Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Mielenrauhaa pilkkien

Viikonloppuna jäät kantoivat vielä hyvin, ja lähdin etsimään itselleni pilkkiseuraa Valkealasta.

Minulla on pilkkikoke­musta yhden päivän verran entisen työpai­kan virkistyspäivältä, joten olen täysin aloittelija. Sen verran tiedän, että kalo­ja kannattaa lähteä narraamaan joko aikaisin aamulla, tai illem­malla, joten lähdin heti aamusta liikkeelle.

Lauantaina 27.3.2021 oli etä­pilkkikilpailu, joten luulin nä­keväni kymmeniä pilkkijöi­tä Lappalan jäällä. Sumu peitti maiseman pehmoisesti ja ran­nalla oli hiljaista. Vain harmaapäätikan huutelua kuuluu rantapuiden läheltä. Nä­kyvissä ei ollut yhtään pilkkijää.

Kuusankoskelainen Mikko Purhonen nauttii pilkkimisestä Lappalan jäällä. Kuva: Laura Parkko

Odotin sinnikkäästi parkki­paikalla ja hetken päästä sinne kääntyikin auto. Onnekseni sain lyöttäytyä kuusankoskelaisen Mikko Purhosen seuraan hä­nen lähtiessä pilkille. Hän arvioi jäänpaksuudeksi noin 40 senttimetriä, joten tur­vallisin mielin lähdin kävele­mään hänen rinnallaan jäätä pit­kin.

Mikko ei käy pilkillä kovin usein, mutta pitää kyllä puuhas­ta. Pilkkimiseen on hyvä varata aikaa. Jos ei ala kala syödä, voi vaihtaa paikkaa.

– Jäällä voi ajatella suuria aja­tuksia, Mikko toteaa hieman pil­ke silmäkulmassaan.

Hänellä on mukanaan neljä vapaa. Ei tarvitse sitten kyl­mässä alkaa vaihtamaan pilk­kiä, vaan homma hoituu vapaa vaihtamalla. Varusteisiin kuuluu tietysti kaira, jolla jäähän saa tehtyä reiän. Optimisteilla on viiden tuuman kaira, eli toiveena on suurempikokoisia kaloja. Mikolla on kolmen tuuman kaira. Terä kannattaa pitää hy­vässä kunnossa, jotta se pureu­tuu jäähän.

Yleensä Mikko havittelee pienellä pilkillä ahventa. Hä­nellä on mukanaan myös hyh­mäkauha, jolla reiästä noste­taan jäinen loska pois. Syötiksi laitetaan kärpäsen toukkia. Mikko kairasi minulle mal­liksi reiän ja asettui pilkille. Ylitsemme lensi laulujoutsen siivet humisten. Oli mukavan lämmin ja rauhallinen tunnel­ma.

– Kalat viihtyvät pohjassa. Kun pilkin laittaa veteen, anne­taan sen ensin painua pohjaan. Kun siima löystyy, nostetaan vapaa hieman ylöspäin, Mikko opastaa.

Jätin Mikon nauttimaan omasta rauhasta ja jatkoin mat­kaani Rapojärven jäälle.

Pilkillä Rapojärvellä

 Jukka Vähäuski asuu Kou­volassa, ja hän pitää asun­tovaunua Kevätissä. Sieltä hän lähtee kohti Rapojärven jäi­tä pilkille.

– Pilkkiessä saa akut ladattua. Jos joku mättää, niin jäällä huo­let helpottavat, Jukka toteaa.

Jukka Vähäuski vie saaliskalat kaverin kissoille. Kuva: Laura Parkko

Vaikka välillä ei kala syö, niin pilkkiminen on Jukalle mieluisa ajanviete. Jukka käy kesällä Ra­pojärvellä virvelöimässä ja ka­verin kanssa vedetään verkkoja. Tänä talvena kalaa on tullut sen verran, että kaverin kissat ovat pysyneet kalassa. Aamusel­la oli pilkkiin tarttunut jo särkiä.

Jukka on kalastanut pienestä pojasta asti. Hän kertoo, kuin­ka veljen kanssa lähdettiin heti koulun jälkeen Käyräjoelle, tai Käyrälammelle mato-ongelle. Jäät alkavat ilmojen lämme­tessä sulaa, ja Rapojärven ohi ajaessa Jukka katselee jo hie­man huolestuneena jään tum­mia laikkuja. Veri vetää kovasti pilkille. Vaimo kuulemma pitää huolta, ettei Jukka lähde liian heikoille jäille.

Yhteinen harrastus

Jaana Syrjänen on tullut Ra­pojärvelle pilkkimään yhdes­sä miehensä Jussin kanssa. He käyvät usein keväisin pilkki­mässä, ja pitävät sitä mukavana yhteisenä harrastuksena. Etenkin aurinkoisina päivinä on pilkillä olo erityisen nautin­nollista.

Pilkkiminen on Syrjästen yhteinen harrastus. Kuva: Laura Parkko

– Täällä ei muuta tarvitse aja­tella, kuin nykäiseekö. Samalla saa raitista ilmaa ja mieli rau­hoittuu, Jaana sanoo.

Tänä vuonna saalis on jäänyt melko vähäiseksi. Jaana toteaa pilkkimisen olevan enemmän rauhoittumista, kuin saaliinhi­moista kalastusta. Hän tekee etätöitä, joten koto­na on arkiaskareiden lisäksi työ­asiat mielessä. Jäällä voi hyvillä mielin unohtaa sellaiset, ja kes­kittyä omiin ajatuksiin.

– Odotus on tässä ehkä yksi hienoimpia asioita. Mitä tahan­sa voi tulla saaliiksi, koskaan ei tiedä, Jaana pohtii.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: