Mikä-Mikä-Maata lähemmäs

Teatterin pukutyöpajassa oli monenlaisia hattuja ja asuja kokeiltaviksi. Pari innokasta lasta kiipeili ikkunan ja sen edessä olevan pöydän välissä. Ääntä lähti koko ajan. Sen voimakkuus vaihteli. 

Alakerrassa valmistui Peter Panin eli näyttelijä Petteri Hautalan johdolla runsas määrä vihreitä, kartongista askarreltuja hattuja. Moni myös väritti Peter Pan -aiheisia kuvia. 

Vuorovaikutusta
 

Avoimissa harjoituksissa etenkin ohjaaja Perttu Leinonen kävi vuoropuhelua yleisön kanssa.  Yleisöltä saatiin välitöntä palautetta. Mikä-Mikä-Maa kääntyi hauskasti esityksessä lähempää löytyväksi kaupungiksi. 

Kohtausten hienosäädössä kuunneltiin yleisön mielipidettä. Voikin päätellä avointen harjoitusten kertoneen lähinnä näytelmän suunnasta, ei sen lopullisesta olemuksesta.   

Lapsen kummasteluun siitä, missä jousiammuntaan tarvittava nuoli on, vastasi näyttelijä Panu Poutanen: ”Se on taikanuoli”. Tietoa tarvinnut kommentoi siihen äänensävyyn, ettei vastaus yltänyt hänen vaatimustasolleen. Se sai kuitenkin riittää. 

Näytelmän rooleista vastaavat Petteri Hautala, Tiina Winter, Nina Petelius-Lehto, Hannu Kivioja, Veli-Matti Karén, Raimo Räty ja Panu Poutanen esittelivät itsensä ja kertoivat roolihahmonsa. Samoin tekivät nuorisovahvistukseksi saadut Ella Runni, Eeli Jauhiainen, Ossi Sipilä, Matias Husgafvel, Ilona Huttunen ja Toivo Kleimola.

Kuiskaaja Marja Davidsson tarkkaili käsikirjoitusta, ollen valmiina kertomaan vuorosanoja. Koreografina Satu Taalikainen teki yhteistyötä  Perttu Leinosen kanssa, jotta liikekieli menisi läpi kohtausten. Jonkin verran yhteistyöstä saatiin jo näyttöä avoimissa harjoituksissa.

Mainonnasta päätellen Peter Pan on sekä lavastuksen, puvustuksen, että musiikin puoleen jotakin ihan uutta. Peter Panin pukusuunnittelu on Sari Suomisen käsialaa. Tuttuja elementtejä Sir James Matthew Barrien klassikosta tosin nähtiin avoimissa harjoituksissa.

Livin’ On a Prayer ja It’s My Life -kappaleet saattoivat tulla mieleen lavasteissa olevaa Bon Jovi -julistetta katsoessa. Futuristisia vivahteita ei ainakaan avointen harjoitusten perusteella odottanut, vaan pikemmin vivahteikasta 1980- ja 90-lukujen yhdistämistä näytelmään.

Näytelmän päähenkilö esiintyi jo 1902 romaanissa The Little White Bird. Alkuperäinen näytelmä sai lopullisen muotonsa vuonna 1928, joten moni tutuksi tullut henkilö ei ollut vielä hahmon ensiesiintymisessä mukana.

Kummiluokan kuulumisia

Kummiluokkalaisia oli mukana tapahtumassa monta, vanhempien kuljetusavun ansiosta. Olihan sentään kouluilta ja ulkona pimeää. Bussia olisi täytynyt odottaa vielä tunti tapahtuman loppumisen jälkeen. Teatterista Tornionmäen suuntaan liikkuvilla oli yllättäen varottavanaan keskellä tietä ollut iso koira. 

Kummiluokan opettaja Heidi Toots kertoi aiemmista tapaamisista teatterilla. Lavastaja Sanna Halme esitteli pienoismallia lavasteista. Luokka on tapaamisten aikana päässyt sivusta seuraamaan näytelmän rakentumista. Onkin hauska nähdä, miltä kaikki näyttää valmiina.  
Ohjaaja Perttu Leinonen kertoi työstään aiemmalla tapaamisella. Hän mainitsi oppilaille, miten on valmistellut näytelmää. Lapset pääsivät harjoittelemaan näyttelemistä. Valosuunnittelijan työ tuli tutuksi. Lapsista oli todella hauskaa, kun he saivat lavalle savukoneella savua. Kulissikierroksella käytiin esimerkiksi puvustossa ja lavan takana.

Petteri Hautala vieraili kummiluokassa ja veti draamatyöpajaa. Oppilaat pääsivät lukemaan käsikirjoitusta. Käsikirjoituksen pohjalta tehtiin koulussa sarjakuvia. Luokan jokainen oppilas kuvitteli itsensä näytelmän hahmoksi kirjoittaessaan kirjeen kotiin Mikä-Mikä-Maasta. Pihlajistoon järjestettiin musiikkiesitys. Käytössä olivat samat roolivaatteet kuin yhdessä ideoidussa hakemuskuvassa. Kummiluokkalaiset myös askartelevat teatteriaulaan järjestettävään näyttelyyn. 

Ennen ensi-iltaa kummiluokka pääsee koeyleisöksi. Luokalle kokemus on ollut alusta alkaen ikimuistoinen. 

JK