Marjut ja Jukka Pulli ottivat toimittajan mukaansa geökätköilemään.
Seisomme Valkealassa pienen lammen läheisyydessä. Edessämme avautuu polku, jota pitkin lähdemme jäljittämään geokätköjä. Toimittajalle annetaan käteen puhelin, ja sen geokätkökartta näyttää määränpään löytyvän vasemmalta.
Reittiin on hyvä tutustua jo ennen kuin lähtee suorinta tietä pusikkoon. Lähellä saattaa kulkea polkuja, joita pitkin on helpompi päästä kätkölle. On myös tärkeää kulkea luontoa kunnioittaen.
Monesti polkuja on käytetty hyväksi, kun kätkölle on etsitty sopivaa paikkaa. Talvikaudella jo kuljetut jäljetkin antavat vihjeen oikeasta suunnasta.
Lammen rannalla on geokätköily-sovelluksen mukaan kaksi kätköä. Lähdemme kohti ensimmäistä kätköä, joka on nimetty ”Kiven varassa”.
Kätkijä kirjoittaa geokätköohjelmaan kätkönsä esittelyksi pienen tekstin, jossa antaa vinkkiä millainen kätkö on. Kätköt voivat olla erikokoisia, pienimmillään peukalon pään kokoisia ja suurimmat makkarapaketin kokoisia.
Helppo ohjelma
Jukka ja Marjut Pulli löysivät harrastuksen lastensa kautta. Lapset ovat perheineen harrastaneet geokätköilyä jo pitkään. Lapsenlapsi on ollut apuna ohjelmien asentamisessa ja käyttöönotossa.
– Ohjelma on kyllä hyvin helppokäyttöinen, Jukka toteaa.
Ohjelman saa ladattua maksutta omaan puhelimeen, tai muuhun älylaitteeseen. Sen karttaohjelma näyttää sekä oman sijaintisi, että kätköjen sijainnit eri värisillä palloilla.

Kulkiessamme eteenpäin näkee geokätköohjelmasta, kuinka monta metriä on kätkölle. Seuraamme polkua ja metrilukemat näytöllä pienenevät.
Tositoimissa
Ollessamme 10 metrin päässä kätköstä puhelin tärähtää merkiksi. Kätkön nimi, Kiven varassa, antaa meille jo vinkkiä mistä etsiä. Lähellä on useita suuria kiviä, joten käymme kurkkimaan niiden alle, viereen ja päälle. Jossain kätköissä on kiveen porattu reikä, jonne kätkö on piilotettu. Mahdollisia piilopaikkoja on siis useita.
Hetken pyörimme suuren kiven ympärillä. Sen alla on noin puolen metrin tila, jossa on puolestaan kasassa pienempiä kiviä. Taskulampun avulla niiden välistä pilkistää vihreää. Ensimmäinen kätkö on löytynyt!
Kätkö on pienessä vihreässä purkissa ja sen sisältä löytyy lokikirja, sekä pari pikkuesinettä. Lokikirjaan merkitään käyntipäivä ja nimet. Jukka ja Marjut kätköilevät nimimerkillä Hopeanuolet.
Joulupukki toi pariskunnalle lahjaksi leimasimen heidän omalla nimimerkillään, jolla on nyt helppo tehdä kuittaus lokikirjaan. Lokikirja on pieni paperivihko, jonka ruutuihin merkinnät tehdään.

Kätköstä voi löytyä myös ”reissaaja”, joka on pieni metallinen laatta. Sen kulkemaa reittiä pystyy seuraamaan internetissä syöttämällä ohjelmaan reissaajassa olevan koodin. Marjut ja Jukka löysivät juuri pari päivää aiemmin yhden reissaajan.
– Meidän löytämämme reissaaja on kulkenut hurjat 61.500 kilometriä. Se on lähtenyt liikkeelle Saksasta, Bayernista 1.11.2009. Se oli ollut Kauko- Idässäkin monessa paikassa. Nyt me vuorostamme viemme tämän jollekin toiselle kätkölle.
Joulupukki toi heille leimasimen lisäksi myös oman reissaajan, jonka he voivat viedä haluamaansa paikkaan. Marjut ja Jukka ovat itse perustaneet kaksi kätköä kotinsa lähialueelle. Niin on helppo käydä tarvittaessa vaihtamassa lokikirja uuteen sen täyttyessä.
Löydetty kätkö kuitataan puhelimeen, ja merkki muuttuu näytöllä keltaiseksi hymynaamaksi. Samalla siitä menee viesti kätkön tekijän sähköpostiin, josta hän pystyy seuraamaan kävijöiden määrää.
Kätkö palautetaan paikalleen takaisin mahdollisimman samalla tavalla, kuin sen löysikin.
Liian hyvä piilo
Joskus kätkö on niin hyvässä piilossa, että sitä ei meinaa löytää millään. Jotkut voivat jäädä kokonaan löytämättä.
– Parhaimmillaan olemme käyneet Kipparilan suunnalla etsimässä kätköä kolme eri kertaa. Voit kuvitella kuinka hienoa oli vihdoin löytää se, Jukka nauraa.
– Meillä ei ole tavoitteena löytää mahdollisimman monia kätköjä, vaan keskitymme enemmän metsäkätköihin. Kouvolassa kaupungiltakin löytää jo 50 ihan vasemmalla kädellä, mutta keskitymme mieluummin luonnossa kulkemiseen, Marjut sanoo.
Mukavaa ajanvietettä
Aktiivisesti Pullit alkoivat harrastaa geokätköilyä syksyllä 2020, kun muut menot menivät minimiin.
– Aamulla katsomme millainen ilma on, ja sään suosiessa lähdemme liikkeelle. Joskus reppuun pakataan eväätkin. Jos löytyy kiva paikka, voi pysähtyä nauttimaan maisemista. Samalla tulee löydettyä hienoja retkipaikkoja ja lähdettyä ulos, Jukka kertoo.

– Tämä on koukuttavaa! Välillä ollaan metsässä kaksi, tai kolme tuntia. Löydämme vaikka vain pari kätköä, mutta kotiin tullaan posket punaisina ulkoilmasta. Välillä päädytään sellaisiin paikkoihin, mihin ei normaalisti tulisi mieleenkään mennä. Samalla tulee havainnoitua luontoa ja sen ihmeitä, Marjut sanoo.
Marjut ja Jukka ovat muutaman vuoden aikana kiertäneet paljon Euroopassa ja ihailleet siellä hulppeita vuoria ja kalliota. Nyt he ovat todenneet, että Suomessakin on todella upeita kallioalueita ja maisemapaikkoja.
Varusteet
Puhelimen, tai älylaitteen lisäksi matkaan on hyvä ottaa taskulamppu, tai muu valonlähde, jonka avulla näkee pimeämpiinkin koloihin. Jukalla ja Marjutilla mukana taskussa kulkee myös varavirtalähde, joka on omiaan etenkin talviretkillä. Ohjelma kuluttaa akkua aika tavalla, ja etenkin kylmällä ilmalla puhelimen akku on nopeasti tyhjä.
– Keväällä kannattaa muistaa, että ilman keppiä ei kannata kivenkoloihin lähteä käsin sohimaan, ettei yllätä käärmettä lepäilemästä, Marjut neuvoo.
Kätköille voi joutua ryömimään, tai konttaamaan, joten ihan parhaimpia vaatteita ei kannata päälleen laittaa. Jalkineet kannattaa valita maaston mukaan.
Nappaako?
Löydöstä innostuneena lähdemme etsimään vielä toista kätköä. Se näyttäisi kartan mukaan olevan lammen toisella puolella. Kätköjen nimet ovat monesti aika nokkelia. Seuraava kohteemme on nimeltään ”Nappaako?”.
– Kätköä kuitatessa löydetyksi, voi kommenttikenttään kirjoittaa omia viestejä muiden luettavaksi. Jos nuoret kirjoittavat KK, tarkoittaa se kivaa kätköä, Marjut virnistää.
Kun on harrastanut kätköilyä pidemmän aikaa, alkaa oppia miten kätköjä löytää. Jos yrityksistä huolimatta paikkaa ei meinaa löytyä, voi ohjelmasta katsoa kätkijän laittamia vinkkejä. Vihje voi olla vaikka ”ylhäällä” , tai ”kiven päällä”.
Olemme kulkeneet lammen toiselle rannalle ja puhelin värähtää merkiksi. Kätkö on lähellä. Näppärästi päättelemme nimestä ”Nappaako”, että kätkö on vesirajassa, tai ainakin lähellä vettä.
Tuijottelemme rantaa ja sen läheisiä oksia. Sohimme jopa veteen, jos sieltä paljastuisi merkki kätköstä. Kätkö ei vaan ota löytyäkseen.
Nousen kyyryasennosta ja katson vasemmalle. Ja siinä se on! Kätkö oli kertakaikkisen nokkelassa paikassa. Nappaako ei viitannutkaan veteen, vaan erääseen kalastusvälineeseen. Jätän tarkemmat yksityiskohdat salaisuudeksi, etten pilaa teiltä löytämisen riemua.
Katseen on siis hyvä antaa kulkea alhaalla ja ylhäällä. Kätköt voivat olla maan rajassa, koloissa, kivien alla, puussa, tai mitä merkillisimmissä paikoissa. Erilaiset näkökulmat auttavat kätköjen löytämisessä. Jukka katselee maailmaa korkeammalta, kuin lyhyempi Marjut.
– Meilläkin kun on tuota pituuseroa isännän kanssa, niin näemme asioita eri vinkkelistä, Marjut nauraa.
Avaamme kätkön ja teemme taas samat toimenpiteet, kuin aikaisemmallakin kätköllä. Nyt Jukalla ja Marjutilla on löydettynä yhteensä 110 kätköä.
– Olemme kyllä niin tyytyväisiä, kun olemme tämän harrastuksen löytäneet, Jukka toteaa.
- Teksti ja kuvat: Laura Parkko