Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukemista

Muistoja Karjalasta
Lotta Sofia-Saahkon Papan kanssa kahvilla kertoo Jorma-papan tarinaa. Tammen kustantaman kirjan Lotta ja pappa ovat tulleet tunnetuiksi yhteisistä videoista, joilla he esimerkiksi laulavat.
”Mutta ei myö ruvettu lapsia tekemään heti alkuun, kun piti ensin oma elämä suaha kuntoon. Naimisissa oleminen kun on sellainen yhteinen yritys. Jos sitä ruppee heti lapsia hankkimaan ennen kuin omat asiat on kunnossa, voi käyvä huonosti.”, kertoo pappa avioliitostaan.
Kirja jakautuu moneen lukuun, ja mukana on kuvaliite. Mukaan on helppo lähteä. Kirjan tarinoissa on niin huumoria, kuin koskettavuuttakin. Jännitystäkin on mukana. Kaikkien tarinoiden perustuessa tositapahtumiin on joitakin nimiä muutettu ja eräitä kertomuksia yhdistelty.
Janne Kousa

Kuva: C Tammi

Hyönteiset kuvissa
Kurkistus hyönteisten maailmaan on helppolukuinen tietokirja Pieneltä Karhulta. Seija Niinistö-Samelan tekstit yhdistyvät Juha Samelan valokuviin. Hyönteisten ystäville kirjaa suosittelen lämpimästi. Erityisen kaunis on kuva kimalaisesta kukassa. Kimalaisen turkissa on vaaleaa siitepölyä. Herkkä kukkaismaailma yhdistyy kimalaisen dramaattiseen olemukseen. Lähikuvissa pääsee näkemään yksityiskohtia, joten kirja tarjoaa myös hyviä malleja piirtäjille. Luonnossa hyönteisillä on oma paikkansa. Niitä auttaa jo sillä, ettei roskaa ympäristöä.
Janne Kousa

Kuva: C Kustannus Oy Pieni Karhu.

Pohjoista luontoa
Ville Heikkinen, Pertti Koskimies, Jarmo Manninen ja Markus Varesvuo tekivät Otavan julkaiseman kirjan Katoava talvi – Pohjoisen eläimet ilmaston muuttuessa. Kuvallisesti erityisen ansiokas on lähikuva saukosta, jonka turkkia koristaa jää. Pohjoisen eläimet ovat niin hyvin sopeutuneet vallitsevaan kylmyyteen, että jos talvista tulee entistä leudompia, on niillä vaikeuksia sopeutua. Kirjan kuvissa pääsee lähelle luontoa. Jäin kaipaamaan enemmän vuoden luontokuvan tittelin ansaitsevia, tai sitä läheneviä otoksia. Paljon kuvia nähneelle valokuvat eivät tarjoa paljoakaan uutta havaittavaa. Tarkoituksessaan kirja kyllä onnistuu hyvin. Pohjoinen luonto on kaunis. On toivottavaa, että löydetään kestäviä, hyviä keinoja sen säilymiseksi.
Susien kohdalla esitetään, että laumana ne saalistavat hirviä, ja hajaantuneena käyvät pienempien eläinten kimppuun. Voinee vetää johtopäätelmän, että sitä vaarattomampia sudet ovat, mitä yhtenäisempiä ovat niiden laumat. Vaikka villieläinten kohdalla on aina syytä olla varovainen, juontaa susiviha kuitenkin juurensa 1800-luvulta. Toisesta lähteestä selvitin, että susien takia arvioidaan Suomessa kuolleen 77 ihmistä 1800-luvulla. Suomalaisen onkin tilastojen valossa enemmän syytä varoa esimerkiksi koiria ja tiellä vastaan tulevia hirviä.
Janne Kousa

Kuva: C Kustannusosakeyhtiö Otava

Elokuvana tulossa
Pertsa & Kilu -Viimeiset kaanit -tarina ilmestyi alun perin 1951. WSOY:n julkaisemassa uudessa painoksessa näkyvät kansikuvassa esimerkiksi pääosia näyttelevät kotkalaiset Oskari Mustikkaniemi ja Olavi Kiiski. Elokuvan musiikkien äänityksiä tehtiin Kotkan konserttitalolla Kymi Sinfoniettan kanssa. Elokuvan ensi-ilta on siirtynyt ensin marraskuulta joulukuulle, sitten tammikuulle ja edelleen kevääseen. Kirjaan ehtiikin hyvin tutustua ennen elokuvan näkemistä.
Ajankuva yltää paikoitellen mainion hersyväksi. Jännärit ja intiaaniromaanit menevät huvittelusta, joten niiden kohdalla seikkailija ei puhu lukemisesta. Mieleeni herää, että tällaista suhtautumista voisi yhdistää tietoon. Avoimesti ihmetellen ja tutkiskellen etsisi tietoa, eikä sitten pitäisikään sitä enää edes lukemisena, vaan suorastaan huvitteluna. Sillä onhan olo varmasti keveämpi, kun iloitsee kerätessään tietoa. Kannattaa siis käyttää hillitysti sitä tuskaista sanontaa tiedosta.
Janne Kousa

Kuva: C WSOY

Kasvattavat ajat
Antti Saaren Kasvatusteoria antiikista nykypäivään tuo esille aikojen saatossa tapahtuneita muutoksia. Gaudeamuksen julkaisemasta kirjasta kasvatus- ja koulutusalan toimijoiden lisäksi pohdittavaa saavat esimerkiksi historianystävät. Koulutuksella on ollut jo pitkään merkittävä vaikutus siihen, miten ihmiset ajattelevat ja toimivat. Kirja valottaa pitkältä ajalta suuntia, jotka ovat vaikuttaneet ajatteluun. Kun vanhemmat, tai opettajat kohtaavat kapinoivan lapsen, tai nuoren, ei tilanne ole uusi. Aristofaneen näytelmässä yli 2400 vuotta sitten Feidippides katsoo, että lapset voivat kasvattaa typeriä vanhempiaan. Vedän tästä sen johtopäätelmän, että aikuisten tulee pyrkiä olemaan mahdollisimman viisaita, jotta lapsilla on mahdollisimman vähän perusteita alkaa kasvattamaan heitä.
Janne Kousa

Kuva: C Gaudeamus.

Keskusteluja
Vanha nainen tanssii hämäsi. Ajattelin, että Into Kustannuksen kirja olisi jonkinlainen värikuvin varustettu teos tanssin arvosta ikääntyessä. Ajatus vanhuuden neutralisoinnista on mielestäni hyvä. On varmasti keski-iän ylittäneitä, joiden fyysinen ja henkinen kunto on parempi, kuin joidenkin nuorten. Sinänsä siis ilmausta vanhasta naisesta ei tarvitse ottaa loukkauksena. Eikä vanha mies ole sen loukkaavampi. Minä olen nyt 34-vuotiaana kokenut oloni vanhaksi jo monet kerrat. Toki sentään nuoreksikin. Se, miten vanhenemiseen suhtautuu, onkin itsestä kiinni.
Eveliina Talvitien kirja erityisesti politiikan kohdalla eksyy mielestäni sivuraiteille. Paikoin keskitytään tiettyyn näkökulmaan, josta on vaikea irrottautua. Siitä itse tanssistakin on kyllä kerrontaa, ja kannen kuvasta näkyy liikuntaharrastus. Naisten tarinoissa sukelletaan pinnan alle, joten kirja tarjoaa erilaisia näkemyksiä pohdittaviksi.
Janne Kousa

Kuva: C Into Kustannus Oy

Yläkoulussa
Homma hallussa Keiko Carter on Debbi Michiko Florencen yläasteelle sijoittuva romaani. Keikon parhaat ystävät ovat Audrey ja Jenna. Kesäloman lähestyessä loppuaan kolmikon välit eivät ole ennallaan. Audrey ja Jenna ajautuvat erimielisyyksiin. Keiko ei haluaisi valita kummankaan puolta.
Debbi käsittelee fiksun oloisesti ihmissuhteita, ja kirjaa on mukava lukea. Erityisesti kirjan äärellä viihtyvät nuoremmat, mutta antaa se aikuisellekin pohdittavaa. Joskus melko yksinkertaisetkin asiat nimittäin unohtuvat elämän pyörteissä. Voin kuvitella, että kirjaa vuorotellen ääneen lukemalla ylläpitää ja harjoittaa ilmaisutaitoja samalla kun viettää yhteistä aikaa.
Janne Kousa
Artikkelikuva: C WSOY


Suo ja Riikka
Tammen julkaisema Sodankylän Jeanne d’Arc-Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi kertoo kansalaisvaikuttajasta. Toinen kirjoittaja on Joonas Lehtonen. Riikan kotikylästä löytyi suojellulta suolta Euroopan merkittävimpiin kuuluva malmiesiintymä. Viiankiaapa kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja Natura 2000-verkostoon. Kaivossuunnitelmia on silti edelleen. Riikka vastusti hanketta jo lapsena. Voi yllättää, että armeijan käyneenä ja metsästyskortin omaavana Riikka on Vihreän liiton poliitikko. Aivan hän ei päässyt eduskuntaan.
Kirjassa ei valitettavasti ole kuvia Viiankiaavan linnuista, kuten suokukosta. Saadakseen käsityksen suon arvosta kannattaa etsiä lisää tietoa. Kirjasta voi saada inspiraatiota vaikuttaa tärkeisiin asioihin. Riikan lausahdus: ”Maailma on sellainen, millaiseksi me sen rakennamme.”, on mielestäni osittain totta. Maailma on kuitenkin myös sellainen, millaiseksi me annamme sen rakentua. Jos uskomme valheisiin, torjumme totuutta. Jos vähättelemme itseämme, emme usko mahdollisuuksiimme. Erilaisia näkemyksiä on hyvä lukea ymmärrystä kehittääkseen. Siitä voinevat kaikki olla samaa mieltä, että Viiankiaapa on merkittävä alue.
Janne Kousa

Kuva: C Tammi
Jaa artikkeli: