fbpx

Laulut soivat silloin ja nyt

Valkealan Kirkonkylän Nuorisoseura ry otti ensimmäisenä vastaan Virve Mattilan heittämän uuden haasteen. Yhteistyö toistui ja tiivistyi viime vuodesta. Tälle kesälle valmistui Muistojen Bulevardi – säkeistöjä Laila Kinnusen elämästä. Musiikki vei mennessään niin vanhat kuin uudet näyttelijät, ja taitaapa se viedä myös katsojien sydämet. Eivät Lailan monet laulut ole turhaan elämään jääneet.

Noin 500 henkeä tahtoi nähdä Muistojen Bulevardin ensimmäisenä. Kaikki eivät mahtuneet katsomoon ennakkonäytöksessä. Ensi-illassa keli oli ennusteiden epävarmin, vaikka oli käytännössä oikein onnistunut.

Muutenkin väki tuntuu vierastavan ensi-iltoja. Tällä kertaa näytelmä oli valmis yli viikkoa ennen ensi-iltaa. Puvustuksen ajoituksessa oli haastetta, mutta viimeiset puvutkin olivat edellisen viikon torstain harjoituksissa käytettävissä. Olipa puvustuksessa myös tekemistä. Heidi Hänninen on urakoinut upeaa jälkeä.

Kaikki ajoitukset toimivat ja sanat muistuivat mieliin ajallaan. Virve Mattila pyrkiikin siihen, että yleisölle tarjotaan parasta ensimmäisestä viimeiseen näytökseen. Mukaan lähtevät tietävät, että esitykset tehdään yleisölle. Ehkä juuri siksi tulijoita on jopa enemmän kuin mukaan mahtuu.

Kantaensi-ilta oli sikäli poikkeuksellinen, että vieraiksi saatiin Ritva Kinnunen ja tämän tytär Pauliina Yli-Suvanto.

Varsinkin naiset loistavat kasakkatanssissa.

Laulaen ja tanssien

Laulut ovat parasta Muistojen Bulevardissa, kuten ne olivat Laila Kinnusen elämässä. Kylmät väreet kertovat koskettavuudesta useissa kohdin. Siinä on syy, miksi pääosissa ovat Mattilan naiset eli Virven lisäksi Riina Mattila ja Salla Vainio. Nuorilla on vielä tilaa sisäistää sanomaa, mutta sitä kertyy elämänkokemuksen myötä. Ikäisekseen he ilmentävät hyvin.

Äänissä on varaa vaikka mihin. Riina Mattilan ääni tuntuu olevan hienoisessa murroksessa aikuisuuteen, tai sitten aikuinen rooli muutti ääntä. Huikein suoritus on koelaulu Lasse Pihlajamaan (Arto Karnaattu) orkesteriin. Haastava rytmikin taittuu täydellisesti.

Anteeksipyyntönä esitetty kehtolaulu on kaunein. Vielä vaikuttavampi on sisällöltään viimeinen laulu, joka muistuttaa mutkaistenkin polkujen johtavan samaan suuntaan. Molemmat laulaa Virve Mattila, jonka rooli on Lailana rajan takaa muistella elämäänsä.

Ehdottomasti hauskimmat lauluista ovat Pikku bikinit, jossa Vesa Lipsanen vetää komean ”soolon”, ja espanjalaistanssi, jossa Petteri Kinnunen ”soittaa” kitaraa vahvasti eläytyen. Tunnustan, etten tajunnut, että tässä soitto tulee teknisistä syistä taustalta, kun Niko Tuominen soittaa Milan Misic’nä ihan itse. Molemmat osaavat oikeasti soittaa.

Salla Vainio on myös mainio molemmissa. Rantadiivasta hän taipuu flamencon lisäksi Ritvaksi, Britaksi ja vaikka miksi. Petteri tarjoaa hupia myös ylitunteellisena kampaajana, lähinnä puhe- ja elepuolella.

Mukana ovat todennäköisesti kaikki ne laulut, joita yleisö osaa eniten odottaa. Juoneen ne sopivat luonnostaan. Tokihan Laila laulaa mitä Laila kulloinkin laulaa.

Koreografiat suunnitteli työryhmä, jossa vain Maiju Laurila tuli näyttelijäkaartin ulkopuolelta. Mainittujen lisäksi silmille runsainta tarjoaa kasakkatanssi, jossa varsinkin naiset loistavat.

Riina vaikuttaa paljon ikäistään kokeneemmalta erityisesti kohtauksessa, jossa nuori Laila rakastuu Ville-Veikko Salmiseen. Elmeri Korppi vetää nostoja, jotka saavat yleisön huokaamaan ihastuksesta. Riina on toki keveä, mutta tämän kaltaista ei joka kesäteatterissa nähdäkään.

Salla Vainio lumoaa espanjalaisena. Petteri Kinnunen viihdyttää erityisesti soittajana ja kampaajana.

Taustalla

Sami Ranta ja Heikki Mattila tekevät taustalla täydellistä työtä. Vasta ensi-iltana käytetystä irtomikrofonista syntyi pieni epävarmuus, onko se päällä. Muuten äänentoistoa ei muistanut edes ajatella. Laulu vain soi ja puhe soljui.

Väliajalla soitteli tuttuun tapaan Armas Tiihonen. Ritva Kinnunen kiitteli erikseen viihdyttävää väliaikamusiikkia.

Marja Tiihonen hoiti herkkukioskin lisäksi maalaukset. Keijo Kouvonen ja Heikki Mattila kokosivat työryhmän tekemään lavasteita.

Aikuinen Laila (Virve Mattila) muistelee silloin vielä tervettä ihailua.

Kokemuksia

Virve kertoo Lailana, miten hän minkäkin itse koki. Ainakin Lailan sisar Ritva Kinnunen antoi tunnustusta siitä, miten hyvin Lailaa aina ihaillut Virve oli asioita käsittänyt ja käsitellyt. Silmät kyyneltyen hän kuunteli niin lauluja kuin kerrontaa.

Laila on Skånen murteen painotuksineen ja puhetavallaan haastava ilmennettävä. Virven kerronta pysäytti ajan kulun, kuten rajan tuolla puolen sopiikin. Ehkä minä vain halusin kokea niin paljon, että en malttanut täydellisesti pysähtyä kuuntelemaan enkä ihan ehtinyt tottua puhetapaan. Ehkä levottomana muuten esiin tuleva Laila voisi olla vähän vauhdikkaampi sielultaankin. Tai ehkä Virve vain tuntee hänet paremmin.

Vauhtia tarjoaa sitäkin enemmän sivujuonne, jonka koin perin läheiseksi. Johanna Immosella on kiitollinen rooli toimittajana, joka on tehnyt melkein yhtä hyvät pohjatyöt kuin Virve todellisuudessa. Jeminan sanoiksi Virve on sijoittanut näytelmän viisauksia kuten rohkeuden unelmoida suuresti.

Ajan kuvaa tarjoaa Brigitte Bardot, jolle tytön kuin tytön on vaikea pärjätä.

Nautittavaa

Puheet Päivi Teräväisestä muita kokemattomampana laulajana täytyy jo pyörtää kokonaan. Hän on ottanut laulutunteja ja se näkyy ja kuuluu melkoisena teknisenä kehityksenä viime vuodesta. Vain korkeimmissa äänissä hän joutuu hieman pinnistelemään. Siihen ehkä auttaisi madaltaa hieman sävellajia, sillä Päivin ääni soi keskiäänissä hienosti. Nyt ei tosin laulu tarjoa sitä tunnelmaa, joka edellisessä näytelmässä Nuoruusmuistoja saavutettiin.

Täytyy todeta, että nautittavaa laulantaa on kaikilta. Edes laulukilpailuissa ei tarvitse mollata muita nostaakseen päätähteä esiin. Laila vain on ihan loistava.

Muista jäävät erityisesti mieleen Mamma Italian ja Vieno Kekkosen roolit, jotka laulaa Mira Peussa, sekä Oona Sailio, joka soi herkän puhtaana mainiosti yhteen Riinan kouluikäisen Lailan kanssa kappaleessa En koskaan kiusaa Kallea.

Hauskimmat sanalliset hetket syntyvät pohdinnasta, millä lihaksilla sitä lauletaankaan. Arvovaltainen tuomaristo naurattaa väkisin. Ovelia ovat myös mainokset.

Lauri Oleniuksella on helppo rooli lehtikioskin pitäjänä. Lehtien kautta kerronta etenee vauhdikkaasti.

Pauliina Yli-Suvanto kehui väliajalla erityisesti Lauantain aitoa tunnelmaa. Bikinilaulu oli hänenkin mielestään hauskin.

Aiemmin mainittujen lisäksi Lailan muistoja tuovat esiin: Ari Teräväinen, Jenni Rautiainen, Antti Salmela, Kristina Pokki, Kaisa Leino, Inka Salakka, Altti Lehmusmetsä, Venla Peltola, Kea Immonen, Valtteri Immonen ja Emma Teräväinen. Heillä kaikilla on monta roolia.

Ensi-iltaan luvattu yllätys oli Ritva Kinnusen poikkeuksellisen lyhyet, hauskat ja ylistävät kommentit ja Pauliina Yli-Suvannon herkkä tulkinta laulusta: Toiset meistä. Liikutus vaikutti ääneen, joten Pauliina henkäisi esityksen jälkeen, että selvisinpä. Tämä laulu jäi muiden tavoin soimaan.

Kun näytelmä koskettaa, naurattaa ja vähän itkettää sekä saa nauttimaan liikkeen ja sävelkulkujen kauneudesta, on onnistuttu. Kiihkeä rakastuminenkin on esitetty niin kauniisti, että lapset voi huoletta ottaa teatteriin mukaan. Viimeinen esitys on sunnuntaina 11.8. Ei kannata luottaa, että siihen mahtuu mukaan.

Ihmettelen myös, jos tähän näytelmään ei kukaan muu tartu, jos sopivat laulajat löytyvät

• Auli Kousa

Artikkelikuva: Pauliina Yli-Suvanto lauloi ensi-illan päätteeksi, sen mitä tunnemuistoiltaan pystyi, kappaletta Toiset meistä.

Laila Kinnunen (Riina Mattila) ihailee Ruotsista tulleen paketin antia ystäviensä kanssa.
Jaa artikkeli: