Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Mainio Multamäki

Valkealan Sanomat pääsi vieraaksi Multamäen kylälle.

 Vanha osuuskaupan ra­kennus kulkee nykypäi­vänä nimellä Toimipirt­ti. Maa- ja kotitalousseura osti rakennuksen vuonna 1977 ja se on siitä asti ollut kyläläisten juhla- ja kokoontumispaikkana.

Rakennuksessa toimii myös kotimuseo. Näyttelyesineet oli­vat alun perin Virpi Meron ko­timuseosta. Sitä pietään auki aina, kun talossa on tapahtumia. Yhdessä talon huoneessa on vanha telekeskus, joka on ihan toimiva edelleenkin.

Toimipirtissä on hurmaava museotila, jossa on runsaasti nähtävää.

Multamäki käsittää alueen maantie 368 varrella Koukkuo­jalta Keisanmäkeen. Osa-alu­eita ovat Metsähukala, Hauta­la, Joutjärvi, Mannari, Lönni, Multamäki, Uro ja Keisanmäki. Alueella on yli 100 taloutta.

Maisemat ovat pysyneet mel­ko samoina vuosien saatossa. Edelleen pellot ovat viljelykses­sä, eikä niitä metsitetty. Eikä mitään isoja avohakkui­ta ole, eikä rakennuksiakaan pu­rettu. Uutta on toki rakennettu ja remontteja tehty vanhempiin taloihin.

Velikullat vastassa Toimipirtillä

Toimipirtillä kanssani istuvat kylän aktiivit Jorma Peräkylä, Vesa Porkka ja Toivo Jussila.

– Tilaa vuokrataan halukkail­le. Täällä järjestetään tiekuntien kokouksia ja Karjala-seura on vakituinen vuokralainen. Tämä on keskeinen paikka ja ilma­lämpöpumpulla ja sähköpatte­reilla lämmitetään.

Kulut mitä rakennuksen yl­läpidosta tulee, pyritään katta­maan tapahtumien tuotoilla ja avustuksilla.

Avustuksia on saatu JEV-säätiöltä ja kotiseutuliitolta on saatu avustusta rakennuksen kunnostamiseen. Näiden turvin taloon on ihan viime vuosina uusittu kattoa ja tuvan lattiaa.

Jorma Peräkylä, Vesa Porkka ja Toivo Jussila ottivat toimittajan lämpimästi vastaan Toimipirtillä.

Multamäessä on järjestetty aamukahvitilaisuuksia jo vuo­desta 2017.

Ne ovat olleet todella suosit­tuja ja väkeä on saapunut kym­meniä paikalle nauttimaan yh­dessä aamukahvia ja pöydän antimista. Samalla kävijät näke­vät tuttuja ja vaihtavat kuulumi­sia. Tilaisuuksia pidetään joka kuukauden toinen lauantai.

Jorma ja Vesa paljastavat aa­mupalatilaisuuksien olleen Toi­von idea, mutta vaatimaton mies ei meinaa ottaa kunniaa itsel­leen.

– Yhdessähän se toiminta­suunnitelmaa tehtäessä tuli mie­leen.

Toimintapirtin tiloissa toi­mi aiemmin myös kesäkahvila Mansikki. Jorman perhe ja toi­nen pariskunta pitivät sitä, ja jossain vaiheessa Eskolan per­he pyöritti kahvilaa ihan yksi­näänkin.

Kahvilan oheen tuli myös to­rimyyntiä. Kesäkahvilan kan­nattavuutta vähän epäiltiin, mutta se toimi niin hyvin, että parkkipaikat meinasivat loppua kesken ja jossain vaiheessa voi­mat jo järjestäjiltä.

– Se oli hyvää PR:ää maaseu­dulle ja älyttömän kivaa hom­maa, mutta ei siinä voitoille päässyt, Jorma kertoo.

Nukkumalähiö

Asiointiliikenne suuntautuu Valkealan Kirkonkylälle, Voik­kaalle, tai Kouvolaan.

– Vaikka palvelut on täältä loppuneet, se ei meille merkitse käytännössä mitään. Tästä ajaa kymmenessä minuutissa kirkon­kylälle ja 20 minuuttia Kouvo­laan, miehet toteavat.

– Olenkin sanonut, että tämä on nykyisin nukkumalähiö, Toi­vo naurahtaa.

Miehet kehuvat kilvan Uroa ja Multamäen seutua. Herrat kertovat kylän olevan eläväi­nen. On suuret peltoaukeat ja ta­loja on paljon. Tiet ovat hyväs­sä kunnossa ja naapuritkin ovat kuulemma ensiluokkaisia.

– Saamme siitä olla siitä kii­tollisia niille ahkerille evakoille, jotka ovat aikanaan tulleet tän­ne, ja rakentaneet tuollaisen ky­län, Toivo toteaa.

Kylässä kerrotaan olevan alun perin 1/3 alkuperäisiä valkeala­laisia, 1/3 Nuijamaalaisia ja 1/3 Säkkijärveläisiä. Nykyisin lu­vut ovat tietysti muuttuneet, kun alueelle on muuttanut uusia asukkaita.

Jormalle ja Vesalle on Multa­mäki ollut aina kotikylä, Toivo on tullut Hämeestä.

– Silloin kun synnyin, olin melkein heti traktorin pukilla ja niin kauan olen ollut pukil­la, kunnes nuoret istuivat siihen vuorostaan, Jorma kertoo.

– Äläs, eilen näin sinut vii­meksi traktorin pukilla, Toivo vinkkaa silmää.

– Niin, no kyllähän sitä aute­taan, mutta ei ole pakko men­nä pukille, jos ei halua, Jorma myöntelee.

 las­tenlasta ja heillä on kilpaa, kuka pääsee hänen kanssaan kyntä­mään.

-Toinen ammattini onkin per­hepäivähoitaja, Jorma vitsailee.

Juhlatiloja

Multamäessä on Toimintapir­tin lisäksi muitakin viihtyisiä juhlatiloja. Kotkanniemen tilal­la Hautalan rannalla on navetta muutettu kauniiksi juhlatilaksi. Sen tiloja voidaan hyödyntää sekä kesä- että talviaikaan. Alu­eella on loistavat mahdollisuu­det myös ulkoharrastamiseen. Kotkanniemessä onnistuu sää­varauksella talviaikaan muun muassa hiihto, luistelu ja pilk­kiminen.

Valkea karhu on vuodesta 2003 alkaen toiminut suosittu pitopalvelu. Juhlapalvelu Valke­alla Karhulla on käytössä kaksi viihtyisää tilaa, tilausravintola Valkea Karhu ja tilausravintola Juhla Karhu.

Lisäksi kylällä on polttopuu­yrittäjiä ja hevostoimintaa use­ammassakin paikassa.

Tapahtumia

Ennen vanhaan kyläteiden varsilla näkyi 250 nautaa. Nyt nautojen tilalla on hevosia. Koko kylän alueella oli 90-lu­vun alussa parisen kymmentä karjatilaa, nyt niitä on yksi. Jor­man tyttärellä Heidi Peräkyläl­lä on vielä noin 50 lehmää.

– Aika pieni määrähän tuo on, mutta saa tälläkin jo itsensä vai­keuksiin. Kyllä niistä kahvimai­toon riittää, Jorma vitsailee.

Metsästysseura Multamä­en erä on aktiivinen ja heillä on Urossa oma metsästysmaja. Se on hieno rakennus, jossa on vietetty monia tilaisuuksia. Hir­vipeijaiset ovat kylän isoimpia kokoontumisia. Metsästysma­jalla on Maa- ja kotitalousseu­rankin kevättapahtumia juhlittu ja pikkujouluja pidetty.

– Laskiasriehaa siellä olisi tarkoitus taas yrittää pitää.

Tärkein on miesten mielestä kuitenkin äitienpäiväjuhla, jota on järjestetty vuodesta 1940 lähtien. Se pidettiin ennen kan­sakoululla ja nykyisin jo vuosi­en ajan sitä on juhlittu toimin­tatalolla.

– Toivotaan, että kylän nuo­remmatkin äidit pääsevät jat­kossakin osallistumaan juhlaan ja saadaan tätä hienoa perinnettä jatkettua, miehet toivovat.

Jorma ja Vesa ovat olleet äi­tienpäiväjuhlien puuhamiehinä ja he ottavat äidit vastaan pihal­la ruusu napinlävessään ojenta­en heille kukkasia.

– Ei ole yhtään liioiteltu, että joillain nousee siellä kyyneleet silmään.

Juhlaan kuuluu kakkukahvit ja pientä ohjelmaa. Seurakunta on mukana ja pitää oman pu­heenvuoronsa. Vakituinen mu­siikkiesitys on saatu Asikaisen ”lapsilta”, vaikka aikuisia hekin jo ovat.

– Pidämme juhlaa erittäin tär­keänä ja olemme saaneet siitä äideiltä hyvää palautetta. Jär­jestäjillekin se on mukava tilai­suus, Jorma ja Vesa toteavat.

Multamäkeä pidettiin ennen ihan Valkealan ykköskylänä. Kun evakot tulivat, oli heillä kova into tehdä kaikkea.

– EU-aika lamaannutti aika paljon maaseutua, miehet har­mittelevat.

Aiemmin toimineista seurois­ta Martta-seura on lopettanut. Kylällä on ollut urheiluseuraa ja oma kuoro, joka lauloi monta kymmentä vuotta.

– Täällä hekin harjoittelivat. Sekakuoroa jatkettiin niin pit­kään, kun laulajia löytyi, Jorma kertoo.

Kuivan maan kasvatit

Kylällä on oma rantapaikka Lappalan rannassa. Multamä­en yhteisalueelle on rakennet­tu rantamaja ja sauna. Alue on maanlunastuslain perusteella 39 kiertolaistilojen alueelle, ja maja sekä sauna ovat osakkai­den käytössä. Sitä ylläpitävät yhteisalueiden toimitsijamiehet.

Vettä ei ihan kylän lähialueel­la ole. Hautalan lampi on toki Hautalassa ja Lappala pienen matkan päässä.

– Kyllä moni olisi varmas­ti pienen uimalammen kylälle huolinut, Jorma pohtii.

Miehet kertovat olevansa kui­van maan kasvatteja. Uimakou­lu jäi melkein siihen, kun kerran kesässä pojat pakattiin auton kyytiin ja lähdettiin rantaan mattopesulle. Ei silloin ollut po­jilla omia kulkuvälineitä, eikä vanhemmat ehtineet heitä töil­tään viemään rantaan.

Kylähenkeä

Kylän suuri persoona on ollut Kultasen Antti. Heimo Pohja­lainen kertoo hänestä kirjassaan Karjalasta Kymenlaaksoon: ajan kuvia ja kuvauksia.

Kultanen hoiti maatilaan­sa Nuijamaan Konnun kylässä. Kerrotaan, että Antti oli hieman juro, mutta oikein teräväsanai­nen ja tilannehumoristi. Kulta­nen oli vahva maalaisliittolai­ne. Hänestä tehtiin näytelmäkin Elovalkeiden päätöstilaisuuteen vuonna 1998.

– Se oli mukava kesä, kun harjoiteltiin ja esitettiin näytel­mää, Vesa kertoo

Miehet alkavat innostua uu­desta teatterihankkeesta.

– Tuollaiset nostattaisivat hy­vin kylähenkeä. Pitäisi vaan löytää hyvä ohjaaja, joka sanoo, että nyt mennään ja tehdään, miehet miettivät.

Kylällä on todella hyvä yhteishenki

– Ei voi moittia. Ennenkin jos sattui tarvitsemaan joskus apua karjatilalla, niin soitto naapu­riin ja ei mennyt kuin viisi mi­nuuttia, kun apu saapui. Mones­sa muussakin asiassa ihan sama homma. Loistava yhteishenki on kyllä. Siitä voi kiittää kyllä kaikkia. Parempaa kylää ei voi ollakaan.

Vesa kertoo hurahtaneensa hiihtämiseen ja hän ajelee pel­lolle kolmen kilometrin ladun.

–Nyt se on pitänyt melkein joka päivä ajaa. Sinne kyllä mahtuu hiihtäjiä. Se on keskellä Uroa ja helppoa maastoa, Vesa kertoo.

Miehet asuvat samassa ”rin­kelissä”. Vesa muistele, kun oli eräänä aamuna mennyt aamuna­vetalle normaalia aiemmin.

– Olin jo kuuden jälkeen val­mis. Jorma soitti huolestuneena kahdeksan aikaan, että miksi ei navetassa näy valoja.

Multamäessä pidetään huolta kavereista.

– Lisää se turvallisuudentun­netta. Ei se ole mitään naapurien kyttäämistä, vaan ihan huolen pitoa, että onhan kaikki hyvin.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: