fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Montusta ylemmäs

Rakennamme lintujen lailla pesää metsään.

Ihan lintujen aikataulussa emme pysy. Pöntöt ripustimmekin puihin ennen rakennustöiden aloitusta. Hyvähän lintujen on valmiiseen taloon asettua. Niiden ei tarvitse jätehuoltoakaan itse järjestää.

Ostimme maalta tontin, hyvältä paikalta ja hyvillä kauppasuhteilla, lähisuvulta. Maalla ei tontista muutenkaan voi maltaita maksaa, koska kaikki liittymät ja muu huolto tulee maalla kalliimmaksi kuin taajamissa. Tosin osassa, kuten ainakin vedessä, säästää sitten kuluja myös takaisin.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi Suomessa sallitaan huuhtoa jätöksiä puhtaalla vedellä, jonka juodakin voisi, ja kaikki huuhdotaan samaan viemäriin. Näin vettä joudutaan seulomaan paljon ja raskailla tavoilla.

Maalle pitää ilman muuta rakentaa se, minkä halusinkin eli tuplavesijärjestelmä. No, vesi otetaan samasta kaivosta, joka toivottavasti osoittautuu juomavettä tuottavaksi. 

Vesi- sen kummemmin kuin valokuitulinjakaan ei ole lähimaille. Poisto jakautuu kahteen. Harmaat vedet menevät omaan suodatusjärjestelmään ja mustat umpisäiliöön. Koska mustia ei saisi vetää suodatuskentälle, sitä ei myöskään kannata kahden hengen taloudessa rakentaa. Pitäisi nimittäin joka tapauksessa ostaa jonkinlainen esisuodatuslaitos. Kun ostaa vähän paremman eikä juurikaan kalliimman, imeytyskenttää ei edes tarvita.
 

Luonnon mukaan

Tavoitteena on rakentaa niin luonnonmukainen talo ja järjestelmä kuin mahdollista. On muuten nykypäivänä vaikeaa rakentaa ihmiselle sekä ympäristölle hyvä talo. Kun hakee tietoa, sitä on eniten keskustelupalstoilla, joiden luotettavuus on lähellä nollaa.

Samaa luonnonmukaisuutta siis haimme myös vesijärjestelmältä. Kaksi hyvän tuntuista mallia löytyi harmaille vesille kotimaisilta toimijoilta. LVI-suunnittelijan suosittelemassa oli yksi paha vika. Siinä olisi joutunut jatkuvasti käyttämään kemikaaleja, ja sitähän me emme missään nimessä halunneet. 

Kun lisäksi haimme kohtuullisen harvaa huoltoväliä, päädyimme enintään kerran vuodessa tyhjennettävään Vestellin Biopuhdistamoon, jolla selvästi on samat tavoitteet kuin meilläkin. En tosin tiedä, missä testeissä me olemme loistaneet. 

Järjestelmä ei vaadi kemikaaleja vaan perustuu luonnollisiin reaktioihin ja suodatuksiin. Myöskään maa-ainesten lisäystä tai suodattimien vaihtoa ei tarvita. 

Kun emme käytä keinotekoisia kemikaaleja kuin tiskikoneessa, sen mitä sitä sorrumme käyttämään, ei niitä tosin tarvitse hajottaakaan. Niinpä edes hankitun tasoinen järjestelmä ei olisi ollut välttämätön. Toisaalta heikompaa ei olisi hyväksytty. 

Eikä sitä tiedä, mitä seuraavat asukkaat kemikaalisaasteesta ymmärtävät. Vaikka kemikaaleja käytettäisiin, puhdistetun veden voi ohjata maastoon ilman jälkikäsittelyä.

Kemian opintoni ovat 40 vuoden takaa ja lukiotasolta, joten en käynyt pohtimaan toimintaa sen tarkemmin, vaan lainaan reilusti valmistajan omia kehuja: ”Erinomainen puhdistusteho saavutetaan hapetuksella.” Sen enempää he eivät sitten kerrokaan. Tarkka toiminta lienee liikesalaisuus.

Talvella toimivuutta perustellaan: ”Vestellin Biopuhdistajan rakenne on suunniteltu siten, että ontelorakenteisen kannen väliin jäävä ilma eristää ja sen lisäksi prosessiosa on vielä erotettu muusta säiliöstä eristämällä se täysin tiiviillä eristevälikannella. Nämä ratkaisut pitävät tuotteen käyttökunnossa tiukimmissakin talviolosuhteissa.”
 

Vähän ylemmäs

Vestelli kehuu itse asennuksen helppoutta. Onhan se sitä, sillä säiliö painaa niin paljon, että erillistä ankkurointia ei tarvita. Tarvitaan vain koneet ja niille osaavat kuskit kaivamaan. 

Pojalla on koneet ja osaamista. Sitä hän, sen paremmin kuin mekään, ei osannut ajatella, että suunniteltu paikka oli liian kostea. Kesällä vesi voisi vähän laskea, mutta keväällä säiliöt jäivät veteen. Biopuhdistamo on tosiaan niin painava, että se vielä olisi voitu jättää paikoilleen, vaikka vähän epäilytti paikan sopivuus. Samalla hankittu umpisäiliö mustille vesille jäi lillumaan pinnalle.

Miniän äiti ehdotti umpisäiliön täyttämistä vedellä ja ankkuroimista täytön jälkeen. Näin se olisi uponnut vähän syvemmälle, ja olisi vain pitänyt säiliö sitten vedestä tyhjentää ankkuroinnin jälkeen.

Tuntui kuitenkin varmemmalta nostaa säiliöt muutama metri lähemmäs rakennusta ja samalla reilu metri ylemmäs maastossa. Eivät ne sitenkään liian lähelle taloa tulleet.

Kaivuri mokoma hajosi edellisessä huollossa laitetun heikon osan takia juuri silloin, joten täytyi aikataulusyistä maksaa paikalle ammattilainen ja tämän vähän järeämpää kalustoa. Ei siinä kahtakaan tuntia hupsahtanut, kun säiliöt oli siirretty, asetettu hyviin asemiin ja melkein peitetty maastoon. 

Ihan ei auttanut peittää, sillä putket ja eristykset piti vielä asentaa. Ei säiliöitä lopullisestikaan ihan piiloon laiteta, jotta tarpeellinen huolto onnistuu. Varsin hyvin ne kuitenkin maastoutuvat. Biopuhdistamosta jää näkyviin siisti kansi ja umpisäiliöstä vain putki.

Auli Kousa, metsätalon suunnittelija ja vähän tekijäkin

Jaa artikkeli: