fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lukijalta: Marjastus

Nyt kun marjastuskausi on karpaloja vaille valmis, niin muutama ajatus tulevaisuutta ajatellen.

Sadokas luonto palautti vanhat hyvät ajat mieleen, ja kotitarvemarjastajat saivat talven varalle kotimaista ”tuotetta” riittämiin.

Saaliin runsauteen vaikutti myös ulkomaisen poimijoiden poissaolo satokauden alussa.

En vastusta ulkomaista marjanpoimija-armeijaa, vaan vaatisin viranomaisia määrittelemään kotitarvepoimijoiden ja kaupallisen poiminnan yhteensovittamisen. Ei ole oikeudenmukaista, että kävelymatkan päässä kylistä ei löydy kuin tyhjiä pensaita. Nykyaikaisella tekniikalla varustetut poimijat löytäisivät helposti autoineen ja peräkärryineen alueita joille kotitarvepoimijoiden ei ensisijaisesti kannattaisi mennä. Nyt kun samoilla alueilla ovat sekä kotitarvepoimijat että marjafirmat, jää suuri osa sadosta metsiin.

Karvain kokemukseni oli lähikylän metsässä, jossa lähitalon emäntä kävelykepin kanssa marjaan tullessaan joutui kilpailemaan kymmenpäisen harava-armeijan kanssa.

Ulkomaisten poimijoiden poissaolo loi myös ostajien aktivoitumisen. Esimerkiksi Marjex loi lähes sadan ostopisteen verkoston ympäri Suomea. Valkealassa, Kouvolassa ja Korialla muiden muassa olivat ostopisteet. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä enemmän myyjiä ilmaantui. Vielä 70-luvulla marjanosto oli hyvinkin yleistä. Ostajien kadotessa tämä hieno kulttuuri jäi unholaan. Nyt olisi hyvä aika kokea tämä uudelleen. Tosin mediakulttuurin ansiosta suoramyynti on nostanut kannatustaan.

Marjex antoi ymmärtää, että jos kokemukset kaudesta olivat myönteisiä, saattaa sama toistua ensivuodellakin. Jos ostotoimintaa saadaan enemmän järjestettyä paikallisesti, ulkomaisen työvoiman tarve pienenee ja taloudellinen merkitys paikallisesti kasvaa.

Itse kokeilin tyttärenpojan kanssa myyntiä Marjexille. Mustikka-aikana tuntipalkaksi saatiin yli 10€ tunnilta. Itse niukasti yli, mutta kannattavaksi koin silti. Tämä tietenkin edellyttää paikallistuntemusta, kuljetusta, lähietäisyyttä ja niin edelleen. Nyt joku viisastelija toteaa, että mikseivät sitten kaikki käy marjoja myymässä. Polkupyörällä ei 10kg enempää tohdi kuljettaa jne. Olosuhteiden pitää olla myös kohdallaan

Varsinkin tämä kausi osoitti sen , että kotimainenkin poiminta tuottaa marjafirmoille hyvän tuloksen. Paikallinen ostaja sai kapasiteettinsa täyteen jo kauden vielä ollessa voimissaan. Dalla Vallen autokeräily loppui sadon ollessa vielä keräilykunnossa jne.

Kotouttajille VIELÄ avoin kysymys, johon haluan myös vastauksen. Mitä toimenpiteitä on tehty kotouttamisen eteen? Oma tulkinta, kun olen nähnyt nuoria miehiä vain kännyköiden kanssa mittaamassa katuja, on ettei mitään. Oikaiskaa käsitystäni. Meille tulee poimijoita runsain mitoin rajojen ulkopuolelta. Olisiko järkevintä opastaa jo täällä olevat henkilöt samoihin tehtäviin ja näin kasvattaa kapasiteettia. Tuntuu yleisönosastojen kirjoitteluista, että maahanmuuttoa puolustellaan muun muassa saaduilla valtion tuilla. Meidän rahaa se on sekin. Motivaation tulee olla aitoa kotouttamiseen pyrkivää. Marjastuksella hekin saisivat itselleen itse ansaittua rahaa verovapaasti. Jos marjafirmat pystyvät organisoimaan poimijat metsiin, niin eiköhän niillä valtion avuilla pystyttäisi samaan.

Kalevi Siikonen

Jaa artikkeli: