fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukemista

Syvään päähän

Jari Lindström kertoo aikoneensa kirjoittaa joskus elämänkerran. Syvään päähän ilmestyi loppukeväällä WSOY:n kustantamana. Syvään päähän lähtee liikkeelle lapsuudesta Voikkaalla, koukkaa voimailun kautta ja viipyy suhteessa työvuosiin vain vähän aikaa tehtaalla.

Pääosaan nousee politiikka. En pysty välttymään ajatukselta, että se jollakin tavalla vei kirjoittajan. Sen verran Jari Lindströmiä tunnen, että tekstiin on suhteellisen helppo uskoa, vähintään hänen näkökulmanaan. Sen verran tunnen myös politiikan ja sosiaalisen median ilmiöitä, että maalittaminen ja muu vihapuhe kuulostaa aidolta.

Viihdyin hyvin Jarin oman elämän kuvauksissa, vaikka ympäristö ja harrastukset ovat vieraita. Politiikan puolella odotin parempaa selitystä pysymisestä hallituksessa. Konsensus ja työn ja vastuun jatkaminen eivät vakuuta riittävän arvokkaina perusteina asialle, jonka kansa näkee petoksena. Yllä pidetyt rakenteet ovat monelta osin mätiä.

Siitä Jari Lindström ansaitsee täyden kiitoksen, että hän avoimesti myöntää monta virhettä ja näyttää tunteensa. Kaikkia virheitä hän ei voinut eikä ehkä vieläkään voi nähdä. Tuskin hänen kuuluukaan nähdä. Hän teki ratkaisunsa niin kuin itse parhaaksi näki.

Sivistynyt käytös ehkä menee joissain tilanteissa ohi aitouden, mutta se on sentään parempi ratkaisu kuin se sonta, jota hän on ratkaisunsa tehtyään joutunut kokemaan.

Syystä Jari sai eduskunnassakin kuitenkin nimenomaan aitoudesta kiitosta, yli puoluerajojen. Henkilökohtaisesti arvostan erityisesti hänen rohkeuttaan kysyä kunnes ymmärtää. Näin ei normaaliin poliittiseen jargoniin ole tarvinnut ainakaan samalla tavoin turvata kuin monen muun poliitikon.

Enpä ihmettele, että into politiikkaan on sammunut täysin, kun ei kaupungissa edes arvosteta työministerinä hankittua kokemusta.

Kirjan luulisi paikallisesti kiinnostavan, sillä se vilisee tuttuja nimiä, ketä kiittäen, ketä vähintään ihmetellen. Mainitaanpa siinä myös Valkealan vapaa-ajan asunto.

• Auli Kousa

Joskus saa myös pysyä entisessä

Paula Noronen on onnistunut naurattamaan sutkauksillaan. Mietin silti etukäteen, mahtaako hänen kirjansa olla lukemisen arvoinen. Hulvaton tarina Räkkärimarketin kassa hykerryttää, välillä ääneen.

Tarja Kulholla on tapana innostua, varsinkin juotuaan, mitä hän ei onneksi tee kovin usein. Tarina alkaa kiertyä esiin muun muassa Vantaan harrasteopiston etäkurssin tehtävien kautta. Uusi suunta elämälle ei vain tunnu olevan tarpeen, kun kassalla on sopivan riemukasta ja mielenkiintoista. Luonnekuva avautuu muun muassa Tarjan toteamuksesta, että suuri osa ihmisistä on juuri sellaisia, että he uskovat, mitä sanotaan.

Tytär Ula on vahva persoona: ”Haloo, miksi minä karkaisin koulusta? Olen tokaluokkalainen enkä mikään idiootti.”

Kirjan kuluessa saadaan tavata jos jonkinlaista kulkijaa. Tarja avaa uudella tavalla satujen maailmaa. Poika vähän huolettaa, kun tämä on vaihto-oppilaana, ei kuitenkaan niin paljon, ettei voisi siirtyä puhumaan puolison kanssa, kun poika pyytää rahaa.

Keskustelu tavallisuudesta päätyy siihen, että tällä tavalla tavallinen on hyvä olla.

• Auli Kousa

Tehtävä kirja

Lydia Crookin suunnittelema ja Kariston suomeksi kustantama kirja soveltuu harvinaisen huonosti luettavaksi. Kirjaa Osaisinpa piirtää – Aloittelijan opas raapusteluun ei oikein voi edes arvostella ennen kuin on yrittänyt tehdä sen tehtäviä. En kovin pidä kirjan paikoin kovin mustasta ilmeestä, mutta ehkä se kannustaa yrittämään parempaa. Tarjolla on opastusta muun muassa yhtenäisestä viivasta, moniulotteisuudesta, perspektiivistä, syvyysvaikutelmasta ja liikkeestä.

Ensivaikutelma oli alakoululaiselle sopivasta kirjasta. Mutta ei piirtämisen opettelulla liene ikärajaa. Vain koulussa piirtänyt voi kirjan avulla palauttaa osaamisen mieleen ja oppia todennäköisesti myös jotakin uutta.

• Auli Kousa

Kilven runoja

Tutustuin Eeva Kilven tarkastamaan uusintapainokseen koosteesta Perhonen ylittää tien.

Kirja on kellertävä ja teksti pientä. Runojen pituudet vaihtelevat kolmesta sanasta kolmeen sivuun.

Runoilla ei ole suorasanaisen tavoin järjestystä, vaikka kirjassa on osioita. Niinpä selasin teosta sieltä täältä. Ensi katselulla en löytänyt runoja, joista olisin pitänyt. Muoto on hyvä, ja ajatuksiin jää miettimisen varaa. Sisältö on kuitenkin tärkein.

Toisella kerralla osui jo paremmin. Ne, joista en pitänyt, piiloutuivat. Löytyi jopa elämän aarteita, luontoa ja rakkautta. Suuria kysymyksiä elämästä, olemisesta ja olemattomuudesta jään miettimään, vaikka noista ensin silmiin osuneista en ainakaan oppia ota.

• Auli Kousa

Jaa artikkeli: