fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kirjoja

Luontoa lapsille
Minerva on kustantanut uuden luontotietokirjan lapsille. Lapsen oma metsäkirja on Titta Kuisman ja Laila Nevakiven käsialaa. Titta on muotoillut tekstit ja Laila kuvat.
Kirja on sekä tarina että tietoteos. Se on yhtä sekalainen ja moni-ilmeinen kuin kantensa, jossa liito-orava on suurempi kuin hirvi tai ihminen.
Luonto avautuu Nuppu-liiturin näkökulmasta. Osa aukeamista on kuitenkin metsän asukkaiden esittelyä. Kirja toimii siten myös ihan sekaisin lukien, mikä sivu milloinkin sattuu kiinnostamaan. Kirja kuvaa syksyn tuloa. Sen voi säästää myös joululahjaksi. Sen verran käväistään myös talvessa.
Hieman kurkistetaan myös niiden olentojen maailmaan, joita aikuiset eivät näe. Puut osaavat puhua. Muuta merkillistä metsän väkeä esitellään yhden aukeaman verran.
• AK

C Minerva

Tanssilavojen historiaa
Martti Linnan Tanssilavojen Suomen esipuhe alkaa sanalla Valkealassa. Se on lupaavaa. Kymenlaaksosta on muitakin mainintoja. Aino Niemestä on kuva, tosin hyvin pieni.
Kuvilta odotin enemmän. Sitä tuntua, että tällaisten hetkien takiahan sinne lavoille lähdetään. Mennään vaikka sää olisi lähellä nollakeliä syksyn hiipiessä. Tai taivaan tullessa täydeltä vettä, kunhan vain lava on katettu.
Lavatanssien historiasta kiinnostuneen kannattaa kirjaan tutustua. Erityisen mielenkiintoisia ovat Kariston kirjassa kuvat menneiltä vuosikymmeniltä. Niitä soisi olevan enemmänkin.
Dervisseillä on noin 800 vuoden historia miesten tansseista. Vasta melko lyhyen aikaa on naisia otettu mukaan. Esimerkiksi joissakin venäläisissä kansantansseissa voi nähdä miehiä tanssimassa kahdestaan tai riveissä. Ja yhtälailla voi nähdä pelkästään naisia esittämässä toista tanssia. Se, ettei tanssissa ole mukana kuin yhtä sukupuolta on siis vähintäänkin satoja vuosia vanha asia.
Voisikohan olla niin, että miesten välinen halaaminen tai käden laittaminen olkapäälle on jo leimattu väärällä tavalla? Sulhasen on helppo laskea halinsa morsiameen verrattuna. Onko näin ollut perinteisesti?
Maininnat nais- ja miesparien hyväksymisestä jäävät taustoitukseltaan suppeaksi. Sen sijaan, että kirjoittaja pohtisi, miksi erityisesti miesparien tanssiminen on herättänyt kielteistä suhtautumista, hän painottaa hyväksymään asian. Sellainen saattaa pikemmin pitää yllä vastustusta kuin helpottaa sitä.
• JK

C Karisto

Fiftari-Suomi
Aho & Soldan Suomi 1950-luvun väreissä on Gummeruksen julkaisema valokuvateos. Teksti on Henrik Meinanderin.
Retromuodin myötä paikoin voisi kuvien luulla olevan uudempiakin. Mansikkaa myydään torilla puisista laatikoista ja pärekoreista. Entisenlaisia täyteen ahdettuja lehtikioskejakaan ei nykyään katukuvassa näe.
Kuvilla voisi olla jonkinlaisia selityksiä. Tekstit kertovat ajasta ja antavat jonkinlaista osviittaa. Monesti jää kuitenkin epäselväksi jo se, mistä kuvat ovat otettu.
Paikoitellen rajaus on turhan tarkka. Osa taas on kipeästi rajaamisen tarpeessa. Eräässä kuvassa henkilöt seisovat. Silti heidän yllään on ilmatilaa, mutta jalat eivät näy kokonaan.
Kuvien visuaalinen anti vaihtelee. Herää miettimään, onko aiheeseen sopivuus mennyt valokuvan tason edelle. Jotkut kuvat ovat kuin postikorteista.
Historiasta kiinnostuneiden kan­nattaa kirjaan ehdottomasti tutustua. Ja siitä voi saada vinkkejä, millaisia asioita kuvata. Mutta joistakin kirjan kuvista selviää myös, millaisia kuvakulmia kannattaa välttää.
• JK Artikkelikuva C Gummerus

Jazzin lumoissa
Eila Kaarresalo-Kasarin muistelmateos Jazztyttö on Aviadorin kustantama.
Kuvia voisi olla enemmänkin. Eila kirjoitteli lähes 30 vuotta elokuvaohjaaja Elia Kazanin kanssa. Nimenä lienee monelle tuttu esimerkiksi Elian ohjaama Eedenistä itään.
Jazzin ystäville kirja varmastikin parhaiten sopii. Monelle heistäkin kirja saattaisi toimia paremmin tietokirjamaisesti rakennettuna.
Sieltä täältä löytää materiaalia, joiden luulisi kiinnostavan kansainvälisestikin. Viitisensataa sivua on monen tunnin luku-urakka, johon kuka tahansa ei ylipäätään ryhdy.
Eila on ohjannut ja tuottanut kolme lyhytelokuvaa, joten aineiston käyttäminen dokumentin teossa voisi toimia kirjaa paremmin.
• JK

C Aviador

Sairasta sakkia
Gaudeamus julkaisi Pekka Valtosen kirjan Hullun keisarin hovissa – Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa.
Nimestä ei osaa vetää johtopäätöksiä kirjan sisältämiin väkivaltakuvauksiin. Paikoitellen on tekijä yltynyt luettelemaankin niitä. Sanoisin varmuudeksi K-16 ikärajaksi, koska ainakin sen kirjan tapahtumien näyttäminen elokuvissa vaatisi.
Kirjan idea toimisi paremmin esimerkiksi taidekirjana. Taiteen takia minä tähän ylipäätään halusin tutustua.
Nykyään harva kehtaisi ehdottaa häitä edes pikkuserkkunsa kanssa. No ennenpä oli aviopari, jossa mies oli vaimonsa eno. Eikä se ollut ainoa sukulaisten solmima suhde.
Etenkin Hapsburgien suvun miehet ovat tunnettuja poikkeavista leuoistaan. Tutkijoiden mukaan syynä eteen työntyvään, kookkaaseen alaleukaan oli juuri kumppanin etsiminen omasta suvusta. Tähän sukuun Rudolf II kuului.
Kristiina Vuoren Neitsytkruunu puolestaan vie 1400-luvun lopulle. Tammen kirja sisältää väkivaltakuvauksia, joiden takia olisi hyvä olla jotakin varoitusta tai ikäsuositusta kannessa.
En kuvitellutkaan, että kirja olisi lempeä kuvailu. Mutta kirja sortuu paikoin yksityiskohtiin väkivallan suhteen.
Olisi tärkeä tietää, miksi kansat ovat seuranneet väkivaltaa sivusta vuosituhansien ajan.
Sanotaan, että Errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä. Gladiaattoritaistelut, kauhueloku­vat ja muut pahuuden kuvaukset ovat historian saatossa vieneet ihmisiltä paljon aikaa. Sen olisi voinut käyttää ajattelun kehittämiseen, hyvän tekemiseen ja muuhun rakentavaan.
• JK

Jaa artikkeli: