Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukemista ja kuunneltavaa

Laaja pintaraapaisu

Pyyteettömän rakkauden puutarha (Basam)… käsittelee läpikotaisin asioita…” Sivuja on 117 ja sivulla on rivejä noin 25.Yhtälö on siis mahdoton.

Pitäisi olla todellinen sanataituri ja selkokielen osaaja, jotta hyvin laaja henkisen pohdinnan maailma tulisi edes kohtuullisesti käsiteltyä pienessä kirjasessa. Sitä Juha Korhonen ei ihan ole.

Sellaiselle, joka on lukenut valaistumisesta, uudestisyntymisestä ja vastaavista henkisistä asioista paljon muuta, kirja antanee jotakin uutta näkökulmaa. Jos näkymätön maailma ja henkinen tie on ajatuksenakin vieras, ei tästä kirjasta ainakaan kannata aloittaa, sillä asioita ei kunnolla selitetä.

En ole taipuvainen pelkäämään ihmeellisiä asioita, mutta hieman epäilytti, kun Juha vain lyhyesti kertoi säikähtäneensä kokemusta, mutta ei kertonut siitä kuitenkaan mitään. Jos ei voi kertoa, mitä on kokenut, ei ehkä pitäisi kertoa ko- keneensa. Moni muu vakuuttaa tarjolla olevan syvää onnea.

Todella paljon asiaa kirjaan toisaalta mahtuu, eli sikäli läpikotaisen käsittelyn määritelmää voidaan myös perustella.Vaan selityksiä kuitenkin kaivattaisiin, jos ei kirjaa ole tarkoitettu muistivihoksi niille, jotka kaiken jo ym- märtävät tai siis niin luulevat.

• AK

Rakkaus löytyy aina

Tunteiden armolla tarjoaa 637 sivua romantiikkaa uusintoina. Loppu ei sinänsä yhdessäkään tarinassa yllätä, kun kyse on Harlequin-sarjasta. Lopun kauneus saattaa yllättää, kuten Sharon Kendrickin Sielulla ja sydämellä. Parhaimmillaan oppii jotakin ja nauttii matkasta. Se on tunnustettava, että saman tapaisia tarinoita on sen verran, että kaikki eivät millään jää mieleen.
Tästä kokoelmasta parhaiten mieleen jäänee Carol Marinellin sairaalamaailmaan sijoittuva Unelmista todeksi. Se muistuttaa, ettei pidä tuijottaa pelkkiä vaikutelmia vaan etsiä merkityksiä niiden takaa. Vähän samaa teemaa on myös Kat Cantrell’n Rakkauden ajojahti, joka peilaa lapsuuden kokemuksia. Jennie Adams pohtii rakkauden paljastumista rinnalla pysymisestä.
Andie Brock’n Hyvissä aikeissa ja Carol Marinellin Vastakohtien voimaa vievät samoissa kansissa melko lailla sovinistiseen maailmaan. Toki tilanne lopussa hieman tasaantuu, kun luottamus kasvaa. Lapset pehmentävät tarinoita ja niiden päähenkilöitä, kuten aina.
Perilliset nousevat jopa pääosiin Lynne Grahamin loisteliaassa tarinassa Prinsessa pieniin päin sekä Julia Jamesin tekstissä Perillistä etsimässä. Molemmat ovat toisintoja Tuhkimo-sadusta, mutta hyvin eri tavalla. Prinsessa on sitä konkreettisesti. Toisen tarinan Lyn ei vain osaa alussa arvostaa itseään. Pahaa äitipuolta ei tarvita, jos oma äiti tuhoaa itsetunnon. Hyvä muistutus itsensä rakastamisen tarpeellisuudesta ja vaikeudesta.
• AK

Terveyttä metsästä

Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Suomalainen metsäkylpy (Gummerus) haastaa viitseliäisyyteen lukemisessa. Samalla se neuvoo viisaaseen joutilaisuuteen, joka suomalaisen on helppo löytää lähimmästä metsästä.
Metsäkylpy on kiehtova tieteen, tunnelman ja tunteen symbioosi. Kappaleet ovat kuin pieniä novelleja, joissa sukelletaan metsään jostakin uudesta näkökulmasta. Tuntuu, ettei kirjaa kannata lukea kerralla läpi, vaan viisaampaa on ottaa vaikka joka ilta yksi kappale, jonka ajatuksiin syventyy.
Kirja lienee mieluinen lahja metsää jo rakastavalle lukijalle. Tarpeellisin se on sellaiselle, joka on unohtanut tai ei ole koskaan löytänytkään metsää, vaan on altistunut koko elämänsä betoniviidakon elefanteille ja harhoille nimeltä raha ja kiire alias stressi.
Ei tarvitse odottaa, että ystävä on mielenterveyskuntoutuja. Kirja toimii vielä paremmin ennaltaehkäisyneuvolana. Luonnosta löytyy parhaat lääkkeet niin fyysiselle kuin henkiselle keholle, jopa hengelle. Metsä parantaa.
Siksipä mekin metsään muutimme. Muistaisipa vain tarpeeksi pysähtyä sitä tutkimaan ja voimaa keräämään.
• AK

Harvat tunnetaan

Moni kiiltokuvapiirtäjä on jäänyt tuntemattomaksi. Maud Humphreyn laita on toisin. Hän avioitui Belmont DeForest Bogartin kanssa. He saivat pojan ja kaksi tytärtä. Poika näytteli aikanaan esimerkiksi elokuvissa Casablanca ja Afrikan kuningatar.
Kiiltokuvista enemmistö on tyttöjen ja naisten keräämää. Kiiltokuvien juuret ovat 1800-luvun puolella. Erityisen suosittuja ne olivat Suomessa 1950-1980–luvuilla. Toki kiiltokuvia myydään vieläkin.
Olen harrastanut keräilyä pienestä pitäen. Silti Pirkko Vekkelin kirjassa Muistojeni kiiltokuvat (Minerva) on monia kiiltokuvia, joita en muista nähneeni aiemmin edes kuvina. Kiiltokuvien ystävien kannattaakin etsiä kirja käsiinsä.
Erilaiset riimit liittyvät muistokirjojen kautta kiiltokuviin läheisesti. 1950-luvulla kirjoitettiin esimerkiksi näin:
– Kasva Suomelle suloksi, isänmaallesi iloksi, Suomen neidoksi jaloksi.
Kirja tuo hyvin esiin sen, että vaikka keräilyä pidetäänkin epäsosiaalisena harrastuksena, on siinä kuitenkin merkittävissä määrin kanssakäymistä toisten kanssa.
Kiiltokuviin kytkeytyvät käsialanäytteet kertovat kärsivällisyydestä, yhdestä keräilyn monista hyvistä puolista.
Äkkiseltään en huomannut kirjasta muita keräilyn hyviä puolia. Mainittakoon joka tapauksessa, ettei museoita ja historiaa olisi ilman keräilyä.
Keräilijä voi löytää vaikka missä mieluisia yllätyksiä. Kaiken ei tarvitse olla uutta. Keräily kasvattaa kärsivällisyyttä. Mieleisen aiheen tai useamman valitseminen tekee keräilystä mielekästä. Keräily opettaa kunnioittamaan aikaa monellakin tavoin. Keräillessä pyrkii pitämään tavaroista huolta.
• JK

Vain aikuisille

Christian Rönnbackan ja Photolies-valokuvaajien kirja kertoo Irinasta. Docendon julkaisema kirja tuo esiin karujakin asioita. Irina löi alusta asti rajoja sille, mitä hän suostuu tekemään. Hän on paljastavalla alalla, jota lakaistaan maton alle. Tämä ala on tuttu esimerkiksi monista toimintaelokuvista. Sen kritisoiminen ei poista sitä. Tarjonta ei kannata ilman kysyntää. Kysyntää ei ole ilman tarvetta.
Irina tarttuu ihmiskauppaan ja on sitä mieltä, että aikuisviihdealan piilottelu ja maan alle painaminen helpottaa ihmiskauppiaiden työtä. Alalla liikkuu paljon rahaa ja monia riistetään.
En voi väittää, että kirjan selailu olisi jättänyt lämmintä oloa. Kevyeksi lukemiseksi tai tirkistelynhaluun en sitä suosittele. Ainoastaan pohjaksi miettimään, miksi tällaista alaa on ja voisiko sen oloja kenties parantaa tai tarvetta ehkäistä.
Saunakulttuurin kaltaista luonnollisuutta ei tarinasta löydä. Kirja on tarina muokatun kehon näyttämisestä rahasta, maailmassa, jossa esiintyy törkeää kohtelua, huumeita ja alkoholia.
Kirja kertoo paljon siitä, millaisessa maailmassa elämme. Kun väkivaltaa arkipäiväistetään ja alastomuutta kaikkein luonnollisimmissakin muodoissa paheksutaan, on yhteiskunnassa väistämättä pahoinvointia.
• JK

Pilvilinna

Kerstin Gier kirjoittaa hyvällä tavalla keveää luettavaa. Gummeruksen julkaisemassa Pilvilinnassa on selkeästi hyvät ja pahat. Molempia käsitellään kuitenkin huumorilla.
Fanny on keskeyttänyt lukion ja päässyt hotelliin harjoittelijaksi. Palkkana on lähinnä mielenkiintoinen kokemus, komeat Sveitsin vuoristomaisemat, hyvä ruoka ja uudet ystävät. Luen vähän matkaa ja alan todella pitää tekstistä. Sitten tajuan, että kirja kertoo joulusta, joten se kannattaa ajoittaa sinne. Hyvää kannattaa vähän odottaa, kun tarina ei vielä ole edennyt niin jännittäväksi, että malttaa laskea kirjan käsistään. Takasivun tekstin hurmaavasta hyväntuulisuudesta voin allekirjoittaa. Voisi kuvitella, että eniten kirjasta nauttisi muutaman vuoden 17-vuotiasta päähenkilöä nuorempi tyttö. Kuka tahansa voi kuitenkin nauttia huumorista ja oivaltavan ilmavasta kuvauksesta.

• AK

Kuunneltavaa

Semmariharmoniaa

Semmarit saa kuuntelemaan ja ajattelemaan. ”Kuuntele mun juttuu” sopii hyvin levyn tekstiksi. Nimitekstiksi on päässyt ensimmäinen kappale Rakastan sua. Jokainen halunnee tulla noin rakastetuksi. Hupia on mukana tälläkin levyllä.
Taustamusiikkina tätä kuoroa voi kuunnella ehkä sitten, kun levy on kymmeniä kertoja kulunut. Todennäköisemmin silloin laulaa mukana oman sointunsa jatkuvaan harmoniaan. Ainakin yksin ollessa se lienee naisillekin sallittu. Ehkä sanatkin tajuaa monella tavoin, kun kuuntelee tarpeeksi monta kertaa.
Rytmi on sykkivä, mutta se ei pääse yksin hallitsemaan. Se antaa kuitenkin tunnun, että liike on levylläkin mukana.
Suurin osa kappaleista on Semmareiden jäsenten joko yksin tai yhdessä tekemiä. Muun muassa Mikko Miettinen ja Tuomas Jauhiainen laulavat sooloja omissa lauluissaan. Solisteja on kaikkiaan yhdeksän erikseen mainittua. Semmareissa jokainen vastaa ja pystyy mihin rooliin vain. Ainoastaan ääniala hieman rajoittaa. Nautin levystä ihan siihen keskittyen sekä samalla touhuten.
• AK

Jaa artikkeli: