fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukemista ja kuunneltavaa

Sanoja ja sanojia
Martti Vaalahti
kirjoittaa kiinnostavasti sanojen ja sanomisten merkityksestä ihmiselämässä. WSOY julkaisi kevään alussa kirjan Sanojen supervoima – Näin valitset sanasi oikein ja onnistut elämässä.
Kyse ei ole alansa asiantuntijan eli konsultin esityksestä, jossa hän korostaisi omaa erinomaisuuttaan, vaikka elämän aikana kertynyt oppi on osa sisältöä.
Martti Vaalahti varoittaa kehumasta itseään tai yrittämästä voittaa sanasodan. Hän kertoo esimerkkejä, joissa kukaan ei halua kuulla, koska puhujat saavat kuulijat tuntemaan itsensä arvottomiksi tai väärin ymmärretyiksi.
Hän neuvoo, miten sanat vaikuttavat tunteisiin ja paljastavat sanojan ajatuksia, miten antamalla saa ja että jokainen on tunnealalla. Kaikki lähtee siitä, miten puhuu itselleen. Ei pysty olemaan moittimatta toisia, jos moittii koko ajan itseään.
Suosittelen tässä ja tämän tapaisissa kirjoissa paperista tai e-kirjaa, jonka sisällön pystyy kopioimaan. Rivitys ei onnistunut, mutta sitä korjatessani luin samalla ja korostin eri tavoin tärkeitä kohtia. Se vaatii lisäaikaa tietokoneella, mutta on paljon mukautuvampaa ja käytännöllisempää kuin alleviivaus tai marginaalihuomauttelu.
Tämä kirja on tosin niin täyttä asiaa, että merkintöjä syntyy lähinnä lisäoivalluksista tai muistutuksista itselle. Useimmat myytävät e-kirjat tosin on suojattu kopioinnilta. Otteita niistäkin pystyy ottamaan talteen.
• AK

Lapset saaristossa
Astrid Lindgrenin rakastetuimpiin klassikoihin lukeutuu varmasti Saariston lapset. Yllättäen Maria Nilsson Thoren kuvittama Saariston lapset: Pelle saa pienen eläimen on ensimmäinen romaanin pohjalta tehty kuvakirja.
Piirroksilta jäin kaipaamaan enemmän teknistä haastavuutta. Haukkumaan en niitä ala, vaikka kirjassa koira onkin. Piirtäminen on haastava laji.
Tarina on herttaisen mukava ja pientä jännityksenvirettäkin on ilmassa. Kirja on helppo kuvitella vaikka kesämökillä tai isovanhemmilla luettavaksi, karenssin loputtua.
JK•

Sisäinen tieto ohjaamaan
Kun päättelyn rajat tulevat vastaan, todellinen keksijä ja kehittäjä hakee ratkaisua intuitiosta. Otavan kustantamassa tietokirjassa Intuitio3 Asta Raami avaa käsitettä jakamalla sen kolmeen eri tyyppiin: vaistopohjainen, tietopohjainen ja superintuitio, joka ylittää mielen rajat.
Johdanto kertoo tarinan suomalaisesta keksijästä. Hän tarjosi keksintöään viidelle suomalaisyritykselle. Lopulta amerikkalainen pieni yhtiö osti keksinnön.
Suomeen patentti tuli takaisin, kun yksi alkuperäisen tarjouksen saaneista osti kyseisen yhtiön. Nykyisin lähes jokainen suomalainen saa hanasta suoraan sopivan lämpöistä vettä. Englannissa käydessäni vielä törmäsin erillisiin kuuma- ja kylmävesihanoihin.
Tästä ei ole mitään opittu. Pois Suomesta myytiin myös keksintö, jossa polttopuun lämpötehoa ja palamispuhtautta lisätään vedellä. Kyseessä on sama keksijä Ville Widing.
Kun keksintö kuulostaa aiempiin päätelmiin sopimattomilta tai tarpeettomilta, siihen ei uskota. Kun jokin ei mahdu vanhaan ajatusmalliin, se ei voi toimia. Tutkijayhteisö rakentaa uutta vanhan mallin perustalle.
Asta Raami todistaa tämän päättelyketjun virheellisyyden ja haitallisuuden.
Asta toteaa, että mahdottomia ongelmia ei ole. Pitää vain ottaa käyttöön yhteystaidot, jotka näkevät itse pystytettyjen rajojen yli koko valtavaan ratkaisuavaruuteen.
Oletko joskus pohtinut, oliko ensin muna vai kana? Kirja antaa vastauksen ja ohjaa kysymään oikein, etsimään ratkaisua päinvastaisesta suunnasta ja huomaamaan oma epäloogisuus.
Joskus on syytä liittää asiantuntemusta yhteen, jolloin yksi superintuitioon yltävä voi hakea ratkaisuja useampaan ongelmaan kuin oman tietonsa pohjalta keksisi etsiä.
Olisi typerää keksiä ”pyörää” uudelleen, mutta niin tekevät kaikki omaan tieteenalaansa ja sen perinteeseen sitoutuneet, jos kyseinen ala ei ole ”pyörää” keksinyt.
Kannattaa ottaa mallia lapsilta, joilla yhteys intuitioon on tallelle, ja kysyä heiltä usein ratkaisuja ongelmiin.
Jos tulokset eivät sinänsä ratkaise ongelmaa, ne voivat olla huikeita, jos lasten pidäkkeettömät vaistot osataan yhdistää aikuisen kokemukseen ja tietoon.
Suurimmat keksijät ovat säilyttäneet sisällään lapsen kaltaisuuden. Osaa heistä Asta Raami on kirjaansa haastatellut.
• AK

Kullekin omansalaisia kiharoita
Ihmettelin, kun hiukseni alkoivat muuttua taipuisiksi samoihin aikoihin, kun harmaita hiuksia ilmaantui. Harmaat hiukset ovat yleensä paksumpia ja periaatteessa jäykempiä.
Vastaus selvisi, kun tutustuin uuteen Curly girl -aatteeseen. Se on yksi alue pyrkimystä eroon haitallisista kemikaaleista ja kohti luonnollista kauneutta ja terveyttä.
Olin kemikaaleille aiempaa enemmän herkistyttyäni jättänyt pois kaikki tavalliset shampoot ja hoitoaineet. Ne olivat ehkä saaneet hiuksiin kiiltoa, mutta samalla poistaneet niiden luonnollisen elävyyden.
S&S kustannus julkaisi suomeksi Lorraine Masseun ja Michele Benderin kokoaman oppaan erilaisista kiharatyypeistä ja hiusten luonnonmukaisesta hoitamisesta.
Kukin löytää kirjasta oman kiharatyyppinsä ja juuri sille sopivan tavan hoitaa ja leikata hiuksia. Mukana on erilaisia itse tehtäviä hoito- ja käsittelyaineita sekä kampausten muotoilua. Kaikille sopiva päänahan rauhoittaja on esimerkiksi laventelivesi.
Asiakkaidensa parasta ajattelevalle kampaajalle kirja on perusteos.
Kirjasta selviää, mitkä ainesosat ovat pahiksia niin luonnon kuin hiusten kannalta. Samoin neuvotaan, mitä aineita kannattaa shampoossa tai hoitoaineessa olla.
Kirja on selvästi naisille, mutta myös miehet ja lapset huomioidaan. Lyhyet horoskoopit ovat hauska lisä. Täytyy tunnustaa, että omani ainakin osuu tapaani hoitaa hiuksiani. Kaikki lukemalla vahvistaa luontevaa suhtautumista synnyinlahjoihinsa.
Joillakin on oikeasti suorat hiukset, eikä joidenkin kiharoita mikään myrkky suorista. Jokainen on kauneimmillaan luonnon mukaan hoidettuna. Muoti kaunistaa vain muutamia.
• AK

Eroon tunnelukoista
Osuin tekemään netissä tunnelukkotestin. Heitin nopeita vastauksia vanhalta muistilta ja sain tuloksen, että joissain asioissa on tunnelukkoja. Muun muassa kiltteyttä on vielä liikaa ja vaadin itseltäni paljon. Hieman haittaa löytyi myös hylkäämisestä, riippuvuudesta ja ulkopuolisuudesta.
Niinpä innostuin Kimmo Takasen kirjasta Tunnelukkojen työkirja. Kirjan saatuani ajattelin käydä sitä työstämään. Ennen kuin laitoin edes testin rukseja, huomasin, että kirjassa kysytään todella paljon, miten on kokenut äidin ja isän toiminnan.
Tajusin, että olen jo antanut heille anteeksi senkin, että he eivät minua aina ymmärtäneet tai vaativat sen ajan tavan mukaista käyttäytymistä, joka synnytti tunnelukkoja, jotka haittasivat minun kasvuani poikkeuksellisen paljon.
Jopa itselleni olen pystynyt antamaan anteeksi virheeni. Miksi siis enää pohtisin, miltä jokin asia on joskus tuntunut. Olen käynyt asioita läpi ihan riittävästi ja olen löytänyt ehkä vielä jäljellä oleviin jumittumiin positiivisempia ja nopeampia tapoja käsitellä.
Kirjaa ei kannata hankkia, jos siihen ei ole valmis sitoutumaan. Uskoisin sen toimivan hyvin, jos lapsuudesta on jäänyt tunnelukkoja, joita ei ole saanut keskustellen tai itse pohtien käsiteltyä. Kimmo Takanen luokittelee tunnelukkojen aihepiirien olevan: riippuvuus, uhrautuminen, epäonnistuminen, pessimistisyys, ulkopuolisuus, tunnevaje, vaativuus, suojautuneisuus, hylkääminen ja kaltoin kohtelu.
Jos tajuaa jossakin näistä alueista olevansa edes vähän ahdistunut, vaativansa itseltään jatkuvaa suorittamista tai että jokin osio selvästi haittaa elämää, uskallan suositella käymistä työhön.
Jos tunnelukot on selvitettävissä yksin tai vaikkapa ystävän tuella, kirja voi auttaa niistä kokonaan eroon. Jos kirjan jälkeenkin tarvitsee ammattiapua, voi nopeuttaa prosessia, jos terapeutti osaa hahmottaa tilanteen heti kirjan avulla.
Alle 40-vuotiaalle kasvattajalle kirjasta voi olla kaksitahoinen hyöty. Lapsuutta ei ehkä ole ehtinyt vielä käsitellä, joten kirja auttaa sitä hahmottamaan. Samalla saa eväitä omaan vanhemmuuteen, jotta ei ainakaan omien vanhempien virheitä tarvitse toistella.
• AK

Kansanmusiikkia
Kansanmusiikkiin löytyy raikas ote Lahden musiikkiluokkien lapsikuorojen ja Freijan levystä Tämän kylän lapsii. Levy on hyvä lahjaidea lastenlaulun ja kansanmusiikin ystäville. Säkkijärven polkasta tuli kylmät väreet. Sävel on tuttuakin tutumpi, mutta ne sanat, kuten: ”Se polkka taas menneitä mieleen tuo ja se outoa kaipuuta rintaan luo”, menevät helposti ihon alle. Ja tahdin muutos osaltaan tekee kappaleen hallitsemisesta haastavan.
Burro Matti tuo kunnioittavasti esiin saamelaisen joikun tuntoja. Vaari tuli talohon alkaa sanoitukseltaan niin, että se saattaisi olla vanhaa perua. Kun mainitaan kännykkä, läppäri ja tutti, on kuulijalle jo selvää, ettei sanoitus voi kovinkaan vanha olla. Levyn humoristista puolta edustaa myös Toukka tiskaa. En suosittele laittamaan toukkaista omenaa korvan juureen. On kuitenkin kiehtovan mielikuvituksellinen ajatus, että veden ja tuulen ääniltä voisi erottaa astioiden helinää, toukan tiskatessa.
Valkealassa vierailivat joulukuussa levyn tekijöistä Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen. Matti kuuluu Freijaan ja vastasi esimerkiksi yhtyesovituksista. Pekka vierailee Freijan esittämässä kappaleessa Mistä koppa kantelohon. Kirkossa oli mukana myös kosketinsoittaja Leevi Helo.
• JK

Jaa artikkeli: