fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Lumihahmoja

Kouvolan Taitoluistelu järjesti 8. joulukuuta tunnelmallisen Lumiukko, Joulutarina -näytöksen.

Ollien laulama Lumihiutaleet on herkän romanttinen, haikea kappale. Jos kappaletta keskittyy kuuntelemaan ja miettii sen sanoja, voi vaikka silmäkulma kostua.

”Mut niinku lumihiutaleita, sekunnin ehdin sua koskettaa”, lauletaan kappaleessa. Yksin kotona -elokuvasta tuttu Carol of the Bells edusti puolestaan taitoluistelunäytöksen musiikkikattauksen kansainvälisempää osiota.

Lyhdyt valaisivat osaltaan esitystä.

Talvinen tarina

Eräänä talvisena päivänä lapset huomasivat joulukuun tulleen. Lapset kirmasivat pihalle ja harmittelivat, koska ei ollut vielä yhtään lunta.

– Heistä olisi niin kivaa päästä tekemään lumiukkoja, peuhata lumihangessa, laskea mäkeä ja luistella, kerrottiin ensimmäiseen ohjelmanumeroon liittyen.

Päivä vaihtui iltaan ja alkoi jo hämärtää. Illan tultua lapset lähtivät koteihinsa nukkumaan. Lumikuningatar taikoi lumen maahan yön aikana. Hänen ansiostaan taivaalta alkoi hiljalleen sataa lunta, ja lumihiutaleet leijailivat maahan. Ne peittivät maan valkoiseksi ja toivat paljon valoa talviseen pimeyteen.

Aamulla lapset heräsivät ja huomasivat yön aikana sataneen paljon lunta. He säntäsivät ulos leikkimään ja rakentamaan lumiukkoja. Leikkimisen jälkeen lapset palasivat koteihinsa, mutta lumiukot heräsivät eloon. Hekin halusivat nauttia talvisesta tunnelmasta. Lumiukot rupesivat riehumaan ja leikkimään lumipalloilla.

Yksi poika näki ikkunasta lumiukkojen leikit eikä voinut uskoa asiaa todeksi. Ulkona hän ihmetteli asiaa ja pohti, miten monta ihmettä joulukuu tuo vielä mukanaan. Hän oli surullinen, koska ei tavannut lumiukkoja. Hän nukahti pian kotiin päästyään. Yö pimeni entisestään. Taivas täyttyi tähdistä, jotka alkoivat tuikkia illan pimeydessä. Tähdet toivat valoa synkkään joulun odotuksen aikaan.

Tähtien tuikkiessa poika nukkui syvää unta. Unessaan hän näki, että kaukaa taivaalta nousee hirmuinen lumimyrsky, joka tuiskuaa pojan ympärillä, peittäen koko maan lumella. Lumimyrsky vaikutti vihaiselta pojan unessa.

Yöllä liikkui paljon tonttuja. He näkivät kaiken, mitä tapahtui ympärillä. Tanssien he lähtivät etsimään Joulun taikaa. Tontut eivät löytäneet taikaa, mutta matkan varrella he tapasivat enkelin. Enkeli lumosi kauneudellaan. Sininen enkeli leijaili öisessä pakkasessa järven yllä, heijastuen sen jäiseltä pinnalta. Tämä toi erikoisen tunnelman öiseen, pimeään maisemaan.

Enkelin mukana järvelle ilmestyi paljon talvikeijuja. He leijailivat ympärillä riemuissaan.

Keijut alkoivat luistelemaan jäisellä järvenpinnalla, piirtäen jäälle kauniita kuvioita.

Poika heräsi yöllä kulkusten kilinään. Ikkunastaan hän huomasi punaisen enkelin, joka saapui ilahduttamaan häntä ja tuomaan riemukasta joulusanomaa.

– Poika on ihmeissään, onko tämä totta vai unta. Enkeli sulautuu taivaan pimeyteen ja katoaa valona kohti avaruuden tuhansia tähtiä. Poika uskoo, että jouluntaika tekee tämän ajan vuodesta niin erikoiseksi. Vielä hetken hän katsoo avaruuteen ja pian nukahtaa.

Sitten olikin aika kaikkien luistelijoiden saapua jäälle. Aikaa oli varattu vielä vapaaseen luistelemiseen. Samalla lyhdyt, tähdet ja muu rekvisiitta aherrettiin talkoovoimin pois jäältä.

JK

Jaa artikkeli: