fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Mari sai kuoron soimaan

Sonus-kuorolla on paljon ystäviä Valkealasta, varmaan entistä enemmän, koska nykyisin kuoroa johtaa Valkealassa asuva Kouvolan kanttori Mari Lehtinen. Tämä näkyi myös kevätkonsertissa 5.5. Kuorolla on paljon vakiokuulijoita. Konsertissa taisi olla myös jonkin verran uutta yleisöä.

Sonus-kuoro on jonkin verran uudistunut muutosvaiheissa. Säde Bartling kuului konsertissa yhden säveltämänsä lintulaulun verran. Pekka Ainali laulaa yhä tenorien rivistössä ja tarvittaessa bassossa. Konsertissa hän piti omaa kivaa yleisön kanssa, ihan sopivissa kohdin. Hän myös säesti yhteislaulut ja yksinlaulut.
Vahvuus konsertissa oli 10 sopraanoa, 9 alttoa, 4 bassoa ja pääosin 4 tenoria. Heimo Hirvonen oli Pekan lisäksi osin säestämässä, huilulla. Luvut ovat aika lähellä kuoron nykyvahvuutta. Määrä on riittävä, sillä takariviinkin kuului joka säe ja tasapaino on hyvä. Tästä väliajalla kiitteli erityisesti rovasti Sakari Vihma, joka on itsekin taitava laulaja. Kevätkonsertissa ei etsitty äänen voiman rajoja.
Mari itse juonsi konsertin, osin surullisin, jopa traagisin miettein. Kaunein niistä viittasi Hannan lauluun, joka on Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Kuorolaiset olivat talkoilleet väliajan lipun hintaan kuuluneet tarjoilut.

Uutta ja vanhaa

Mari Lehtinen oli koonnut kevätkonsertin kuoron ohjelman seitsemästä aiemmin esitetyistä ja kuudesta uudesta laulusta. Kaksi vanhoistakin hän toi viime keväänä tullessaan. Niistä Ernesaksin Sireli aloitti ja Salmenhaaran Hannan laulu oli kolmantena. Näiden lomassa kuultiin kansalaulut. Lauantai-ilta päättyi aiemmin opittuun jämäkkään polkaisuun. Muuhun ilmeikkyyteen kaikki uudet eivät ole vielä ehtineet mukaan.
Järven takana toi mukaan solistin eli Elimäen kanttorin Ville Perkkiön. Tässä hän veti turhan vakaasti. Yleisöä riemastutti jopa enemmän Jaana Luomajoen pikainen ”ylävitonen” eli vahva kiekaisu lopussa.
Kuorolle uusi osio 1900-luvun alun lauluja oli konsertin parasta antia. Niissä Mari selvästi haastoi kuoron, joka vastasi hyvin haasteeseen. Fougstedtin Under Häggarna eli Tuomien alla tarjosi hienostunutta haaveiden lentoa. Mäntyjärven Tikanpolkka oli hauska välikevennys. Tenorit saivat siinä monta sooloa. Niiden ja vauhdin lisäksi huomiota kiinnittivät venkat laskut.
Haastavin ja hienoin oli Sade, jossa Sonus sointui herkästi kaikki murtosointujen sikermät. Vaikka laulujen luontiaika oli riitaisa, sointuihin se ei tullut, onneksi. Melkoisia korusointuja tarjosi myös Sallisen Onko Suomessa kevät. Osa yleisöstäkin jäi hetkeksi kuuntelemaan erityisesti viimeistä täydellistä sointua. Muuten kiitokset kaikuivat Maria-salin lähes täyttäneeltä yleisöltä välittömästi.
Laulujen erityisteema olivat linnut. Tarhapöllö on runona outo, laulettuna hieman parempi. Janne olisi kaivannut perustelua sille, millä perusteella Ilo-laulun peipponen muka on tyhmä. Hänen mielestään tyhmä lintu on vain sellainen, joka ei osaa ruokaansa hankkia. Kuoron riveissä alkusyksyyn laulaneena täytyy todeta, että Ilo on kuitenkin riemukas laulaa, niin sopraanossa kuin toistoäänissä.
Joissakin muissa lauluissa linnut käväisivät hetken lehahtamassa.
The Land of Music ei tarjonnut ihan sitä, mitä odotin, ehkä kuorolaisten suurempaa innostusta, joka olisi tuonut myös vaihtelevuutta sinänsä harmonisen kauniiseen lauluun. Ilo musiikista saisi tässä näkyä, ja näkyihän se, joillakin, pääosin vanhoilla laulajilla. Muutama viestin sisäistänyt tai muuten iloinen laulaja ei kuitenkaan kanna koko kuoroa.

Yksin ja yhdessä

Ville Perkkiö loisti jo kuoron kanssa Reppurin laulussa. Hän oli selvästi vapautuneempi, ja hänen tyylinsäkin sopi tähän lauluun paremmin. Janne kuuli tässä juhlallisia kaikuja aikojen takaa. Kevätlinnuille etelässä suorastaan yllätti nyansseillaan kahden mahtavan esityksen jälkeen. Myrskylinnusta oli kuitenkin helpompi vaikuttua. Näiden välissä sointui yhteen Marin ja Villen lomittainen duetto Soipa Kieli. Kaikki kolme ovat Oskar Merikannon säveltämiä.
Yleisö sai yhtyä kuoron kanssa kolmeen kevät- tai kesälauluun: Leivo, Kesäpäivä Kangasalla ja Suvivirsi.
Jos joku ihmetteli, kuuluuko laulu myös takaa kertauskappaleessa, voin vahvistaa, että oikein kuultu. Muutama tauolla ollut tai juuri pois jäänyt ei malttanut olla laulamatta varsinkaan uusinnassa tätä tarttuvaa Ilo-laulua.

• Teksti AK, kuva ja avustus JK

Sonusta johtava Mari Lehtinen elävöitti konserttia laulamalla yhden dueton konsertin solistin Ville Perkkiön kanssa.
Jaa artikkeli: