fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Matkaratsastus vei mukanaan

Valkealan Ratsastajiin kuuluva Niina Jokela harrastaa matkaratsastusta ja kilpailee siinä

Haaveissa siintävät matkaratsastuksen SM-kilpailut. 

Lapsesta asti hevostalleilla pyörinyt ja ratsastusta harrastanut Niina kiinnostui toden teolla matkaratsastuksesta vuonna 1993, kun hän alkoi käydä valkealalaisen Diana Lampisen tallilla. Diana Lampinen on toiminut esimerkiksi matkaratsastuksen lajivalmentajana. 


– Kilpaileminen alkoi melkein heti ja pisimmän matkani, 80km, ratsastin vuonna 1994, Niina kertoo.

Alkuvuosien innostuksen jälkeen on Niinalla ollut vuosien tauko kilpailemisesta, mutta uusi hevonen tuo jälleen uutta kipinää harrastamiseen. 

– Minulla on melkein vuoden ollut arabiruuna Aapo, jonka kanssa olisi tarkoitus nyt treenata ja kilpailla tosissaan. Yksi tavoitteista olisi Kouvolassa tänä vuonna järjestettävät SM-kilpailut, mutta saa nähdä, ehdinkö saada tarpeeksi monet kilpailut alle ennen niitä, Niina pohtii.

Kovaa vauhtia
 

Matkaratsastuksesta voisi sanoa, että se on hevosten maraton. Kilpailtavia matkoja on 12 kilometristä aina 160 kilometriin asti. Suomessa kilpailtavat matkat ovat kuitenkin usein alle sata kilometriä. 

– PM- ja MM-kilpailuissa alkaa olla sitten noita pidempiä matkoja. Hevoset ja ratsastajat ovat kovassa kunnossa ja heillä on jo kokemusta, Niina selittää.

Matkaratsastuksessa on sekä nopeusluokkia että ihanneaikaluokkia. Nopeusluokissa täytyy ratsastaa kilpailtava matka mahdollisimman nopeasti, ihanneaikaluokassa taas maalissa täytyy olla tietyssä ajassa. 

– Nopeus on aina vähintään 10 kilometriä tunnissa, joten aika kovaa saa kilpailuissa mennä, ei paljoa maisemien katselulle jää aikaa, Niina muistuttaa.

Matkaratsastus on Niinan mielestä hyvin rento ratsastuslaji, sillä matkat saa ratsastaa halutessaan porukassa. Usein ennen lähtöä kysellään ja sovitaan, ketkä ratsastavat missäkin porukassa, ja haluaako joku ratsastaa yksin. 

– Vaikka jokainen tekee omaa suoritustaan, on mukavaa, että saa silti ratsastaa yhdessä. Jos harrastaisin este- tai kouluratsastusta, uskon että jännittäisin enemmän, sillä silloin olisin radalla yksin, Niina sanoo.

Kevyttä ja kestävää
 

Matkaratsastuksen voi käytännössä aloittaa kuka vain. Hevosroduista arabi on matkaratsastuksessa suosittu, sillä se on kevyt ja kestävä. Mutta millä vain hevosella, jolla on riittävä kunto, voi kilpailla. Lisäksi tulee pitää huolta ratsastajan kunnosta.

– On MM-kilpailuissakin nähty esimerkiksi suomenhevonen, Niina kertoo.
Usein varusteet ovat matkaratsastuksessa kevyitä ja helppokäyttöisiä. Suitsista saadaan kuolaimet helposti pois, jotta tauolla hevosen syöttäminen ja juottaminen käy helposti. Suitset ovat usein vedenkestävää materiaalia, jotta ne voidaan kastella. Ratsastajan varusteet ovat mukavia päällä, jotta pitkän matkan ratsastaminen ei kävisi epämukavaksi. Harrastuksen voi kuitenkin aloittaa aivan tavallisilla varusteilla. Jos lajista innostuu, voi matkaratsastusta varten suunniteltuihin varusteisiin alkaa sijoittaa.

Lääkäri ja huoltoa
 

Matkaratsastuksessa eläinlääkäri seuraa hevosia koko kilpailun ajan. Ennen kilpailua ja kilpailun jälkeen eläinlääkäri tarkastaa hevosen kunnon. Kilpailun jälkeen tehtävässä tarkastuksessa hevoselle annetaan 30 minuuttia aikaa palautua, jonka jälkeen eläinlääkäri tarkastaa sen sykkeen. Sykkeen tulee olla 64 tai sen alle. Jos syke on korkeampi tai hevosessa on muuta huomautettavaa, hylätään ratsukon suoritus.

Myös huoltojoukoilla on iso rooli kilpailuissa. Ratsukon huoltajat huolehtivat hevosen nesteytyksestä reitin varrella. Kesällä he tarvittaessa huolehtivat hevosen viilennyksestä. 

– 30km tai lyhyemmillä matkoilla voidaan hevonen juottaa lähdössä ja maalissa, eikä huoltaja ole pakollinen, mutta pidemmillä matkoilla on. Pitkillä matkoilla on myös pakollisia taukoja, jolloin hevosia huolletaan, Niina kertoo.

Suomessa kilpailuja järjestetään noin kymmenen vuodessa. Ne ajoittuvat usein kesäaikaan, vaikka talvisinkin saatetaan muutamat kilpailut järjestää. 
Talvella riskit kilpailemisessa lisääntyvät. Kovan pakkasen aikaan ei ole hyvä ratsastaa monen kymmenen kilometrin kilpailuja.

 
Niinan mielestä kilpailuja mahtuisi kalenteriin lisää ,ja lajin pariin tarvittaisiinkin uusia harrastajia, jotta kilpailuja saataisiin järjestettyä. Matkaratsastuskilpailuja järjestävät usein matkaratsastukseen erikoistuneet ratsastusseurat. 

Hanna Seppälä

Otsikkokuva: Niina Jokela kilpailee Aapon kanssa

Jaa artikkeli: