fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lempinimeltään kuin nuoriso

Suomessa on enemmän kuin 50 eri muurahaislajia. Lajien erottaminen toisistaan ei olekaan kovin helppoa.

Lajeja

Todennäköisimmin nähtävä muurahainen on tupsukekomuurahainen. Levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.

Sisään todennäköisimmin änkeää häiriköksi pihamauriainen. Lajilla on yksi kuningatar. Pihamauriaiset voivat elää monia vuosia.

Keltiäisen väritys on hyvin erottuva. Laji kasaa noin jalkapallon kokoisia multakekoja.

Siloviholainen voi nostattaa paukaman, nipistettyään ikävästi ihoa. Työläiset puolustavat aggressiivisesti pesää.

Pikkuliekomuurahainen on Suomen lajeista pienin.

Aitohevosmuurahainen puolestaan kuuluu Suomen suurimpiin lajeihin. Se tekee käytäviä hirsiin ja havupuihin. Siksi niiden torjuntaan on syytä kiinnittää huomiota.

Niivermäen muurahaiset ahertavat.

Merkitystä

Muurahaiset voivat lajista riippuen olla myös tärkeitä pihalle. Ne ovat lintujen ravintoa ja ovat muutenkin tärkeä osa ravinnekiertoa.

Sokeria muurahaiset hakevat kasvinesteistä. Joillakin kasveilla kuten terttuseljalla, tuomella, aitovirnalla ja sananjalalla on mettä erittäviä rauhasia. Niiden nektari houkuttelee muurahaisia. Sokeria muurahaiset saavat myös kirvoilta mesikasteen muodossa.

Pienestä koostaan huolimatta muurahaiset eivät ole kovinkaan lempeitä. Kun vaara uhkaa tai olosuhteista tulee epäedulliset, löytyy niiltä hellyyttä siirtää pesässä olevat toukat ja kotelot kiireesti turvaan. Joskus muurahaiset voivat kaapata haltuunsa eri lajin pesän ja orjuuttaa sen asukkaat.

Muurahaisten työläiset ovat vaarassa joutua lintujen suuhun tiedusteluretkillään. Termiitit, muurahaiskarhut ja muurahaiskävyt ovat myös uhkina. Paljon muurahaisia kuolee toisten muurahaisten kanssa taistellessa.

Muurahaisia on ollut jo muinoin. Ne ovat aitososiaalisia, pistiäisiin kuuluvia hyönteisiä. Napa-alueilla ja muutamilla etäisillä saarilla niitä ei ole. Myrmekologeilla rittää tutkittavaa, sillä lajeja on kuvattu yli 12 000.

Kulttuurin tuottajat

Niivermäessä kävi vapun jälkeen kuhina muurahaispesässä. Eikä liikenne tuntunut kauas suuntaavan. Päivien päästä saatiin vielä maahan valkeutta. Jotakin pohjaa voi siis olla Nurmeksessa kuullussa sanonnassa: ”Jos muurahaiset keväällä pysyttelevät pesässään, niin vielä tulee lumisateita. Jos ne vaeltavat kauempana, niin lunta ei enää sada sinä keväänä.”

Muurahaisten asema kulttuurissa on hyvin tunnettu. Muurahaisten aherrus on päätynyt lauluun Ihme ja kumma. Nurmeksessa kerrottiin pienten muurahaisten talon kivijalassa ennustavan talon köyhtymistä. Isot sen sijaan tiesivät talon rikastumista.

Ant-Man on suunnattu varhaisnuorille ja sitä vanhemmille. Stan Leen ja Jack Kirbyn 1962 luoma hahmo on seikkaillut monissa Marvelin sarjakuvissa ja useammassa elokuvassakin. Erityiseksi hahmon tekee mahdollisuus kutistumiseen.

Heinäsirkka ja muurahainen on Aisopoksen satu. Oma versionsa siitä nähdään TaoTao -animaatiosarjassa. Tiettyä lainalaisuutta on myös Ötökän elämää -animaatiossa. Siinä heinäsirkkoja on enemmän, eivätkä ne soittele viuluaan. Pikemmin ovat melkoisia kelmejä vaatiessaan muurahaisia keräämään ruokansa. Vastaanhan siinä on käytävä. Siksi Flik-muurahainen hankkii apua sirkusötököiltä. Elokuva julkaistiin alun perin 1998 Yhdysvalloissa. Meille se ehti seuraavana vuonna.

Vähän ennen Ötökän elämää ehti julkaisuun Antz-Muurahaizet. Ihmettelyä aiheuttikin, miten kaksi muurahaisanimaatiota julkaistiin niin lähekkäin. Sattumaako? Monien mielestä ei.

Muurahaisten kauhussa ihmisten rooli onkin sitten isompi. Poika ystävystyy muurahaisten kanssa ja puolustaa näitä tuholaistorjujalta. Se pohjautuu kirjaan, joka julkaistiin 1999. Elokuva on uudempi.

1989 julkaistussa Kulti, kutistin kakarat -elokuvassa pikkuriikkisiksi muuttuneet lapset matkaavat muurahaisen selässä.

Viime vuosituhannen lopulla olivat muurahaiset toden totta julkisuudessa.

JK

Jaa artikkeli: