fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Monipuolinen kuva puolustusharjoituksista

Kaakko 19 -harjoituksen käytännön tutustumiseen oli varattu noin kolme tuntia ja neljä tai viisi erilaista kulkuvälinettä.

Puolustusvoimat harjoitteli Valkealassa, Savitaipaleella, Taipalsaaressa, Mikkelissä, Mäntyharjussa, Lappeenrannassa, Haminassa, Kotkassa ja Porvoossa.
Mediapäivän aikana vierailtiin Pahkajärvellä ja sen lähialueilla Mäntyharjun puolella.

Kun sekä ihmiset, että tavarat ovat kiinni, voi stuertin tehtäviä hoitanutkin nauttia järvimaisemista.


Järvien yltä

Tila-autot vievät Ahvenlammen ohi kentälle, jossa roottorit jo pyörivät. NH90 kuljetushelikoptereiden väliin jäänyt esittelylento Utissa korvautuu Pohjois-Valkealan ja Mäntyharjun hulppeissa maisemissa.

Ilmanpaine tuntuu vahvimmin helikopterin ovella. Siinä tuntuu myös hienoinen polttoaineen katku, jota sisällä ei onneksi ole.
Meidät ohjataan viimeisinä ensimmäiseen kahdesta helikopterista, joten paikat ikkunoiden lähellä on jo varattu. Sen verran perältäkin näkee, että lennetään pääosin vesistöjen yllä.
Hyppään lupaa kysymättä TV-kuvaajan paikalle, kun hän saa kutsun ohjaamoon, jotta näen edes hetken kunnolla maisemat. Paluu sujuu yhtä nopeasti, melkein jo ennen varoitusta, että paikka pitää vapauttaa. Ääni ei tosin kuulu, mutta elekieli on selvää.
Muun tarpeellisen matkustajista huolehtiva lentäjä kirjoittaa taululle. Kuulosuojaimet ovat tarpeen. Niillä kuulisi puheen jopa paremmin kuin ilman.
Äkkiä nelipistevyön kaikki hihnat löytyvät takaisin kiinni. Syytä onkin, sillä luultavasti ihan esittelyn ja haasteen vuoksi kopteri kallistelee taas voimakkaasti. Muutama mutkakin tehdään matkaan, jottei jää pettymyksen tunnetta lennon lyhyydestä. Etenemä on kymmenisen kilometriä ja lennetty matka yli kaksikymmentä.
Laskeutuminen on tasaisen lisäksi raikas, sillä valvoja avaa oven hieman ennen maakosketusta. Pienet kuvaussessiot ja hyvästit vielä. Molempiin suuntiin tapahtuvan ylilennon jälkeen on aika jatkaa matkaa.

Bussilla väijytykseen

Laskeutumispaikka on Halmeniemen metsästysmajan lähettyvillä. Siellä sotilaat saavat jatkaa rauhassa tehtäviään, kun tiedotusväki ohjataan bussiin.
Pienen ajomatkan jälkeen pysähdytään kohtaan, josta on Kouvolaan 60 ja Mikkeliin 46 kilometriä.
Everstiluutnantti Kivelä Rajajääkärikomppaniasta kertoo, että sinisiä joukkoja on metsässä oikealla, mutta heitä ei pitäisi nähdä. He ehtivät tiedustelun avulla valmistautua keltaisten yllätyshyökkäykseen.
Siniset ovat kertaavia rajajääkäreitä, jotka ovat saapuneet maastoon keskiviikon ja torstain välisenä yönä. He ovat pinnalta märkiä, mutta sadevarusteet pitävät. Hiki tosin voi herkästi kostuttaa sisältä päin.
Metsään piiloutuneet paljastuvat vasta tulituksena. Sitä ennen mäkeä on vyörynyt alas peräti kolme panssarivaunua, mikä menee kokemattomuuden tiliin. Johtajat toteavat, että yhden vain olisi pitänyt edetä, mutta ajajat olivat esimerkiksi saaneet kortin vasta kaksi viikkoa aiemmin. Osuman saa kolmas vaunu.
Hyökkäys neljännestä vaunusta maastoon etenee ylämäkeen, välillä hyvin suojautuen. Tilanne on pian ohi ja molemmat joukot järjestäytyvät palautteeseen.
Toisen vaunun viisi muuta taistelijaa järjestäytyvät ryhmänjohtajansa Tarkkion kera sivutien haaraan. Tarkkio ja Alenius ehtivät kertoa omaa näkökulmaansa samalla, kun moni muu haastattelee sinisiä.

Tämä keltaisten hyökkäyskärjen ryhmä on Karjalan prikaatissa viisi kuukautta harjoitellut taitoja, joita viikon sotaharjoituksessa päivittäin useaan kertaan tarvitaan. Tehtävät tulevat yllätyksenä. Kun tilanne alkaa, kärkivaunun radisti ilmoittaa tilanteen muille. Oppia käytetään itsenäisesti.
Sotilaat kertovat oppivansa koko ajan uutta erityisesti siitä, miten ison organisaation alaisena ja osasena hoidetaan oma tehtävä.
Panssarintorjuntayksikön varusmiehet kertovat saavansa palautteen joka vedon jälkeen. Ennen palautetta he arvelevat onnistuneensa näytöstehtävässä hyvin, sillä vastustaja voitettiin.
Keltaiset kertovat lähteneensä hyökkäykseen Mäntyharjun motocross-radalta. ”Kaarti päälle”, he huutavat keskenään valmistautuessaan palautteeseen.

Palautetta oli luvassa.
Panssarivaunujen kuljettajat olivat saaneet kortit vasta kaksi viikkoa aikaisemmin…

Yksilöllistä

Sain bussilta maastoon edettäessä luvan liikkua vapaasti, kunhan pysyn tiealueella, joten en vetänyt happitasoa alas kiiruhtamalla mäkeä ylös. Luvan antaneelle ei ollutkaan oikeaa tietoa, joten sain kehotuksen hieman kiiruhtaa loppumatkaa, jotta en jää panssarivaunujen alle.
Episodi saa huvittavan ja huomioivan seurauksen. Koska ylämäki sadekelissä oli raskas, saan yksityisen ”taksikyydin” vilkkuvaloin mäkeä alas. Mitäpä siitä kieltäytymään. Tästä tulee siis se poikkeava viides kyyti. Puolustusvoimat pitää huolta, näinkin.

Eväspusseja

Ehdin aloittaa lounastauon ennen kuin kävelijät saapuvat. Tarjoilu unohti ruokavaliot, mutta jokainen saa jotakin. Toivoa sopii, ettei sotilailta samaan tahtiin jää tähteitä kuin tältä joukolta jää. Pussista riittää iltapäiväksikin, kun viitsii ottaa loput mukaan.
Eväspussitarjoilu sopii kertomaan puolustusvoimien nykyisistä ruokailuvaihtoehdoista, vaikka sisältö ei ihan armeijan muuten käyttämiä vastaa. Lounaspussikokeilua on heinäkuussa laajennettu uusiin joukkoyksiköihin. Viidestä on vaihtoehtojen määrä kasvanut jo yhdeksään. Valikoiman kasvu tarkoittaa vaihtelua ruokailuihin myös metsässä.
Pääsotaharjoitus käytiin pääosin kylmäketjuvapaana. Se tarkoittaa lähinnä itse valmistettavia aterioita, vaikka ruoka saadaankin yksikkökohtaisena. Ei tosin eväspussejakaan pääse valikoimaan, mutta ne saa jokainen itselleen.

Lennonjohtoa

Toinen bussimatka kestää pisimpään, sillä seuraava etappi on syvällä Pahkajärven maisemissa. Siellä tiedustellaan. Englanninkielinen puhe on hetkittäin ymmärrettävämpää kuin suomenkielinen, jossa vilisee koodisanoja.
Englantia vaaditaan, koska kyseessä on lentotoiminta ja se on kansainvälisesti käytettävä lennonvarmistuksen kieli.
Tehtävä jatkuu vielä hetken. Sen jälkeen paljastuu, että koodinimi Karva tarkoittaa ihmistä, jonka numero yksilöi. Hornetin tuella kohde tuhotaan.
Jääkärikomppanian päällikkö Mikko Nousiainen kertoo tilanteen. Kolmesta jääkärijoukkueista kaksi on jo irtautumassa taistelusta, ja pian viimeinenkin irtautuu. Vihollisen liike on pysäytetty. Raivaus- ja taisteluvaunu on tuhottu.

Lennonjohto toimi myös maasta käsin, niin virallisella englanninkielellä kuin koodein.

Kauko-ohjausta

Siirtymä lennokkiasemalle on vain muutaman metrin.
Ottawan vuoden 2016 kieltosopimuksen jälkeen miinoja alettiin korvata tiedustelulaitteilla. Siten käyttöön hankittiin kauko-ohjattavia ilma-aluksia.
Puolustusvoimien lennokkeja ei kannata edes verrata kaupasta saataviin. Jo kokoero on melkoinen.
Myös lennättäminen vaatii aivan eri taitoja. Osa tehtävään pyrkivistä on lennättänyt siviilissä, mutta itse lennättäminen on pieni osa tarvittavista taidoista. Käyttöjärjestelmät ovat jo aivan erilaisia.
Vastaus kysymykseen lennokkikoulutuksen saaneista on: riittävästi. Hakijoita koulutukseen oli kaksi vuotta sitten toteutetussa ohjelmassa kymmeniä. Neljä testeissä parhaiten suoriutunutta otettiin. Tehtäväänsä esittelevät nuoret reserviläiset osallistuvat pääsotaharjoitukseen ensimmäisenä kertauksena.

Lennokin lennättäminen vaatii kouluttautumista.

Monta asiaa yhtä aikaa

Olli ja Aleksi kertovat tehtävästään. Kaikki palautui mieleen hyvin nopeasti, kun he pääsivät uudelleen laitteiden ääreen.
Armeijan lennättäjien on pystyttävä seuraamaan kartalta tehtävää, kohdetta, kameran kuvaa ja karttaa samalla kun lennokin korkeutta, nopeutta ja muita koordinaatteja.
Saatava tieto on ollut virheetöntä ja lennokki osin automaattinen. Lennokki laskee kartan avulla kulmat ja maaston muodot. Se voi olla vaikka puoli kilometriä sivussa tarkastamastaan kohteesta. Operaattorin tehtävä on tarkistaa yhtenevyys kartalta.
Ohjaajan eli operaattorin tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään, vaikka varsinaisesta tehtävästä vastaa ryhmänjohtaja. Radisti lähettää tiedot eteenpäin. Kumpikaan heistä ei lennätä, vaikka tukea heistä toki on.
Aleksi kertoo, ettei hänellä ollut siviilikokemusta lennättämisestä. Lennätystä ei nähdä, mutta keli ei aseta rajoituksia. Hurrikaanissa ei sentään voi lennättää. Muuten tuuli on haaste vain lähdössä, mutta sekin onnistuu vastatuuleen.
Tehtäviä voi olla koko pitkän päivän. Yksittäinen lento kestää useimmiten jotakin tunnin ja kahden väliltä. Miehet toteavat, että kahden tunnin lennon jälkeen on varmasti levon tarpeessa. Tarvittaessa voidaan vaihto tehdä myös kesken lennon. Aina on varamies lähellä lepäämässä toisen lennättäessä.
Lämpökameran avulla lennättäminen onnistuu myös pimeällä, mikä korostaa varamiehityksen tarpeellisuutta.

Olli ja Aleksi pystyvät pitämään kalliit tiedustelulennokit ilmassa jopa kaksi tuntia kerrallaan. Sen jälkeen on lepo tarpeen.

Purkkiin

Toinen muutos annettuihin tietoihin tulee viimeisellä etapilla takaisin Kaartinaukiolle. Uskaltaudun kiipeämään ensimmäisenä ensimmäisen XA 185:n kyytiin, kun luvataan, että voi halutessaan pitää pään ulkona.
Säännöt ovat kuitenkin muuttuneet, eikä matkustajien enää sallita tuulettua. No, purkissa ollaan, ja bensa alkaa haista, kun lähdetään liikkeelle. Onneksi täytyy kestää vain Pahkajärveltä prikaatiin. Pitkältä matka kuitenkin tuntuu, vaikka paikka on ainoa, jossa on edes hivenen ilmatilaa ja näkyvyyttä eteenpäin. Vielä aamulla yskittää. En suosittele tätä kokemusta, jos on ahtaan paikan kammo tai mitään ongelmaa hengityksen kanssa. Muutenhan päivä onkin ollut rikas ja hieno kokemus.

Panssariajoneuvoon mahtuu useita.
Viimeinen etappi muistutti sotilaiden haasteista myös kulkemisessa.


Vaativampaa
Vaativampaa on niillä, jotka vaihtavat asemia muuttuvissa keliolosuhteissa. Pieni lumi ja pakkanen sentään parantavat olosuhteita.
Ainakaan harjoituksen alkuvaiheissa ei liukastumisia ja aivotärähdyksiä pahempia vaurioita sattunut ihmisille. Autoja suistui ojaan, mutta ne välttyivät vaurioilta.
Kosteat olosuhteet vaativat, että jokainen pitää huolta itsestään ja johtajat alaisistaan myös pakastuessa.
Talvisota 80 vuotta sitten alkoi vastaavissa olosuhteissa. Kovat pakkaset tulivat vasta joulukuun puolivälissä. Silloinkin suomalainen sotilas pärjäsi, ainakin paljon hyökkääjää paremmin.
• A&SK

Johtaja vaunussa
Helikopteri viisti puita.
Metsässä näki savua.
Toisesta kopterista astui väkeä ulos.

Artikkelikuva: Kaksi NH90-kuljetushelikopteria on valmiiksi käynnissä kentällä. Autot ajetaan niiden eteen eli turvallisemmalle puolelle ja jakaudutaan koneisiin.

Jaa artikkeli: