Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Metsän kätkössä

Marjut ja Jukka Pulli ottivat toimittajan mukaansa geökätköilemään.

Seisomme Valkealassa pienen lammen läheisyydessä. Edes­sämme avautuu polku, jota pitkin lähdemme jäljittämään geokät­köjä. Toimittajalle annetaan käteen puhelin, ja sen geokätkökartta näyttää määränpään löytyvän vasemmalta.

Reittiin on hyvä tutustua jo ennen kuin lähtee suorinta tietä pusikkoon. Lähellä saattaa kulkea polkuja, joita pitkin on helpompi päästä kätkölle. On myös tärkeää kulkea luontoa kun­nioittaen.

Monesti polkuja on käytetty hy­väksi, kun kätkölle on etsitty sopivaa paikkaa. Talvikaudella jo kuljetut jäl­jetkin antavat vihjeen oikeasta suun­nasta.

Lammen rannalla on geokätköily-sovelluksen mukaan kaksi kätköä. Lähdemme kohti ensimmäistä kätköä, joka on nimetty ”Kiven varassa”.

Kätkijä kirjoittaa geokätköohjel­maan kätkönsä esittelyksi pienen teks­tin, jossa antaa vinkkiä millainen kät­kö on. Kätköt voivat olla erikokoisia, pienimmillään peukalon pään kokoi­sia ja suurimmat makkarapaketin ko­koisia.

Helppo ohjelma

Jukka ja Marjut Pulli löysivät har­rastuksen lastensa kautta. Lapset ovat perheineen harrastaneet geokätköilyä jo pitkään. Lapsenlapsi on ollut apuna ohjelmien asentamisessa ja käyttöön­otossa.

– Ohjelma on kyllä hyvin helppo­käyttöinen, Jukka toteaa.

Ohjelman saa ladattua maksutta omaan puhelimeen, tai muuhun äly­laitteeseen. Sen karttaohjelma näyttää sekä oman sijaintisi, että kätköjen si­jainnit eri värisillä palloilla.

Valkealalaiset Jukka ja Marjut Pulli ovat jo kokeneita kätköilijöitä.

Kulkiessamme eteenpäin näkee geo­kätköohjelmasta, kuinka monta met­riä on kätkölle. Seuraamme polkua ja metrilukemat näytöllä pienenevät.

Tositoimissa

Ollessamme 10 metrin päässä kät­köstä puhelin tärähtää merkiksi. Kät­kön nimi, Kiven varassa, antaa meille jo vinkkiä mistä etsiä. Lähellä on usei­ta suuria kiviä, joten käymme kurkki­maan niiden alle, viereen ja päälle. Jossain kätköissä on kiveen porattu reikä, jonne kätkö on piilotettu. Mah­dollisia piilopaikkoja on siis useita.

Hetken pyörimme suuren kiven ym­pärillä. Sen alla on noin puolen met­rin tila, jossa on puolestaan kasassa pienempiä kiviä. Taskulampun avul­la niiden välistä pilkistää vihreää. En­simmäinen kätkö on löytynyt!

Kätkö on pienessä vihreässä purkis­sa ja sen sisältä löytyy lokikirja, sekä pari pikkuesinettä. Lokikirjaan mer­kitään käyntipäivä ja nimet. Jukka ja Marjut kätköilevät nimimerkillä Ho­peanuolet.

Joulupukki toi pariskunnalle lah­jaksi leimasimen heidän omalla nimi­merkillään, jolla on nyt helppo tehdä kuittaus lokikirjaan. Lokikirja on pieni paperivihko, jonka ruutuihin merkin­nät tehdään.

Tämä ”reissaaja” on kulkenut ympäri maailmaa jo yli 10 vuotta.

Kätköstä voi löytyä myös ”reissaa­ja”, joka on pieni metallinen laatta. Sen kulkemaa reittiä pystyy seuraa­maan internetissä syöttämällä ohjel­maan reissaajassa olevan koodin. Mar­jut ja Jukka löysivät juuri pari päivää aiemmin yhden reissaajan.

 – Meidän löytämämme reissaaja on kulkenut hurjat 61.500 kilometriä. Se on lähtenyt liikkeelle Saksasta, Bay­ernista 1.11.2009. Se oli ollut Kauko- Idässäkin monessa paikassa. Nyt me vuorostamme viemme tämän jollekin toiselle kätkölle.

Joulupukki toi heille leimasimen li­säksi myös oman reissaajan, jonka he voivat viedä haluamaansa paikkaan. Marjut ja Jukka ovat itse perustaneet kaksi kätköä kotinsa lähialueelle. Niin on helppo käydä tarvittaessa vaihta­massa lokikirja uuteen sen täyttyessä.

Löydetty kätkö kuitataan puheli­meen, ja merkki muuttuu näytöllä kel­taiseksi hymynaamaksi. Samalla siitä menee viesti kätkön tekijän sähköpos­tiin, josta hän pystyy seuraamaan kä­vijöiden määrää.

Kätkö palautetaan paikalleen takai­sin mahdollisimman samalla tavalla, kuin sen löysikin.

Liian hyvä piilo

Joskus kätkö on niin hyvässä piilos­sa, että sitä ei meinaa löytää millään. Jotkut voivat jäädä kokonaan löytä­mättä.

– Parhaimmillaan olemme käyneet Kipparilan suunnalla etsimässä kätköä kolme eri kertaa. Voit kuvitella kuin­ka hienoa oli vihdoin löytää se, Jukka nauraa.

– Meillä ei ole tavoitteena löytää mahdollisimman monia kätköjä, vaan keskitymme enemmän metsäkätköi­hin. Kouvolassa kaupungiltakin löytää jo 50 ihan vasemmalla kädellä, mutta keskitymme mieluummin luonnossa kulkemiseen, Marjut sanoo.

Mukavaa ajanvietettä

Aktiivisesti Pullit alkoivat harrastaa geokätköilyä syksyllä 2020, kun muut menot menivät minimiin.

– Aamulla katsomme millainen ilma on, ja sään suosiessa lähdemme liikkeelle. Joskus reppuun pakataan eväätkin. Jos löytyy kiva paikka, voi pysähtyä nauttimaan maisemista. Sa­malla tulee löydettyä hienoja retki­paikkoja ja lähdettyä ulos, Jukka ker­too.

– Tämä on koukuttavaa! Välillä ol­laan metsässä kaksi, tai kolme tuntia. Löydämme vaikka vain pari kätköä, mutta kotiin tullaan posket punaisina ulkoilmasta. Välillä päädytään sellai­siin paikkoihin, mihin ei normaalis­ti tulisi mieleenkään mennä. Samalla tulee havainnoitua luontoa ja sen ih­meitä, Marjut sanoo.

Marjut ja Jukka ovat muutaman vuo­den aikana kiertäneet paljon Euroo­passa ja ihailleet siellä hulppeita vuo­ria ja kalliota. Nyt he ovat todenneet, että Suomessakin on todella upeita kallioalueita ja maisemapaikkoja.

Varusteet

Puhelimen, tai älylaitteen lisäksi matkaan on hyvä ottaa taskulamppu, tai muu valonlähde, jonka avulla nä­kee pimeämpiinkin koloihin. Jukalla ja Marjutilla mukana taskussa kulkee myös varavirtalähde, joka on omiaan etenkin talviretkillä. Ohjelma kuluttaa akkua aika tavalla, ja etenkin kylmäl­lä ilmalla puhelimen akku on nopeas­ti tyhjä.

– Keväällä kannattaa muistaa, että ilman keppiä ei kannata kivenkoloi­hin lähteä käsin sohimaan, ettei yllä­tä käärmettä lepäilemästä, Marjut neu­voo.

Kätköille voi joutua ryömimään, tai konttaamaan, joten ihan parhaim­pia vaatteita ei kannata päälleen lait­taa. Jalkineet kannattaa valita maaston mukaan.

Nappaako?

Löydöstä innostuneena lähdemme etsimään vielä toista kätköä. Se näyt­täisi kartan mukaan olevan lammen toisella puolella. Kätköjen nimet ovat monesti aika nokkelia. Seuraava koh­teemme on nimeltään ”Nappaako?”.

– Kätköä kuitatessa löydetyksi, voi kom­menttikenttään kirjoit­taa omia viestejä mui­den luettavaksi. Jos nuoret kirjoittavat KK, tarkoittaa se kivaa kät­köä, Marjut virnistää.

Kun on harrastanut kätköilyä pidemmän aikaa, alkaa oppia mi­ten kätköjä löytää. Jos yrityksistä huolimat­ta paikkaa ei meinaa löytyä, voi ohjelmasta katsoa kätkijän laitta­mia vinkkejä. Vihje voi olla vaikka ”ylhäällä” , tai ”kiven päällä”.

Olemme kulkeneet lammen toiselle ran­nalle ja puhelin väräh­tää merkiksi. Kätkö on lähellä. Näppärästi päättelemme nimestä ”Nappaako”, että kät­kö on vesirajassa, tai ainakin lähellä vettä.

Tuijottelemme rantaa ja sen läheisiä oksia. Sohimme jopa veteen, jos sieltä paljastuisi merkki kätköstä. Kätkö ei vaan ota löytyäkseen.

Nousen kyyryasennosta ja katson vasemmalle. Ja siinä se on! Kätkö oli kertakaikkisen nokkelassa paikas­sa. Nappaako ei viitannutkaan veteen, vaan erääseen kalastusvälineeseen. Jätän tarkemmat yksityiskohdat salai­suudeksi, etten pilaa teiltä löytämisen riemua.

Katseen on siis hyvä antaa kulkea al­haalla ja ylhäällä. Kätköt voivat olla maan rajassa, koloissa, kivien alla, puussa, tai mitä merkillisimmissä pai­koissa. Erilaiset näkökulmat auttavat kätköjen löytämisessä. Jukka katselee maailmaa korkeammalta, kuin lyhy­empi Marjut.

– Meilläkin kun on tuota pituuseroa isännän kanssa, niin näemme asioita eri vinkkelistä, Marjut nauraa.

Avaamme kätkön ja teemme taas sa­mat toimenpiteet, kuin aikaisemmalla­kin kätköllä. Nyt Jukalla ja Marjutil­la on löydettynä yhteensä 110 kätköä.

– Olemme kyllä niin tyytyväisiä, kun olemme tämän harrastuksen löy­täneet, Jukka toteaa.

  • Teksti ja kuvat: Laura Parkko

Jaa artikkeli: