Valkealan kirjaston purkamista nähdäkseen täytyi olla Kustaa III tien tuntumassa kesä-heinäkuussa. 29. kesäkuuta näin vielä Kustaan galleriasta kyltin seinällä. Muutenkin rakennus oli vielä tunnistettavissa, mutta työ jo edennyt.
Heinäkuun viidentenä oli sisällä vielä työkoneen, eli purkamista pääsi vielä tekemään sisältä käsin.
Raju näky odotti silloin jo talon toisella puolella. Seiniä oli irroitettu, joten arkkitehtuurisesta näkövinkkelistä työmaa ei hivellyt silmää. Kymmenentenä heinäkuuta ei kirjastosta ollut enää senkään vertaa ihailtavaa.
Heinäkuun 22. päivänä paikalla, jossa kerran oli kirjasto, oli enää vain joitakin seinärakenteita. Elokuun neljäntenä en nähnyt enää jälkeäkään koko kirjastosta. Kaikki oli mennyttä. Samalla korostui kohti Likolampea laskevan rinteen jyrkkyys.
Nyt siellä, mistä sukupolvien ajan oli ammennettu tietoutta, on vain uutta käyttöä kaipaava hiekkarinne.
Janne Kousa
