fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukemista kevääseen

Muistitietoa
Onko muistini rikki? kysyy kansi Uuden ajan muistikirjassa. Otava on kustantanut Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen tietokirjan, joka vertailee ihmisen ja koneen muistia ja käyttökapasiteettia. Molemmista pitää tieto osata hakea ja molemmat osaavat sitä hukata. Ihmisen etu on se, että muistitila ei täyty.
Kirja kertoo uusimmista saavutuksista aivotutkimuksen saralla ja toteaa, miten vähän vielä tiedetään. Siitä, mitä tiedetään, kirja kertoo helposti hahmoteltavalla tavalla.
Jos ei luettuaankaan kaikkea muista, ainakin muistaa, että muistia on monenlaista, ja kaikkia lajeja pystyy kehittämään tai ainakin auttamaan työssään.
Tulkintakysymys sitten on, onko kulttuurinen perintö muistia ollenkaan, saati että se olisi perimässä. Voitaisiin nimittäin puhua vaistosta, kun äiti osaa tarjota ruokaa vastasyntyneelle.
Kirja sopii parhaiten alleviivaajalle ja kriittiselle lukijalle. Se tarjoaa enemmän yleistä muistitietoa, mutta apua voi löytää myös muistisairas tai läheinen.
• AK

Elämäntapojen pohjaksi
Gummerus on kustantanut tietokirjojen osastolleen kirjan: Pohjoista Ayurvedaa – Keholle – Mielelle – Iholle. Tekijöitä on neljä: Mandip Kaur, Jaana Pokka, Pardeman Sherma ja Rosi Sotkasiira.
Kirjan tarkoitus ei ole selvittää, mitä kehotyyppiä kukin on. Tarkoitus on saada mielenkiinto heräämään niin paljon, että käy asiantuntijan kanssa selvittämässä asian. Netistäkin löytää monipuolisempia testejä.
Kun lukee kirjan läpi, aika paljon voi kuitenkin selvitä. Helpointa on selvittää, jos on puhdas vata. Sirous, terävyys, ihon kylmyys ja kuivuus antavat viitteitä.
Vatat ovat kerkeitä ja teräviä liikkeissään, rakastavat lajeista yleensä juoksua. Jos syö kuin hevonen, milloin sattuu, mitä sattuu, eikä koskaan liho, helpommin laihtuu, on varmasti vata.
Lämmin- ja herkkäihoiset ja keskivertorakenteiset täydellisyydentavoittelijat ovat pittoja. Kaphat puolestaan ovat vakaita ja jäykkiä vanhassa pitäytyviä.
Näin lyhyesti ei tyyppejä voi määritellä. Jos mikään ei kirjaa lukiessakaan oikein tunnu omalta tai useampi tuntuu, voi olla tyyppien yhdistelmä.
Kolmeen erilaiseen kahden tyypin yhdistelmään kuuluu kuhunkin yhtä paljon ihmisiä kuin perustyyppeihinkin. Harvinaisin on kaikkien kolmen yhdistelmä.
Koska jokainen on yksilö, eivät yhdistelmätyyppien ruksit testissä useinkaan mene tasan. Useimmilla puhtailla tyypeilläkin tulee jokunen ruksi muihin osioihin. Niitäkin kannattaa huomioida ainakin joinakin vuodenaikoina.
Mitä hyötyä tyypin tietämisestä sitten on? Jokaisella tyypillä on tyypillisiä ongelmia, jotka jonakin vuodenaikana vielä korostuvat. Ne hahmottamalla voi tasapainottaa elämäänsä hakemalla vastavoimia. Ohjeet hyvästä päivärytmistä ja uniajasta kuulostavat esimerkiksi järkeviltä ihan kaikille.
Ruokavalio-ohjeita en sokeasti noudattaisi, sillä ne eivät selvästikään ole muun luontaishoidon tietämyksen tasalla. Ne eivät mitenkään huomioi esimerkiksi sitä, että harvan aikuisen elimistölle esimerkiksi maito ainakaan sellaisenaan sopii.
Jos hahmottaa itsellään jollekin tyypille yleisen ongelman, useimmista ohjeista on varmasti hyötyä. Terveystuotteet, joihin kirjassa on ohjeita, tekevät hyvää, vaikka erehtyisi tyypistään. Ainakin voi turvallisesti käyttää niitä, jotka mainitaan kaikkien kohdalla.
• AK

Pienet ja siniset
Smurffit saivat Otavalta smurffimaisen komean kirjan. Jos smurffittaa niin kannattaa tarttua kirjaan, joka tarjoaa smurffimaista hupia. Peyon hahmojen kielen voi ajatella surkastuttavan kielenkäyttöä, kun kerta toisensa jälkeen alkaa korvailemaan sanoja smurffimaisesti.
Minulle kyllä kävi ihan toisin. Joka kerta täytyy miettiä, mitä smurffimainen ilmaus tarkoittaa. Siten puhekuplia ei voi läpäistä olankohautuksella.
Smurffit ovat tuttuja lukuisista oheistuotteista. Onpa moni suomalainenkin herkutellut päärynälimonadilla. Smurffeja kuullaan musiikissa ja hahmoja on nähty niin näytelmäelokuvien kuin animaatioidenkin myötä.
Smurffien ystäville kirja tarjoaa mukavaa taukoa arjen hyörinöihin. Alussa kerrotaan hahmojen synnystä. Siinä vaiheessa pääsee paikoin kokeilemaan ranskantaitojaan.
• JK

Viiru osaa
Sven Nordqvist on tehnyt monta mainiota tarinaa Viirusta ja Pesosesta. Yksi niistä päätyi muutama vuosi sitten myös Kouvolan Teatteriin esitettäväksi.
Jos odottaa hulppeaa tarinaa ja täynnä yllätyksiä olevia kuvia, Tammen kustantama Viiru osaa on pettymys. Tämä on selvästi laskenut ikätasoa jonnekin yhden ja viiden välille. Tarina sinänsä on herttainen ja kuvat entistä luotettavaa tasoa. Verstaskuva on jopa aiempaa täyteläisyyttä.
Taitava kissa saa Pesosen tuntumaan taitamattomalta, kunnes tämä keksii, mitä hän osaa, ja molemmat ovat tyytyväisiä.
• AK


Yllätyksellistä
Nemokustannus on julkaissut kevääseen ihanan pikkulasten kirjasarjan. Sain siitä käsiini kirjan Missä olet yksisarvinen? Pidän enemmän alkuperäisestä nimestä Are you there little unicorn? Oletko siellä, on enemmän läsnä kuin Missä olet.
Kirjan on suunnitellut Nicola Butler, kirjoittanut Sam Taplin ja kuvittanut Sarah Allen. Paksut pahvikannet kestävät vähän pureskeluakin, jos hennoo antaa kauneuteen tulla rosoja.
Kirja on ihana. Värit ovat lempeän pehmeät ja samalla iloiset. Monikerroksisuuden mahdollistamiin koloihin tekee sisäisen lapsen mieli kurkistaa, ja niitä on ihan pakko kosketella. Tämä sarja on sikäli omiaan myös sokealle lapselle.
Vaikka tekstiä ei ole paljon, mukaan mahtuvat niin keijut, merenneidot kuin lohikäärmeet sekä muutama suloinen metsän eläin. Kuvista löytyy lisää. Kaikkea on juuri sopivasti, tilaakin.
• AK

Kerro itse lisää
Raili Mikkanen (teksti), Sirkku Linnea (kuvitus), Taittopalvelu Yliveto Oy ja Minerva Kustannus Oy valitsivat päähenkilöksi pienen lohikäärmeen ja lukijan tai kuuntelijan itsensä. Ensilukemalta tulee tuntu, että olipa lyhyt tarina. Eikö kirjailija itse keksinyt enempää, kun pitää lapselta kysellä?
Vihreäsilmäinen lohikäärme on kuitenkin tarkoitettu aika pienille lapsille, jotka eivät kauaa jaksa tarinaa kuunnella. Lopun pyyntö kertoa lisää herättää lapsen oman mielikuvituksen. Ja mikä olisikaan hienompaa kuin päästä kampaamaan pienen lohikäärmeen silmäripset irti toisistaan ja kuunnella sitten lohikäärmetarinoita.
• AK

Kevyttä ja vakavaa
Prinsessa Madeleine Bernadotte kuuluu Otavan julkaiseman Stella ja salaisuus -kirjan tekijöihin. Kerta kerran jälkeen on jotakin pielessä. Näinkö ankeaa on tekijöiden mielestä lapsuus?
Päähenkilön kautta pitäisi oppia puhumaan asioista saman tien, eikä jatkuvasti viiveessä. Kirjan värit ovat pirteät, mutta yleinen sävy on raskas, jopa möykkymäinen. Toki on tärkeää, että vakavat asiat otetaan puheeksi edes myöhemmin. Mutta tietyissä tilanteissa on puututtava saman tien, tai voi olla jo liian myöhäistä.
Miksi halaaminen on esimerkki koskettelusta, josta ei tarvitse pitää? Lääppiminen ja hiplailu luulisivat olevan paljon vakavampia aiheita ja ensisijaisia kieltäytymisen kohteita. Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta tulvii härskejä viestejä ja kuvastoa. Musiikin myyminen musiikilla tuntuu harvinaistuneen.
Eikö tässä ajassa pystytä sanomaan, ettei kukaan saa koskettaa herkkiä alueita? Voisi sanoa, että sellainen kannattaa säästää aikuisuuteen ja rakkaudelliseen parisuhteeseen. Jos lapsesta tuntuu halaaminen ylipäätään pahalta, niin pystyykö hän solmimaan aikuisena kestävän ja hellän parisuhteen? Onko hänelle hyväksi kieltäytyä turvallisen vanhemman halaamisesta voidessaan pahoin? Tätä terveen läheisyyden tarvetta ei tunnuta huomioitavan, vaan keskitytään oikeuteen kieltäytyä halaamisesta.
Lapsen huoli kannattaa ottaa vakavissaan ja kirjan asioista keskusteleminen on tärkeää. Aikoinaan minulla oli kirjeenvaihtokaveri, joka suttasi r-kirjaimella alkavaa sanaa. Hänellä oli huomattava ylipaino. Tällaisesta tunneperäisestä syömisestä, joka johtuu pyrkimyksestä estää uudelleen satutetuksi tuleminen, pitäisi puhua enemmän. Toivottavasti kirja herättää monipuolista keskustelua ja asioita mietitään laaja-alaisesti.
• JK

Kalastuspäivä
Sisarukset Sinikka ja Tiina Nopola heittävät uusimmassa kirjassaan Heinähatun koulunpenkille. He ovat tainneet tehdä sen jo aiemmin, sillä Tammi ehti kustantaa jo kirjan elokuvaversion. Elokuvan samaan aikaan levitykseen puolestaan tuotti Hihhihhii Oy. Kyse on siis tarinasta Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen.
Kirjan sisällä on koko tarina Salla Savolaisen kuvittamana. Elokuvasta ovat kannet ja muutama kuvallinen lisälehti kirjan lopussa.
Alakoulun lukutoukalle kirja on sopivin itse luettavaksi. Vilttitossun ikäluokalle se sopii luettavaksi. Niille, jotka eivät halua lukea tai malta kuunnella, suosittelen kirjaa. Jos se ei millään onnistu, kirja on silti kiva muisto elokuvassa nähdystä.
Meidän pieni koululaisemme katseli kirjaa elokuvareissua odotellessaan. Pikkusisko oli kiinnostuneempi kirjasta, mikä näkyy selkämyksessä, joka ei todellakaan kestä pureskelua.
Tarina sinänsä on uskomaton. Että muka kukaan ei tunnista pikkusiskoa erikseen, jos tällä on isonsiskon vaatteet. Kun katsoo tarkkaan kuvaa Emelia Levystä ja Matilda Pirttikankaasta, voikin jo ymmärtää. Hymy ja kasvojen muoto ovat lähes identtiset. Senhän ihminen näkee, minkä uskoo näkevänsä.
Jos vain jostain löytyy sopivan ikäinen seuralainen, kannattaa käydä Lenka Hellstedtin ohjaama elokuvakin katsomassa. Ja sopiva ikähän tarkoittaa sitä, mikä itsestä sopivalta tuntuu. Saavat aikuisetkin olla hellämielisiä ja hassuja, ainakin tässä elokuvassa.
• AK

Jaa artikkeli: