset johdattelivat laulujen maailmaan.


Jaa artikkeli: